**Huhtikuisten sunnuntai***

Yö nukuttu hyvin, eilen saunottiin ja käveltiin tuloksetta:-(

Muuten olo on ihan hyvä, turvotusta on vaikka muille jakaa ja yleistä levottomuutta, pettynyt olo oli taas kun omasta sängystä heräsin.



Ponnari & Masukki 40+1

Huomenta vaan!

Tosi huonosti nukuttu yö takana. Heräsin pariin kertaan tukehtumisen tunteeseen, siis en tiedä hyperventiloinko vai mitä tä oikeen on kun muuten on koko raskauden ajan kulkenut hengitys hyvin. Ja masukin on jo aikoja sitten laskeutunut.



Puol kuudelta aloin sitten sängyssä lukea kirjaa ja pikkuhiljaa raahauduin tähän koneelle mutta happi ei tahdo vieläkään kulkea. On tosi löysä olo koko kehossa ja tuntuu, etten toimi kunnolla. Onko kellään muulla ollu mitään vastaavaa? En viitti turhaa alkaa sairaalaan soittelemaan ja kyselemään onko tä nyt ok. Mutta siis päässäkin on ihan outo, epätodellinen olo ja huimaakin vähän. Koko keho on niin lysähtäneen olonen, huhh....



Mies nukkuu vielä ja aattelin kohta pulahtaa kylpyammeeseen, jos se olo siitä sitten paranisi.



Onnittelut taas kaikille uusille vauvakkaille ja Lalalle pidetään täälläkin peukkuja pystyssä, toivottavasti Martalla sujuu kaikki hyvin! Voimia koko perheelle!



-Ingwer rv 40

Täällä sitä edelleen kans kotona ollaan... Eilisen päivän olin menossa, ostoksilla ja kahella pääsiäskokolla.. Ja ei hirveesti supisteluja oo ilmaantunu... Välillä tuntuu aivan hirveetä menkkakipujen tapasta jomotusta, särkee niin ettei jalat liiku.. Odottelen niit kipeitä supistuksia vaan kovasti...



Mutta leppoisaa pääsiäispäivää kaikille :)



Kathjuzka rv 41+4

Minäkin kävin eilen kaupungilla ja illalla ei mitään supisteluja. Onneksi, koska oon todennu, että ne vaan tuikkii inhottavasti eivätkä liity mitenkään synnytyksen käynnistymiseen, blaah! Pari päivää sitten tuli seksin jälkeen kipeitä supistuksia 3-5min välein, mutta laantuivat heti nukkumaan mentyä.



Ingwer: raskauden aikana on kohonnut riski saada veritulppa (sääreen tai keuhkoihin). Kannattaa mennä sairaalaan, jos olo ei korjaannu tai hengitys on selvästi erilaista. Toivottavasti ei mitään sellaista, saatoit ehkä nukkua vain selällään?



Viimeisen viikon ajan raskaus on käynyt raskaaksi. Selkä ja lantio on liitoskipuisia, eikä selkää pysty venyttelemään, kun kohtu ottaa vastaan. Pitää vaan yrittää pysyä tyynenä ja ajatella tulevaa vauvaa. Sen puolesta kärsin mielelläni.



Kaikille leppoisaa ylösnousemuksen juhlaa! Lalan perheelle ja pikku-Martalle voimia (minäkin lähetin eilen rukouksen).



hukka 39+3

Kaikesta yrityksestä huolimatta täällä sitä EDELLEEN pyöritään. Olin eilen jo päivän edellä noissa rv:ssakin, viikkovillissä tosiaan ;)



Toivon että tänään tai ensi yönä päästään lähtemään. Limatulppa on muuttunut veriseksi, eilen iltapäivällä bongasin eka satsin veren värjäämää ja yöllä sitä veriviiruista tuli PALJON lisää, samoin nyt aamulla plumpsahti kun nousin sängystä. Lapsivettä se ei kuitenkaan vielä ole. Pelottaa vaan että jos seuraava vaihe ei ole supistukset vaan lapsiveden meno, kun silloin joudutaan joka tapauksessa ambulanssilla menemään kun vauva ei näköjään ole laskeutumaan päinkään (ja mua suoraan sanottuna ärsyttää jo nämä tämän pihan ' odottavat' vanhukset, kun ne kurkistelee tuolta verhojensa raosta että millon lähtö tulee...) Illalla oltiin kokolla ja suku kyseli että tuntuuko miltään ja eikö tosiaan mitään merkkejä, vastailin vaan että ei ei, kun eipä sitä tee mieli alkaa kellekkään niille limojansa selittelemään ;)



Mutta ei kai tässä enää KAUAA VOI MENNÄ??? Esikoiselta se veretön limatulppa tuli yli 2viikkoa ennen mutta ei tässä AINAKAAN niin kauaa enää mene - ja kun sentään on tuota vertakin joukossa.



