Te jotka olette olleet yhdessä yli 25 vuotta

Yhteiset käyttötilit. Isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä ennen hankintaa. Laskut menevät maksuun aina eräpäivänä. Säästötilit ovat kummallakin omat, mutta säästön määrä on kummallakin sama. Tuloissa on iso ero, mutta tulot ovat vaihdelleet vuosien aikana. Tämä systeemi on toiminut meillä hyvin aina. Muunlaiset järjestelyt olisivat hankalia.

Me ehdittiin seurustella muutama vuosi ennen yhteenmuuttoa. Oma asunto ostettiin melko pian tuon jälkeen ja siinä perustettiin yhteinen tili, jolle kummankin palkka tuli ja josta lähti lainanlyhennys. Meille tuo yhteinen tili ei sopinut ollenkaan, aina piti ennen kauppareissua käydä katsomassa paljonko tilillä on rahaa. Pankkikorttimaksut lähti monen päivän viiveellä, joten tuon tarkistuksen lisäksi piti aina muistaa, mitä toinen oli ostanut. Itse en oikein raskinut käyttää itseeni mitään ja jokaisesta ostoksesta oli huono omatunto.

Muutettiin sitten niin, että kummankin palkka tuli omalle tilille ja yhteistä tiliä käytettiin yhteisten menojen hoitoon. Käytännössä minä maksoin kaiken, kuun loputtua tein kirjanpidon menoista ja veloitin mieheltä hänen osuuden. Mies tykkää käyttää käteistä ja jos hän käy kaupassa, hänen pitää vain muistaa ottaa kuitti ja antaa se minulle, niin otan sen huomioon laskelmassa.

Minä tykkää, että tiedän, minne rahat menevät. Tykkään myös omasta rahasta, josta päätän ihan itse enkä ole siitä tilivelvollinen kenellekään. Tämä malli toimii meillä.

Vastasin, vaikka olen jo eronnut 24 vuotisesta avioliitosta.

Meillä palkat tuli yhteiselle tilille. Mies oli aina töissä, minä välillä opiskelin ja olin lasten kanssa kotona. Kun oli ylimääräistä rahaa, kun menin töihin, niin ylimääräinen siirrettiin säästötulille.

Mies hoiti raha-asiat.

Rahasta ei riidelty. Alistuin, etten voi käydä kampaajalla kuin kahdesti vuodessa, eikä värejä. Mies motkotti muutoin. Alistuin miehen pihiyteen.

Nyt olen toista kertaa aviossa ja meillä on omat rahat. Ihanaa, ettei tarvitse selitellä, miten omat rahat käyttää.

En voi äänestää mitään näistä vaihtoehdoista.

Meillä on erilliset tilit ja sijoitukset, ja laskut maksaa se jolle se syystä tai toisesta paremmin sopii, esim. se jonka käyttötilillä on enemmän rahaa tai jonka täytyy hoitaa muitakin asioita tietokoneen ääressä.

Olemme asuneet yhdessä kohta 32 vuotta ja sinä aikana on ollut hyvin erilaisia tilanteita taloudellisesti. Aluksi olimme molemmat opiskelijoita, välillä toinen on ollut töissä ja toisella ei mitään tuloja, toinen on saanut ison perinnön... Riitoja rahasta ei tule, vain joskus jotain pientä sanomista kun toinen ostaa jotain toisen mielestä turhaa tai liian kallista.

30 vuotta yhdessä, nuorena mentiin yhteen ja rahat ovat olleet aina yhteiset. Alkuun molemmilla opiskelijoina oli vähän rahaa, mutta koskaan ei olla rahasta riidelty. Nykyisin rahatilanne on aika hyvä, kun velatkin on maksettu.

Ihmisillä on erilainen suhde rahaan. Lisäksi toisilla voi jo lähtökohtaisesti olla paljon isommat tulot tai vaikka perittyä omaisuutta. Mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi kaikille.

Entä jos puolisosi olisi muuten rakastettava persoona, mutta aivan holtiton rahankäyttäjä? Tuntumasi olisi todennäköisesti aivan toisenlainen tai olisit jo eronnut rahan takia.

Yhteiset rahat edellyttää sitä että kummallakin on samanlainen tapa kuluttaa rahaa järkevästi.

Ei meillä tarvitse kysyä lupaa käydä kampaajalla, jos tilillä on rahaa. Jos ne kampaajarahat olisivat tilin viimeiset rahat, niin sitten olisi syytä kysyä että onko ok käyttää ne siihen, vai oinko jotain tähdellisempää maksettavaa etusijalla.

Kukin tavallaan kirjoitti:

Ihmisillä on erilainen suhde rahaan. Lisäksi toisilla voi jo lähtökohtaisesti olla paljon isommat tulot tai vaikka perittyä omaisuutta. Mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi kaikille.

Entä jos puolisosi olisi muuten rakastettava persoona, mutta aivan holtiton rahankäyttäjä? Tuntumasi olisi todennäköisesti aivan toisenlainen tai olisit jo eronnut rahan takia.

Voiko holtiton rahan käyttäjä olla rakastettava persoona? Minusta taloudellinen epäluotettavuus on ihan yhtä paha asia kuin se että kävisi vieraissa tai olisi alkoholisti. En voisi elää sellaisen ihmisen kanssa.

Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Tarpeen vaatiessa siirrellään tililtä toiselle. Näin meillä on ollut käytännössä alusta asti, ja riitaa rahasta on tullut äärimmäisen harvoin. Noin 30 yhteisen vuoden aikana paremmin tienaava on ollut mies ekat ja vikat 10 vuotta, siinä keskellä minä.

Näin varmaan jatketaan kunnes joku meidät erottaa.

