Sinä, jolla on sisarus pienellä ikäerolla - Millaiset ovat välinne aikuisena.

Veli on runsaan vuoden minua vanhempi. Kouluaika meni suurimmaksi osaksi eri porukoissa, mutta kun veli pääsi armeijasta, meistä tuli kämppiksiä. Välit on edelleen todella hyvät, vaikka minä olenkin ehkä enemmän tekemisissä veljen vaimon kanssa ja veli taas mieheni kanssa. Meillä on myös suunnilleen saman ikäiset lapset ja hekin tuntuvat viihtyvän hyvin yhdessä.

Minulla on 1,5 v nuorempi pikkuveli. Lapsena oli läheiset välit jotka vaan vahvistuivat teini-iässä ja nuorena aikuisena. Nyt keski-ikäisinä olemme edelleen läheisiä, ja lapsemme, serkukset, ovat kaikki kuin paita ja peppu vielä teineinä. Olemme molemmat myös saaneet lapsia joiden ikäro on pieni.

Veli on hieman yli vuoden vanhempi, riideltiin jatkuvasti niin kauan kun asuttiin saman katon alla. Nykyään ei olla tekemisissä. Nähdään vanhempien luona jouluisin mutta ei puhuta mitään pakollisia juttuja enempää.

Ihan mahtavat välit! Veli on edelleen yksi parhaista ystävistäni. Ei pahemmin tapeltu ikinä, jotain normaalia kinaa ja lasten nahistelua. Ikäeroa 1v 2kk. Aina oli kaveri ja leikkiseuraa ja nykyäänkin saa tukea ja apua molemmin päin.

Mutta kaikille vanhemmille haluan sanoa että ihan oman jaksamisen mukaan! Ei niitä muksuja tarvitse saada heti peräjälkeen. Kaikki sisarukset joilla on pieni ikäero eivät ole kuin paita ja peppu, ja kaikki sisarukset joilla on enemmän ikäeroa eivät ole etäisiä. Se on vähän arpapeliä että miten luonteet kohtaa.

Olen 31 v. nainen, pikkuveljeni on vajaa kaksi vuotta nuorempi. Lapsena olimme läheisiä ja leikimme paljon yhdessä, varsinkin kesämökillä, kun ei ollut muita kavereita, keksimme kivoja leikkejä. Kotonakin meillä oli lapsena osittain yhteinen kaveripiiri. Teini-iässä kiinnostuksen kohteet alkoivat vetää eri suuntiin, ja varsinkin veljen kiinnostus päihteisiin loitonsi meitä entisestään. Nyt välimme ovat huonojen vuosien jälkeen asialliset, sillä tunteeni häntä kohtaan ovat kuolleet. Veli on siis narkomaani. Olen päässyt yli vihasta ja ahdistuksesta häntä kohtaan, nyt hän on vain joku, jonka kanssa olimme lapsia yhdessä. Hän ei kuitenkaan kuulu perheeseeni, mutta en myöskään toivo hänelle pahaa. Meillä ei ole sisarussuhdetta. Näemme satunnaisesti vanhempiemme kautta. Olen surullinen, ettei minulla enää aikuisena ole veljeä, mutta se on elämää..

1,5 vuotta ikäero. Ei olla läheisiä oltu oikeastaan koskaan. Sisko halusi jo pienenä kulkea omissa porukoissaan. Välit ovat jääneet etäisiksi.

Minulla 1,5v vanhempi isoveli. Teini-iässä liikuttiin samassa porukassa ja oltiin hyvät kaverit. Opiskeluaikoinakin oltiin vielä aika usein yhteyksissä, jopa läheteltiin sähköposteja.

Nyt aikuisina, reilusti päälle 30v, ollaan todella vähän enää tekemisissä, vaikka hyvät välit onkin. Nähdään yleensä kerran vuodessa, viestitellään vain jos on jotain oikeaa asiaa. Ollaan kummeja ristiin ja viestit usein tyyliin ”mitä se ja se toivoisi lahjaksi”.

Välillä on tosi ikävä. Välimatkaa on paljon ja veljen työ vaativaa ja sisältää paljon matkustelua, niin tapaamiset on vaikeita.

Luulen kuitenkin, että jos veljeni olisikin siskoni, niin yhteyttä tulisi eri tavalla pidettyä. Miehillä se on vähän heikompaa...