Jos jotain positiivista, niin jos tämä menee sinne tiistaiaamun yliaikakontrolliin saakka, niin luulisi että ainakin jotain pystyvät tekemään ettei enää kotia ehdoteta vaihtoehdoksi.



No, täytynee mennä hoitelemaan ' viimeisiä' kotiaskareita, kamala puhtaan pyykin vuori nimittäin odottaa tuonne vaatehuoneeseen piilotettuna (vieraiden silmiltä) ja mies ei sitä varmasti selvitä sillä aikaa kun olen sairaalassa...



eikkuli, 41+4 tänään eikä eilen...

Yöllä kävi yhden kerran mielessä, että " nyt tuli lähtö" , oli NIIIN kipeä vihlaisu tuolla alhaalla. Mutta siihen se sitten jäikin. Muutama kevyt menkkamainen jomotus vain sen jälkeen. Mutta se vihlaisun tunne oli kyllä sellainen, että saatoin kuvitella paikkojen auenneen ainakin parilla sentillä. Vai liekkö vain kuvitelmaa?

Mutta näin taisi jäädä meillä hyvä lastenvahtitilaisuus käyttämättä hyväksi!

Pääsiäistä ollaan rauhaisaan vietelty, mun vanhemmat tulevat vielä tänään kyläilemään. Lapset kovasti odottaa!

Syötyä on tullut aivan liian hyvin, on oikein paha olla... Ja kun näytää tahti vielä tämän päivän jatkuvan..



Hyvää ylösnousemuksen juhlaa minäkin toivottelen. Ja Lala sekä Martta ovat mietteissä.



Tsemiä mammat!:)



tilda 39+0 (näin ne viikot vain poksahtelee...)

joudun sitten naurunalaiseksi tai en. Mielenrauhan vuoksi on nyt pakko mennä ja siksi, että tiedän, jätänkö noi saunomise suosiolla. Kirjoitin jo tonne erikseen tästä pähkäilystä.

Synnytys ei ole käynnissä, ainakaan mitkään loppurytinät, mutta niitä en jää tässä tapauksessa odottamaankaan tietämättä, mikä tilanne tuolla alapäässä kytee. Eilen supisteli 10min välein saunan jälkeen, välillä helpommin, välillä kovemmin (tarkoittaa hengittelyä, kiroilu ja seinään nojaamista), iltaa kohden väheni, mutta nukahtaminen oli täysin mahdotonta, kun adrenaliinia pukkas sen verran elimistössä.

Puhuin äitipuolen kanssa, joka kertoi jo lähteneensä tälläisistä tarkastukselle, koska ne olivat hänen ensimmäiset kokemukset supistuksista, mutta mulla kun supistuksia yleensäkin on ollut niin paljon (ja siksi paikatkin varmaa aika kypsät) niin suhteellisuudentaju on kokonaan hävinnyt. Alko tulla huoli, että sytytyslanka vaan lyhenee...

Mikä siis ideaalia, mutta ei sitten, jos menee liian moneen senttiin.

Hitto, mua ottaa päähän meidän neuvolantäti, joka on sellainen hälläväliä tyyppi. Jos olisin sinne saanut lääkärintarkastuksen ajoissa, en taas olisi tässä tilanteessa. Nyt en vaan voi odottaa yli viikon päässä olevaa aikaa...

Nyt nostan peukut pystyyn, että siellä olisi joku MUKAVA täti vastassa, eikä mikään aamupalaksi sitruunoja syönyt! Esim. esikoista avustanut kätilö (joka tässä raskaudessa viikolla 27 otti mut myös vastaan supistushuolten takia) olisi loistava. Sellainen avosylin vastaanottava, joka vielä tietäessään tapaukseni, ei tulisi yhtään vähättelemään. Olisipa nyt töissä...

Onkohan synnärillä sunnutaisin pienempi miehitys vai koko ajan saman verran?



