Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei aidosti ymmärrä itseinhoani.
29.01.2018 |
Itseinhoni ajaa minut päivittäin suunnittelemaan itsemurhaa. Tästä on puhuttu läheisten ja ammattiauttajien kanssa. Ammsttiauttaja sanoi että "tuo nyt on vaan masentuneen puhetta" ja läheiseni nyökkäävät ja sanovat "joo mustaki tuntuu että näytän välillä ihan hirveältä ku ei ehdi meikata rauhassa" osoittaa selkeästi sen ettei kukaan heistä tunne tai ole tuntenut samaa. Olen masentunut itseinhoni takia eikä toisin päin. Haaveilen tunteja päivästä ja öistä millainen ihminen haluaisin olla. Jos en voi tappaa itseäni lasten takia niin kunhan ovat tarpeeksi vanhoja ja mies on minut jättänyt niin makaan laitoksessa ja elän siellä sitten mielikuvitusmaailmassani rauhassa. Voisinpa vain kuolla pois.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 jatkaa vielä. Jos päätelmäni oli oikea, niin tuo on tosiaan hankala tilanne hoitamattomana. Ajattele vaikka hämähäkkipelkoista, joka on itse hämähäkki.
Hyvä uutinen on se, että kun siihen saa oikeaa apua, voit parantua koko vaivasta ja elää niinkuin muutkin. Kysymys onkin lähinnä se, löytyykö sitä asiantuntemusta tästä maasta, en osaa sanoa. Asiahan ei sinänsä ole mahdottoman vaikea. Eli sinut laitetaan siedättämään itseäsi asialle. Jotain voi tehdä itsekin. Tilanne vain on aika erikoinen, kun ärsyke kulkee koko ajan mukana.
Pystytkö unohtamaan itsesi keskittyessäsi tekemään jotain kivaa? Onko tässä itseinhossa aaltoilua?
Missä vaiheessa vaiva on tullut? Miten olet suoriutunut asioista elämässäsi?