Lue keskustelun säännöt.
Voiko oikeasti tulla täysin yllätyksenä, että puoliso jättää tai pettää?
27.01.2018 |
Kun moni sanoo, että miehen lähtö oli täysi yllätys, tai tuli aivan puun takaa, että vaimo petti. Voiko sellainen oikeasti lopulta olla täysi yllätys? Jos on raadollisen rehellinen itselleen, niin eikö tuollaisesta aina ole jotain pieniä ennakkomerkkejä ilmassa?
Kommentit (38)
Ne ennusmerkit tajuaa vasta jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mitään merkkejä ilmassa.
Eikö edes sellaista, että puoliso oli ollut jotenkin tavallista etäisempi?
Oli yllätys pettäjälle itselleenkin. Ei meillä kovin hyvin mennyt, mutta kuvittelimme olevamme uskollisia. En olisi ikinä hänestä uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Oli yllätys pettäjälle itselleenkin. Ei meillä kovin hyvin mennyt, mutta kuvittelimme olevamme uskollisia. En olisi ikinä hänestä uskonut.
No eikö sellainen ihminen jo elä aikamoisessa itsepetoksessa, jos oma pettäminen tulee itselle yllätyksenä?
Voi tulla. Kaveri oli jo lähtettänyt hääkutsut, kun vaimo tuli raskaaksi yhdenyönsuhteelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä se nyt voi tulla. Toki merkkejä on voinut olla ilmassa mutta varsinkin pitkässä suhteessa voi helposti mennä ohi. Varsinkaan jos toinen ei puhu tai vakuuttaa kaiken vaan olevan hyvin. Ja johonkin sitä on luotettava, ei elämää voi elää niin että epäilee ja kyseenalaistaa koko ajan ja kaiken. Rehellinen pitää aina olla, niin itselleen kun toisellekin mutta joskus vaan voi joutua myös yllättymään.
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla. Kaveri oli jo lähtettänyt hääkutsut, kun vaimo tuli raskaaksi yhdenyönsuhteelleen.
Tuo kaverisi on kyllä jotenkin paahtanut vauhdilla oman unelmansa putkea eteenpäin kohti niitä häitä, eikä hän ole pysähtynyt kuulemaan, että haluaako tuleva vaimo ihan oikeasti ja aidosti olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne ennusmerkit tajuaa vasta jälkeenpäin.
Luulen, että aika usein tämä. Ei sitä ehkä tajua kaikkea ja sinisilmäisenä ei edes osaa ajatella, mutta kun isku tulee, niin vähitellen mieleen alkaa muistua kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yllätys pettäjälle itselleenkin. Ei meillä kovin hyvin mennyt, mutta kuvittelimme olevamme uskollisia. En olisi ikinä hänestä uskonut.
No eikö sellainen ihminen jo elä aikamoisessa itsepetoksessa, jos oma pettäminen tulee itselle yllätyksenä?
Mulle tuli. Pidin itseäni siihen asti hyvinkin korkeamoraalisena, puolisoa kunnioittavana vaimona. Huonosti oli tietysti mennyt jo jonkun aikaa ja ero oli ollut puheissa jo pitkään mutta en siltikään voinut itsestäni kuvitellakaan että menisin pettämään. Mutta niin vaan kävi. Yllätys oli molemmille.
No, siitä yllätyksestä nyt sitten kärsitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yllätys pettäjälle itselleenkin. Ei meillä kovin hyvin mennyt, mutta kuvittelimme olevamme uskollisia. En olisi ikinä hänestä uskonut.
No eikö sellainen ihminen jo elä aikamoisessa itsepetoksessa, jos oma pettäminen tulee itselle yllätyksenä?
Mulle tuli. Pidin itseäni siihen asti hyvinkin korkeamoraalisena, puolisoa kunnioittavana vaimona. Huonosti oli tietysti mennyt jo jonkun aikaa ja ero oli ollut puheissa jo pitkään mutta en siltikään voinut itsestäni kuvitellakaan että menisin pettämään. Mutta niin vaan kävi. Yllätys oli molemmille.