Touhis rv38+1

**Hirmusuuret voimahalaukset teidän koko perheelle**



Ja ONNEA muillekin vauvansa hakeneille huhtihurmureille!



Meillä meno jatkuu täällä yhtä tasasena. Mitä nyt esikoinen kampes yöllä meidän sänkyyn, ja maaginen vahinko tuli taas sinne. Pissa. Kiva alottaa pyhä pesemällä pyykkiä koko ikusen päivän.. Huoh.



Mutta tuo meidän pikkumies kasvaa porskuttaa, ja nauttii tissistä. Hymyjäkin bongattu kivasti, kun leperrellään toisillemme.



Vieraita lappaa ihan kiitettävästi, nytkin pihalle hetkeks ja sit tulee yks pesue taas. Saapahan lapset purkaa energiaa kunnolla.



Muuten vähän hämmästyin kun toi eikkuli vielä " roikkuu" täällä.. Ihan kuvittelin jo sun menneen aikapäivät sit synnärille. Mut kerkeet sä vielä sinne. Nytpä saitte vietellä pääsiäistä vielä rauhassa. (Ei takuuvarmasti lohduta yhtään, sori)



Mutta lähden kiusaamasta teitä, toivotan vaan käynnistäviä suppareita/vesienmenoa ym.. ja paaaallljjjooonn!

ihanaa oli nukkua näin pitkään..tyttö on isänsä luona...yöllä piti vessassa kyllä ravata taas oikein olan takaa..aamun nukuinkin hyvin, kuulin vaan kun mies lähti aamulla kalaan sitten nukuinkin kun tukki.



masussa oli eilen sellanen meno että huh, ei haittaa tätä vauvaa ahtaat tilat. käytiin eilen syömässä huviretkessä, ihanaa ruokaa oli...nami.



miehen äiti soittelee joka päivä, että joko ois lähtö...?=/..sanottiin että laskettuun aikaan on 2 viikkoa vielä, silti soittelee, ja sitten vaatimalla vaati että kun lähtö tulee niin hänelle pitää heti ilmoittaa...ei me kyllä aleta yöllä soittelemaan kellekkään tai muutenkaan, saa kyllä odottaa kunnes vauva on syntynyt.



lalalle voimia..ja onnittelut kaikille uusille jakautuneille.



peetu 38+1

Täällä edelleenkin kokonaisena ollaan, valitettavasti.

Käytiin eilen kaupungilla kunnon soppailu reissulla josta tuloksena kipeät liitokset ja supisteluja jotka loppui sitten liian aikaisin. Eli ei mitään hyötyä, tuskaista oloa vain!



Tekemisen puute vaivaa ja hieman hatuttaa kun kaikki ihmiset tiedustelevat et millonka sinä oikein räjähdät!!! Kiva ilmaisu!!



No taidampa mennä rämppäämään telkkaa ajan kuluksi.



Toivottavasti muilla pirteämpi mieli!! Mukavia pyhän jatkoja kaikille!



Mocca39+1

Voimia Lalalle ja Martalle!



Meillä poika myöskin kasvaa porskuttaa hyvää vauhtia. Torstaina kävimme painontarkastuksessa neuvolassa. Poika oli pulskistunut viidessä päivässä 365 g! Eli nyt on jo syntymäpaino ylitetty komeasti parilla sadalla grammalla. Painoa oli siis 3470 g torstaina. Tuumasinkin, että toiset vauvat päättävät kasvaa jo masussa nelikiloisiksi, mutta meidän poika on näemmä päättänyt ottaa syntymä-pienikokoisuutensa kiinni heti ulos tultuaan. Rintamaidolla ollaan pärjätty koko ajan kotona, joten ilmeisesti meijerimäinen oloni johtuu riittävästä maidon tulosta. :) Hyvä niin.



Me ollaan nyt muutaman kerran harjoiteltu ulkoiluakin vauvan kanssa. Oikein tyytyväisenä tuntuu nukkuvan heti vaunuihin päästyään. Yötkin ovat alkaneet sujua ihan mukavasti. Viime yönä poika söi kolmen tunnin välein, joten olo oli ihan ruhtinaallinen aamulla niin hyvin nukutun yön jälkeen! Raskausaikanakaan en välttämättä saanut nukuttua niin pitkiä pätkiä.