Onneksi ei tarvinnut äänestää koska olemme olleet yhdessä vasta 21 vuotta, mutta täytyy kommentoida että nuo vaihtoehdot olivat todella huonot.

Tietysti rahat ovat "yhteisiä", mutta meillä on aina ollut omat tilit ja lisäksi yhteinen tili jolle laitetaan säästöön rahaa. Sitten molemmilla omat sijoitukset. Edunsaajiksi laitettu vakuutuksiin puoliso ja lapset. Omaisuus (asunto, auto jne. ) molempien nimissä.

Laskut menee tulojen suhteessa tai suunnilleen tasan ja osa tosiaan menee sijoituksiin ja säästöihin ja ikinä ei ole tapeltu laskuista tai menojen jakamisesta vaikka molemmilla omatkin rahat ovat.

Ei mitään näistä. Molemmilla omat tilit. Varmaan menee melko tasan. Loppukuusta ennen palkkapäivää maksaa se, jolla on rahaa. Erikoisempia tavaroita, joita tulee vain toisen käyttöön, maksaa hän, jonka käyttöön tavarat tulevat. Ei ainakaan ole isommasti ollut ongelmia.

Mä vastasin että maksetaan 50-50, mutta vain yhteiset menot maksetaan puoliksi, omat menot (myös autot) maksetaan itse.

Rahasta puhutaan, tehdään vuosibudjetti ja sen mukaan tilisiirrot yhteisiin menoihin. Tulee mainittua kun miehen tililtä pistän lapsen harrastusmaksut menemään tai maksan hänen omia menojaan että se ja se lasku on hoidettu. Tuodaan toiselle kaupasta se mitä toinen pyytää ja tasaillaan niitä suurinpiirtein puoliksi jonkinlaisella näppituntumalla. 

Asiallista keskustelua kuukausitain, ilman mitään skismaa.

Molemmilla on omat tilit, mutta yhteinen talous. Ei ole koskaan riidelty rahasta, siivouksesta kylläkin. Aluksi mies oli työtön, mäelätun. Jossain vauiheessa olin sit äitiyslomalla ja hoitovapaalla, mies subventoi minua. Maksut menee ihan luontevasti ilman tappelua. Korkeintaan toinen voi sanoa, että autonhuoltoon mnee niin ja niin paljaon, tai että pitää ostaa uudet lasit tai hankin uuden sohvan. Sit toinen maksaa hiukan enemmän ruuista yms. 

Yhteistä taivalat 28 vuotta. Tulotasossa ei ole hirveän suurta eroa, tulot on jossain 40 000 -50 000 väissä.  

Kummallakin on omat tilit. Yhteiset ja lasten pakolliset menot maksetaan puoliksi. Tämä toimii, koska meillä minä olen säästäväisempi ja mies tuhlari. Hän olisi muuten laittanut kaikki rahamme sileäksi. Minun säästäväisyyteni ansiosta olemme pystyneet ostamaan omakotitalon ja remontoimaan sitä.

Välillä riidellään rahasta, jos mies laittaa rahaa turhuuksiin silloin, kun on ollut tiukkoja aikoja. Esimerkiksi silloin, kun mies jäi työttömäksi ja minä olin osittaisella hoitovapaalla. Mies vaati, että olisin maksanut enemmän yhteisiä menoja. Löin faktat pöytään: hänen ansiosidonnaisensa oli isompi kuin minun tuloni osittaisella hoitovapaalla. Lisäksi miehellä oli varaa laitaa rahaa tupakkaan, alkoholiin ja harrastuksiinsa, joten en todellakaan suostunut maksamaan ylimääräistä.

Pääsääntöisesti meillä on palkat olleet samaa luokkaa, joten suuria ongelmia ei ole ollut. Tällä hetkellä minä olen työttömänä ja taas tulee vääntöä siitä, kun mies ei ymmärrä, että nyt pitäisi hillitä turhaa kuluttamista, koska ei ole yhtään tietoa siitä, kuinka pitkäksi työttömyys venyy. Viimeksi mies onneksi löysi työpaikan 3 kuukaudessa. Nyt on tilanne huonompi, kun ikää on enemmän ja suurtyöttömyys Suomessa.

Takana vähän yli 25 vuotta. Koko parisuhteen ajan ollut omat rahat, en edes tiedä miehen tuloja eikä hän minun tulojani. Niillä ei ole merkitystä niin kauan kun rahat riittävät. Mies on meillä selkeästi varakkaampi, ostanut mm. lapsille asunnot, kun nämä lähtivät opiskelemaan.

Rahasta ei ole koskaan riidelty ja miksi ihmeessä olisi, koska molemmat käyttävät omia rahojaan. Ei meillä tapella siitäkään, kumpi käyttää auton huollossa, koska kumpikin huolehtii omasta omaisuudestaan.

Kun parisuhteista ja rahoista on tuttujen kanssa joskus sivumennen puhuttu, niin pitkissä parisuhteissa näyttää tämä omien rahojen systeemi olevan yleisempi etenkin silloin, kun takana on nuoruuden lyhyt "yhteisten rahojen suhde". Moni on oppinut kantapään kautta, millaista on elää niin, että ei ole päätäntävaltaa omiin tuloihinsa.

27 vuotta takana. Ensimmäiset 20 vuotta yhteinen tili ja mies huolehti taloudesta. Kunnes kaikki romahti ja ulosotto koputteli oven takana. Kaikki ei ollutkaan niin kuin luulin ja sinisilmäisyydestä saa kärsiä.  

Nyt molemmilla omat tilit ja lasten tilit näkyvät vain minulla. Puoliso siirtää summan x joka kk laskunmaksuun. Lopuilla rahoillaan voi pyyhkiä vaikka p*******