No, siitä yllätyksestä nyt sitten kärsitään.
No mutta ei se silleen täysi yllätys ollut sinulle, jos tiesit että teillä meni huonosti ja tiesit että te molemmat olitte miettineet eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yllätys pettäjälle itselleenkin. Ei meillä kovin hyvin mennyt, mutta kuvittelimme olevamme uskollisia. En olisi ikinä hänestä uskonut.
No eikö sellainen ihminen jo elä aikamoisessa itsepetoksessa, jos oma pettäminen tulee itselle yllätyksenä?
Mulle tuli. Pidin itseäni siihen asti hyvinkin korkeamoraalisena, puolisoa kunnioittavana vaimona. Huonosti oli tietysti mennyt jo jonkun aikaa ja ero oli ollut puheissa jo pitkään mutta en siltikään voinut itsestäni kuvitellakaan että menisin pettämään. Mutta niin vaan kävi. Yllätys oli molemmille.
No, siitä yllätyksestä nyt sitten kärsitään.No mutta ei se silleen täysi yllätys ollut sinulle, jos tiesit että teillä meni huonosti ja tiesit että te molemmat olitte miettineet eroa.
Oli se yllätys että pystyin pettämään. Ei ole se rakentavin tapa erota. Tiedä sitten että oliko joku alitajuinen keino laittaa lopullinen piste raastavalle tilanteelle. Mutta en silti olisi itsestäni uskonut. Enkä missään nimessä suosittele kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yllätys pettäjälle itselleenkin. Ei meillä kovin hyvin mennyt, mutta kuvittelimme olevamme uskollisia. En olisi ikinä hänestä uskonut.
No eikö sellainen ihminen jo elä aikamoisessa itsepetoksessa, jos oma pettäminen tulee itselle yllätyksenä?
Mulle tuli. Pidin itseäni siihen asti hyvinkin korkeamoraalisena, puolisoa kunnioittavana vaimona. Huonosti oli tietysti mennyt jo jonkun aikaa ja ero oli ollut puheissa jo pitkään mutta en siltikään voinut itsestäni kuvitellakaan että menisin pettämään. Mutta niin vaan kävi. Yllätys oli molemmille.
No, siitä yllätyksestä nyt sitten kärsitään.No mutta ei se silleen täysi yllätys ollut sinulle, jos tiesit että teillä meni huonosti ja tiesit että te molemmat olitte miettineet eroa.
Oli se yllätys että pystyin pettämään. Ei ole se rakentavin tapa erota. Tiedä sitten että oliko joku alitajuinen keino laittaa lopullinen piste raastavalle tilanteelle. Mutta en silti olisi itsestäni uskonut. Enkä missään nimessä suosittele kenellekään.
Ok, ymmärrän. Kyllähän tuollainen tilanne vähän itsetutkiskeluun pakottaa. Mutta tarkoitin aloituksessani tilannetta, jossa toinen osapuoli elää siinä ajatuksessa, että liitto on onnellinen eikä mitään uhkaa pettämisistä tai jättämisistä tai eroista ole. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yllätys pettäjälle itselleenkin. Ei meillä kovin hyvin mennyt, mutta kuvittelimme olevamme uskollisia. En olisi ikinä hänestä uskonut.
No eikö sellainen ihminen jo elä aikamoisessa itsepetoksessa, jos oma pettäminen tulee itselle yllätyksenä?
Mulle tuli. Pidin itseäni siihen asti hyvinkin korkeamoraalisena, puolisoa kunnioittavana vaimona. Huonosti oli tietysti mennyt jo jonkun aikaa ja ero oli ollut puheissa jo pitkään mutta en siltikään voinut itsestäni kuvitellakaan että menisin pettämään. Mutta niin vaan kävi. Yllätys oli molemmille.
No, siitä yllätyksestä nyt sitten kärsitään.No mutta ei se silleen täysi yllätys ollut sinulle, jos tiesit että teillä meni huonosti ja tiesit että te molemmat olitte miettineet eroa.