Täytyy sanoa, että yllätyin kyllä minäkin huomatessani Eikkulin vielä täällä yhdessä läjässä! Eiköhän sieltä teidänkin naperon ole pian jo pakko tulla ulos, vaikka hyvin näyttää viihtyvänkin yksiössään!



Touhiksella niitä suppareita on kyllä ollut matkan varrella siinä määrin, että kannattanee käydä tarkastuksessa vähän herkemmin kuin meikäläisen, jolla kunnon supparit todella tarkoittivat synnytyksen käynnistymistä.



Vauva alkoi taas kirahdella siihen malliin, että maitobaaria kaivataan paikalle... Eli ei kun syöttöpuuhiin!



Suppareita ja voimia vielä masujen kanssa kärvistelijöille ja suuren suuret onnitteluhalaukset vauvansa jo lunastaneille!



Kissankello ja poju 11 pv

eipä tämä minun maha todella tällä kertaa niin helpolla luovuta - minunhan ' piti' synnyttää pari viikkoa etuajassa mutta täsmälleen päinvastoin kävi :P

Onkohan Kathjuzka päässyt jo matkaan, kun ei ole tänään vielä ' ilmoittautunut?' Samoilla viikoilla mennään. Viikko sitten lohduttelin noita viimeisiä maaliskuisia, että heistä tuskin kukaan enää täällä minun kanssa viikon päästä kärvistelee ja näin taitaa onneksi ollakin. Sehän tässä on ärsyttävää, että tämä piinallisen pitkä loppusuora on omiaan väsyttämään jo valmiiksi ennenkuin se varsinainen vauvan valvomisarki vielä ehtii alkaakaan!



Täytynee mennä päiväunille, jos ne taas auttaisivat asiaa. Jos vaikka hautoisi sitä ennen vielä kupillisen vadelmanlehtiteetä...



eikkuli taas, 11pv yli ajan...

siis Kathjuzka, eli pitkä on tämä muisti vaikka 2 kertaa jo olen pinon kahlannut tänään läpi! Kumpikas meistä pääsee ensin ;o)



Vielä muuten mietin sitä, että onkohan sillä merkitystä vaikka tuossa limatulpassa on verta mukana? siis tarkoitan, että pitäisikö käydä näytillä vai odotellaanko tässä vaan jotain radikaalimpaa tapahtuvaksi edelleen...?!

Eilen illalla oli sitten tosi tuskaset oltavat. Maha oli koko ajan sellasessa kireystilassa. Ei supistellut vaan oli tosi tuskasen kireä. Onneksi sitten yöllä olo helpottui.



Muuten kaikki on ihan niin kuin ennenkin. Ei siis taida olla lähtö lähellä. Täytyy mennä tästä murjottamaan jonnekkin.



pesukarhu83 rv 40+2

Viime yönä minäkin heräsin kovaan nivusen kolotukseen, pyörrytti ja kädet täristen kävin lämmittämässä kauratyynyn. Menihän tuo ohi. Tuli mieleen että minkälaiset ne tosi kivut sitten tuleekaan olemaan... Eli tänään en turhautuneena valita synnytyksen alkamisesta:) Ei keltanokka osaa ajatellakaan mitä edessä tulee olemaan. Olin ajatellut ilman puudutuksia selviytyä, saapi nähdä:)



Muuten samaa rataa edetään, masussa ei muljutusta kummempaa.



Huhti 38+3

Täällä on taas uusi päivä käynnissä. Nämä lomapäivät tuntuvat vaan menevän niin nopeaan, kun aamulla tulee nukuttua ihan liian pitkään. Mutta täytyy nauttia nyt vielä hyvistä ja pitkistä yöunista, kun siihen on tilaisuus.



Mies tuossa alkoi pestä makuhuoneen seiniä. Tänään kootaan vauvansänky ja laitetaan makkari muutenkin " vauvakuntoon" . Tietokone joudutaan laittamaan väliaikaisesti olkkarin lattialle, kun meidän tilaama atk-pöytä ei ole vielä tullut. Tai kyllä se tuli, mutta niin huonosti pakattuna, että pöydän kaikki kulmat oli ihan auki ja jouduttiin lähettämään koko pöytä takaisin.



