Koitin puhua fiksusti mieheni kanssa seksistä ja riidaksihan se meni

Me ollaan oltu yhdessä 7 vuotta. Mies on mua 8 vuotta vanhempi, viisikymppinen. On ollut alusta asti selvää että minä olen ollut seksin saralla paljon enemmän kokeilevampi ja tiedonhaluisempi, eli vaikken ole kaikkea kokeillutkaan niin tiedän paljon erilaisista fetisseistä jne. Olen myös alkuvaiheessa kertonut että mä tykkään olla alistettuna seksissä, miehelle se oli jo vähän kauhistus silloin ja ylipäätään seksistä puhuminen ja mielihaluista ja fantasioista puhuminen on miehelle todella tukalaa ollut.

Vuosia on kulunut ja seksimme on oikeasti hyvää. Välillä vähän arkista puurtamista kun molemmat saatetaan olla väsyneitä töistä tms. välillä valtavan intohimoista. Viimeisen parin vuoden aikana mies on vihdoinkin innostunut kokeilemaan alistamistani sekä peppuseksiä. (Siis hän minuun, toki olen kyllä antanut hänelle eturauhashierontaa jne.)

Nyt mä sitten ajattelin viikonloppuna kun oli muuten hyvä hetki, ei oltu harrastamassa seksiä, ei oltu väsyneitä jne. että kysäisen mistä hän oikeastaan fistaamisessa pitää. Itse olin ennen häntä kokeillut fistaamista muutaman kerran mutta olin kokenut sen lähinnä hölmön hommaksi, en ollut saanut orgasmia eikä se tuntunut oikein miltään kiihotusmielessä. Mutta nykyisen mieheni kanssa olen saanut räjähtäviä orkkuja hänen fistatessaan minua.

Ja nyt mä ajattelin että silleen mielenkiinnosta kysyn mikä siinä kiihottaa häntä. En todellakaan nähnyt mitä tuleman piti. Mä selitin miten itse oon vähän ristiriitaisissa tunnelmissa kun se mitä hän tekee, tuntuu niin hyvältä, mutta sit jää jälkeenpäin itselle ajatus siitä olenko mä jotenkin ekstralöysä kun fistaus onnistuu jne. (tiedän etten ole, mutta epävarmuus silti toisen ajatuksista joskus vaivaa). Yhtäkkiä koko juttu eskaloitui siihen että mies syytti minua orgasmien teeskentelystä.

Minä tietysti loukkaannuin tuosta, en ole hänen kanssaan teeskennellyt ensimmäistäkään orkkuani. Ja sit se lähti ihan käsistä. Mä syytin miestä ahdasmielisyydestä ja mun tietyllä tavalla solvaamisestani kun olettaa että minä oon pannut kaikkea ja kaikin mahdollisin tavoin, ja hän taas väitti että minä feikkaan.

Ja nyt tässä onkin sitten ollut pari hiljaista päivää.
Eilen päivällä mä pyysin mieheltä anteeksi, sanoin ettei se mennyt ollenkaan niin kuin ajattelin ja että jutun sävy muuttui ihan vääräksi ihan kummallisesta syystä.
Mies ei sanonut mitään.

Mä jotenkin tyhmyyksissäni oletin että mieskin olisi pahoitellut omia sanomisiaan... ja nyt sit taas oon mielessäni jonkun verran loukkaantunut siitäkin ettei mies kokenut tarvetta pahoitella omaa osuuttaan asiassa.

Tää on jotenkin älyttömän turhauttavaa kun ei voi oman (aikuisen) miehen kanssa puhua asiasta joka koskettaa kumpaakin.