Olen niin tottunut väsymykseen, etten muista kohta muusta

Väsymykseni alkoi kymmenen vuotta sitten masentumisen yhteydessä. Masennuksesta olen päässyt, mutta väsymisherkkyys on jäänyt.

Käyn kyllä töissä ja minulla on perhe, mutta tuntuu usein, että elämäni on rämpimistä ja hissuttelua. Työpäivinä en jaksa muuta kuin kotonaolon ja kotityöt, jos niitäkään. Lapsille ruokaa, pyykit koneeseen, tiski ja iltapesut. En jaksa katsoa edes telkkaria. Kuuntelen korkeintaan rauhallista musiikkia. Lenkillä käyn pari kertaa viikossa. Ja työmatkat kuljen pyörällä. Liikuntaa siis saan ja kyse ei olekaan fyysisestä väsymyksestä vaan henkisestä. En jaksa ajatella tai olla kenenkään seurassa. Tarvitsen päivääni paljon tyhjää tilaa ilman ajatuksia.

En siis mielellään tee suuria suunnitelmia elämässäni. En ylipäänsä mielellään tee montaa asiaa päivässä. Kaikki uuden suunnittelu, aikataulutus ja valmistelu väsyttää, jo pelkän ajatuksen tasolla.

Klo 17 alkaa mun henkiset voimat olla väsyvaiheessa. Onkohan tästä ikinä enää ulospääsyä? Miksi en kestä ärsykkeitä? Ennen harrastin ja oli sponttaani. Matkustelin ja opiskelin, kokeilin uusia asioita. Nyt en enää jaksa. :(