Kertokaas te aiemmin synnyttäneet, mitkä keinot ovat helpottaneet teidän avautumisvaihettanne synnärillä tai kotona. Entäs minkä asennon olette kokeneet parhaimmaksi synnyttää? Onko kokemuksia jakkaralla synnyttämisestä? Itse olen ajatellut että sitä voisi kokeilla, jos vielä siinä vaiheessa huvittaa. Tai sitten ihan perinteisesti puoli-istuvassa asennossa... Turhaa kai sitä liian tarkkaan alkaa suunnitella, mutta kertokaa jos on jostain erityisen hyviä kokemuksia. :)



Kävelyllekin pitäisi tänään ehtiä, mutta taidan vielä odotella hiukan josko tuo aurinko tuolta alkaisi pian paistaa.



Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)



hmar, rv 39+6

Jakautuneena ilmoittaudun!



Poikamme syntyi pitkänä perjantaina rv 41+3, klo 8.12. Synnytyksen kokonaiskesto 3h 50min, josta ponnistusvaihe 12min ja jälkeiset 8min. Painoa 4060g ja pituus 53cm, pipo 37,5cm. Ponnistuksessa jäi päänsä suuren koon vuoksi hieman jumiin.



Kotiuduimme jo eilen, eli olimme sairaalassa vain yhden yön. Kotona kaikki mennyt hyvin. Tiistaina käymme vielä toisessa lääkärintarkastuksessa, koska kotiuduimme niin aikaisin. Tiistaina olisi ollut käynnistysaika. Onneksi meni näin.



Voimia aidosti teille kaikille loppumetreille! Hengessä mukana! Ja vauvakkaille onnitteluja =)



Sittis rv 0

On tämä niin koomista...

Synnärillä käytiin ja voin oikeasti sanoa, että ei ollut turha reissu.

Täti näytti aluksi siltä, että nauraa meidät ulos ovesta, mutta olikin sitten ihan fiksu ja lopuksi sanoi, että ei sinne turhaan mennä koskaan eli jos huolestuttaa, niin mitä sitä turhaan kotona murehtii ja valvoo öitään, kun oikeasti pitäisi levätä.

Eli silloin rv33+6 oli kk jäljellä 1cm ja kaksi sormea meni. Sen jälkeen lopetettu estolääkkeet ja olen alkanut touhua 2kk makuun jälkeen. Supistukset tietty koventunu ja eilen ässien jälkeen tuli moooonta tuntia tasan 10min välein niin että yöunetkin menivät.

MUTTA yllätykseksi tilanne alavärkissä ihan sama kuin ennenkin!

Vähän mulla loksahti suu auki, mutta toisaalta tuli todella helpottunut olo, että siellä ei ole mitään tikittävää aikapommia ainakaan vielä ja en joutunut osastolle odottelemaan pommin räjähtämistä.

Ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa on sellainen olo, että olen kuten muutkin odottajat. Saisin jopa nautiskella olotilastani ilman suurempia huolia. Jos vedet menee nyt ens viikon aikana, niin voin luottaa, että sinne sairaalaan ehditään. Neuvolalääkäri tarkastaa viikon päästä maanataina, niin saan vielä välitarkastuksen, niin ei tarvii olla ihan kysymysmerkkinä. Esikoisesta kun kk hävis parissa päivässä ja aukes useamman sentin, vaikka supistukset eivät muuttaneet luonnettaan.

Eli kuten täti tänään siellä sanoi, sitä ei koskaan tiedä, mitä vain voi tapahtua milloin vain eli saatan olla siellä ens yönä tai sitten körötellään yli vapun ja

kuten eikkulikin päivitteli, tämän myös piti tulla ennen la:aa. Kävi just niin perinteisesti, kun tässä onkin sanottu, että kun pääsee sen tietyn pehmenemis/-aukeamisvaiheen ohi (mulla eteni levosta ja lääkkeistä huolimatta) niin sitten kun päästään tietyn rajan yli, niin homma pysähtyy, vaikka supistelut jatkuisivatkin. No, sopii mulle vielä tämä, kun laskettuun aikaankin on vielä aikaa, mutta eipä olisi aiemmin tullut mieleenkään, että tämä pallo olisi mahassa vielä vappuna.

No, minä saan nyt tältä osin nukkua yöni hieman levollisin mielin ja jos vedet yllättäen menee, niin voin pysyä hieman rauhallisempana, vaikka määräyksenä onkin lähteä vikkelään. Ja turhia suppareita en jää kyttäämään, uskon vaan, että kyllä ne sitten huomaa (huomaiskin! helpommin sanottu kuin tehty, kun on vain niistä viime hetkien suppareista kokemusta ja ne on niin kovia, että enää ei kävellä tai kirota). Siksi yksinkertaisinta olis se vesien meno...