Oli se yllätys että pystyin pettämään. Ei ole se rakentavin tapa erota. Tiedä sitten että oliko joku alitajuinen keino laittaa lopullinen piste raastavalle tilanteelle. Mutta en silti olisi itsestäni uskonut. Enkä missään nimessä suosittele kenellekään.
Ok, ymmärrän. Kyllähän tuollainen tilanne vähän itsetutkiskeluun pakottaa. Mutta tarkoitin aloituksessani tilannetta, jossa toinen osapuoli elää siinä ajatuksessa, että liitto on onnellinen eikä mitään uhkaa pettämisistä tai jättämisistä tai eroista ole. Ap.
Joo, meni vähän aiheen vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän monivuotiselle ystäväperheelle tuli aivan yllätyksenä ettei aviomies enää tullutkaan töistä kotiin. Vaimolle jäi yksin elätettäväksi 3 murkkuikäistä lasta. Mies ei koskaan maksanut yhtään elatusmaksuakaan. Lupasin antaa ystävälleni kaiken avun ja olinkin pitkään henkisenä tukena. On siis monia erilaisia tapoja erota. Mitään merkkejä ei ollut. Lasten oli ehkä kaikkein vaikeinta hyväksyä muutokset.
Vierailija kirjoitti:
Meidän monivuotiselle ystäväperheelle tuli aivan yllätyksenä ettei aviomies enää tullutkaan töistä kotiin. Vaimolle jäi yksin elätettäväksi 3 murkkuikäistä lasta. Mies ei koskaan maksanut yhtään elatusmaksuakaan. Lupasin antaa ystävälleni kaiken avun ja olinkin pitkään henkisenä tukena. On siis monia erilaisia tapoja erota. Mitään merkkejä ei ollut. Lasten oli ehkä kaikkein vaikeinta hyväksyä muutokset.
Hyvin vaikea uskoa, että mitään merkkejä ei olisi muka ollut.
ennustaja Claudian muusikkomies häippäsi ja jätti jälkeensä ..oliko peräti 8 lasta.
Ehkä mies katuu koko perhe hommaa..ja vaan lähtee kuin rakastaja minkkinen ...
Voi tulla jos on samaan aikaan menossa jotain muuta suurta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yllätys pettäjälle itselleenkin. Ei meillä kovin hyvin mennyt, mutta kuvittelimme olevamme uskollisia. En olisi ikinä hänestä uskonut.
No eikö sellainen ihminen jo elä aikamoisessa itsepetoksessa, jos oma pettäminen tulee itselle yllätyksenä?
Mulle tuli. Pidin itseäni siihen asti hyvinkin korkeamoraalisena, puolisoa kunnioittavana vaimona. Huonosti oli tietysti mennyt jo jonkun aikaa ja ero oli ollut puheissa jo pitkään mutta en siltikään voinut itsestäni kuvitellakaan että menisin pettämään. Mutta niin vaan kävi. Yllätys oli molemmille.
No, siitä yllätyksestä nyt sitten kärsitään.No mutta ei se silleen täysi yllätys ollut sinulle, jos tiesit että teillä meni huonosti ja tiesit että te molemmat olitte miettineet eroa.
Oli se yllätys että pystyin pettämään. Ei ole se rakentavin tapa erota. Tiedä sitten että oliko joku alitajuinen keino laittaa lopullinen piste raastavalle tilanteelle. Mutta en silti olisi itsestäni uskonut. Enkä missään nimessä suosittele kenellekään.
Minä naisena ajattelin aina että vain miehet pettävät. En edes tosiaan osannut ajatella että perheen äiti voi olla se pettäjä. Kunnes minä kiltti ja kunnollinen äiti ja puoliso menin ja petin. En suosittele minäkään kenenkään kokeilevan samaa. Syyllisyys ja itseinho vei minut lopulta psykiatriseen sairaalaan. Kalliit oppirahat.
Ei ollut mitään merkkejä ilmassa.