En tunne ENSIMMÄISTÄKÄÄN työtöntä --- olenko onnen ihminen?

No onpa jännä juttu jos kerta työttömiä on lähes puolisen miljoonaa niin pitäis edes yksi työtön löytyä lähes jokaisen tuttavapiireistä jos piirit on vähänkään laajat..Itse tunnen tai tiedän montakin työtöntä ja olen itsekin ollut viime vuonna työttömänä vähän aikaa. Luulen että moni ei mielellään kerro työttömyydestään; en minäkään kertonut jos ei erikseen kysytty mitä teen tällä hetkellä. Ja en hävennyt asiaa että olisi pitänyt valehdella jne.

Mun kaikki kaverit yhtä lukuun ottamatta ovat töissä julkisella. Helpot tuntuvat olevan heillä hommat. Naureskellaan kaverin kanssa välillä sille velttoilulle.

Vierailija kirjoitti:

Heh, tässä juuri ajattelin aktivointimallia ja tuumailin, että onneksi en ole työtön. Sitten sen tajusin. En myöskään tunne ketään työtöntä? Purskahdin nauruun, jota oli vaikea lopettaa, koska uusi purskahdus tuli aina entisen oltua loppumaisillaan.

Olenko onnen ihminen?

N24

Onnen jokainen määrittelee itse, mutta tietenkin, mitä vähemmän erilaisia ihmisiä tuntee, sitä suppeammat näkökulmat asioihin on ja voi olla vaikea osallistua järkevästi esim. työttömyyttä käsitteleviin keskusteluihin. Tietenkin, jos on lukenut paljon sekä kauno- että tietokirjallisuutta, se auttaa asiaa. Jotenkin aloittajan viestistä tuli olo, että kannattaisi lukea enemmän.  

Riippuu, mitä tässä taas tarkoitetaan tuttavilla. Hiljattain joku kehuskeli, ettei tunne ketään ei-akateemista, mutta tarkoittikin vain lähimpiä ystäviään. 

No jaa, minä olen itse osa-aikatyötön eli saan soviteltua päivärahaa. Ei taida kyllä monikaan tuttu sitä tietää. 

24-vuotiaana olin opiskelija ja kaveripiirissäni melkein kaikki muutkin oli. Iso osa on sittemmin valmistumisen tai viimeistään kotiäitiyden jälkeen olleet työttöminä, ainakin vähän aikaa.

Minäkään en tunne tällä hetkellä yhtään työtöntä, mutta en kyllä naurahtele asialle?!?

Olen itse ollut nuoruudessani hetkittäin työtön ja mieheni oli opiskelujen jälkeen pari vuotta työttömänä (lukuunottamatta pieniä pätkiä).

En minäkään. Sen sijaan tunnen kolme nuorta työkyvyttömyyseläkeläistä, eikä siinäkään ole mitään naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Et, olet vain opiskelija (vähän yli-ikäinen)

Mikä mahtaa olla "yli-ikäinen"?

Hm, ennemminkin olet epäonnen ihminen. Jäät paitsi tärkeästä elämänkokemuksesta että kaikkien elämä ei mene kuten on suunnitellut, eikä kaikki ole vain omasta tahdosta kiinni. Jokaisen lähipiirissä pitäisi olla ihmisiä kaikenlaisista elämäntilanteista, niin empatia ja ymmärrys lisääntyisi, ennakkoluulot karisisi. Ei olisi niin shokki sitten kun omalle kohdalle sitä epäonnea siunaantuu ja valtaosallehan näin käy jossain elämän vaiheessa. Olet hyvin nuori ja ilman ikämerkintääsikin se olisi paistanut myös tekstistäsi. Elämä opettaa nöyryyttä, valmistaudu siihen. PS: työttömyys ei tartu, työtöntä ei tarvitse pelätä.

En tunne itsekään. En ole koskaan tuntenut.

Pidän tätä merkkinä siitä, että on hoitanut asiansa hyvin ja valinnut seuransa samoin kriteerein. Sama juttu kuin alkoholismin kanssa. Jos tunnet paljon alkoholisteja tai pyörit heidän porukoissaan niin kertoohan se kaiken sinusta.

Voi jessus näitä ihmisiä. Voin sanoa, että onneksi eivät kuulu tuttavapiiriini, vaikka en ole alkoholisti ja tuttavapiirissäni ei montaa alkoholistia "pyöri".

Juuri hiljattain tuli kaupungilla vastaan entinen työkaveri, joka on siis työtön, on noin viisikymppinen nainen, kouluttanut itseään jatkuvasti työttömänä ollessaan. Nyt oli menossa 9 euron kurssille, ja kertoi, että ruokailu, joka kuuluu siis kurssin yhteyteen, maksaa enmmän kuin tuo 9 euroa. Mutta sanoi menevänsä silti, jos olis jotain apua työllistymiseen.

Kurssi oli siis jossain hotellissa ja kurssilaisille oli varattu ruokailu sieltä ja sinne mentiin porukalla. 

Olen itse jo eläkkeellä, mutta tunnen montakin entistä työkaveria, jotka joutuivat työttömiksi, kun firma fuusioitiin. Ensin luvattiin, että vähennyksiä ei tule,  mutta kuinkas ollakaan. Mitenkään huonompia työntekijöitä he eivät olleet, mutta kaikille ei vaan enää riittänyt töitä.