No, nyt saan keskittyä ihan johonkin muuhun puuhaan ja se tässä varmaan järkevintä oliskin. Olisko jollakin ehdotuksia? Jokin käsityö, kodin järjesteleminen, lukeminen ehkä vähän liian haastavaa tällä hetkellä...? Pitäis keksiä jokin intohimo, jonka voisi kuitenkin jättää kesken, kun lähtö tulee...



Suppareita täältä en nyt lähettele, kun ne ovat niin hermoja raastavia. Kaikille vaan lorilorit ja vedet pihalle, niin eipähän tarvii sen enempää enää miettiä sitten...



Touhis rv38+1

Paljon paljon onnea!

Kerropa, miten sieltä sairaalasta pääsisi noin nopsaan pois? Kaiken pitää tietty mennä hyvin ja molempien voida hyvin, mutta miten siihen päätökseen pääsitte? Ehdottiko siellä joku henkilökunnasta, että haluatko lähteä vai pyysitkö itse? Itse haluaisin myös lähteä mahd. nopeasti sieltä pois, JOS kaikki hyvin. Kammoan sairaalaa, enkä koskaan ole siellä pystynyt nukahtamaan, vaikka lääkettäkin olisi annettu. Mieluummin käyn vaikka näyttämässä vauvaa jälkikäteen, kun ei meillä tuo matka niin pitkä ole...



Touhis rv 38+1 edelleen

Onpa mukava kuulla että jollakin käynnistyy synnytys ylipäivillä ilman käynnistystä... minullakin kun näköpiirissä kajastelee uhkaavasti se tiistai.

Touhikselle tsemppiä loppumetreille, toivottavasti et nyt ihan näihin minun lukemiin pääse kuitenkaan ;)



hmar kyseli, että mikä auttoi avautumisvaiheeseen. Itse kun en kotona ehtinyt olla kipeä ollenkaan, niin käytin aikani voimien keräilyyn ja sängyssä makoiluun hyvän kirjan kanssa (uni ei KUMMA kyllä tullut enää silmään)... Sairaalassa olimme koko ajan liikekannalla, sitten kun en pystynyt istumaan supistusten kanssa enää joten ravasin käytäviä pitkin, supistukset olivat jo hikeä nostattavia enkä pystynyt olemaan paikallani niiden aikana. Välillä mies istui jossain penkillä ja minä pyörin lähistöllä ympyrää... Saliin kun päästiin niin amme oli ehdottomasti paras paikka, samoin lanteiden pyörittely siellä kontallaan ja supistuksia kestin parhaiten ns. pyramidihengityksen avulla, eli supistuksen aikana nenän kautta ilmaa sisään ja uloshengitys käyttäen jotain matalaa vokaaliääntä (aaaa.... oooo....) ja mies suihkutteli selkään vielä kuumaa vettä.



Aquarakkulat veivät tehokkaasti kivun. Samoin kuumalla lämpöpakkauksella painaminen ja kätilön ohjeiden mukaan mies painoi selästä/mahasta akupisteitä kahdella sormella. Ilokaasu oli kuin taivas ;) Nämä tosin ehdittiin kaikki ottaa käyttöön vasta ponnistusvaiheessa, joten en tiedä miten olisivat avautumisvaihetta helpottaneet.



Kaveri sai todella ison hyödyn istumalla terapiapallon päällä ja pyörittelemällä siinä lanteita aina supistuksen aikana.



Ponnistusasennosta suosittelisin oman kokemuksen nojalla jotain muuta kuin perinteistä sukka-asentoa... ehkä tuolta häntäluun vauriolta olisin voinut välttyä, muuta en lähde spekuloimaan, mikäli minun olisi sallittu pyörähtää vaikka kontilleen tai polvilleen - tai mennä siihen tuolille, että olisi voitu antaa häntäluun joustaa normaalisti taaksepäin eikä kovaa alustaa vasten.. Ja ponnistaminen siinä sängyllä tuntui todella hankalalta ja vaikealta eikä oikeaa suuntaa löytynyt millään. Mutta tämä on minun kokemukseni asiasta.



Mutta nyt syömään ja näköjään vielä ollaan lähdössä mummolareissullekin kun mitään muuta ei ole edelleenkään tapahtunut...