Mies, miten reagoisit jos nainen alkaisi itkeä kun huudat hänelle/riitelette?

Mies on huutanut kerran kymmenen vuoden aikana. Olin yön muualla ilmoittamatta, baari-illan jälkeen.

En tainnut itkeä. Istuin ja kuuntelin.

Ehkei minua saa itkemään huutamalla.

Huokailen. Harvoin huudetaan, mutta välillä väitellään. Itku ärsyttää ja on hidaste asian ratkaisemiselle.

Jos nainen itkee potkuja tai läheisen kuolemaa niin lohdutan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakaihan se alkaa itkeä, tarkoituksenaan tällä teatraalisella uhrautumisella saada sinulta sääliä ja että unohtaisit syyn minkä vuoksi korotit ääntäsi ja että se asia olisi näin myös loppuunkäsitelty.

Opetelkaa lukemaan naisten kieroutta, älkääkä antako kusettaa itseänne ja tehkö näin itsestänne lapatossua.

Itseeni ei akan itkut vaikuta, vaan selvitän asian loppuunasti mikäli olen siinä oikeassa.

Mun mieheni ei muuta kantaansa VAIKKA lohduttaakin jos alan itkeä. ..eli ottaa tunteeni vastaan vaikka olisi edelleen eri mieltä itse riidan aiheesta. -9

Sinullapa on mukava lapatossu kotona. Oikein kiva.

Vierailija kirjoitti:

Tottakaihan se alkaa itkeä, tarkoituksenaan tällä teatraalisella uhrautumisella saada sinulta sääliä ja että unohtaisit syyn minkä vuoksi korotit ääntäsi ja että se asia olisi näin myös loppuunkäsitelty.

Opetelkaa lukemaan naisten kieroutta, älkääkä antako kusettaa itseänne ja tehkö näin itsestänne lapatossua.

Itseeni ei akan itkut vaikuta, vaan selvitän asian loppuunasti mikäli olen siinä oikeassa.

Ei se itku päätökseen vaikuta, mutta tottakai lohdutan itkevää.

Vaimo haluaisi koiran. Jos asiasta väiteltäisiin, kuten on tehty kymmeniä kertoja, ja vaimo alkaisi itkeä kesken väittelyn niin tietysti halaisin ja lohduttaisin. Koiraa tähän taloon ei kuitenkaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakaihan se alkaa itkeä, tarkoituksenaan tällä teatraalisella uhrautumisella saada sinulta sääliä ja että unohtaisit syyn minkä vuoksi korotit ääntäsi ja että se asia olisi näin myös loppuunkäsitelty.

Opetelkaa lukemaan naisten kieroutta, älkääkä antako kusettaa itseänne ja tehkö näin itsestänne lapatossua.

Itseeni ei akan itkut vaikuta, vaan selvitän asian loppuunasti mikäli olen siinä oikeassa.

Mun mieheni ei muuta kantaansa VAIKKA lohduttaakin jos alan itkeä. ..eli ottaa tunteeni vastaan vaikka olisi edelleen eri mieltä itse riidan aiheesta. -9

Sinullapa on mukava lapatossu kotona. Oikein kiva.

Mitä lapatossua on miehessä joka pitää päänsä ja silti lohduttaa. -9 & 20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakaihan se alkaa itkeä, tarkoituksenaan tällä teatraalisella uhrautumisella saada sinulta sääliä ja että unohtaisit syyn minkä vuoksi korotit ääntäsi ja että se asia olisi näin myös loppuunkäsitelty.

Opetelkaa lukemaan naisten kieroutta, älkääkä antako kusettaa itseänne ja tehkö näin itsestänne lapatossua.

Itseeni ei akan itkut vaikuta, vaan selvitän asian loppuunasti mikäli olen siinä oikeassa.

Ei se itku päätökseen vaikuta, mutta tottakai lohdutan itkevää.

Vaimo haluaisi koiran. Jos asiasta väiteltäisiin, kuten on tehty kymmeniä kertoja, ja vaimo alkaisi itkeä kesken väittelyn niin tietysti halaisin ja lohduttaisin. Koiraa tähän taloon ei kuitenkaan tule.

Ja vieläkään sinulla ei silmät aukea että, vaimosi tuolla itkulla uhrautuu ja yrittää saada säälin kautta tahtonsa läpi. Avaa ne silmäsi ja miehisty.

Tuollaisessa tilanteessa saa muuten minulta muija odetella lohdutusta kuin kuuta taivaalta.

Itse itken välillä tunnekuohun takia ja inhoan sitä. En pysty enää keskustelemaan kun puheesta tulee epämääräistä vinkumista ja niiskuttamista, joten poistun tilanteesta. En kyllä syytä ketään siitä jos mua alkaa itkettää, miksi sen itkun pitäisi olla toiselle joku dramaattinen hetki jossa itkijää pitää lohduttaa? Itseäni vituttais kesken riidan jos mua yritetään lohduttaa vaan koska kyyneleet valuu.

Miehet eivät ole riidellessä kunnolla parkuneet, mutta naiskaverit on. Sekin vituttaa ihan vietävästi koska riita pitää jättää siihen ja sitä ei ikinä voi ottaa enää uudelleen esille ettei toinen taas pillahda. Mielestäni itkijän pitää rauhoituttuaan ottaa tilanne uudestaan puheeksi eikä lakaista maton alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakaihan se alkaa itkeä, tarkoituksenaan tällä teatraalisella uhrautumisella saada sinulta sääliä ja että unohtaisit syyn minkä vuoksi korotit ääntäsi ja että se asia olisi näin myös loppuunkäsitelty.

Opetelkaa lukemaan naisten kieroutta, älkääkä antako kusettaa itseänne ja tehkö näin itsestänne lapatossua.

Itseeni ei akan itkut vaikuta, vaan selvitän asian loppuunasti mikäli olen siinä oikeassa.

Ei se itku päätökseen vaikuta, mutta tottakai lohdutan itkevää.

Vaimo haluaisi koiran. Jos asiasta väiteltäisiin, kuten on tehty kymmeniä kertoja, ja vaimo alkaisi itkeä kesken väittelyn niin tietysti halaisin ja lohduttaisin. Koiraa tähän taloon ei kuitenkaan tule.

Ja vieläkään sinulla ei silmät aukea että, vaimosi tuolla itkulla uhrautuu ja yrittää saada säälin kautta tahtonsa läpi. Avaa ne silmäsi ja miehisty.

Tuollaisessa tilanteessa saa muuten minulta muija odetella lohdutusta kuin kuuta taivaalta.

"Akka" ja "muija". Kertoo kaiken.

Mites kun sulla on paha mieli, haluatko silloin lohdutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakaihan se alkaa itkeä, tarkoituksenaan tällä teatraalisella uhrautumisella saada sinulta sääliä ja että unohtaisit syyn minkä vuoksi korotit ääntäsi ja että se asia olisi näin myös loppuunkäsitelty.

Opetelkaa lukemaan naisten kieroutta, älkääkä antako kusettaa itseänne ja tehkö näin itsestänne lapatossua.

Itseeni ei akan itkut vaikuta, vaan selvitän asian loppuunasti mikäli olen siinä oikeassa.

Ei se itku päätökseen vaikuta, mutta tottakai lohdutan itkevää.

Vaimo haluaisi koiran. Jos asiasta väiteltäisiin, kuten on tehty kymmeniä kertoja, ja vaimo alkaisi itkeä kesken väittelyn niin tietysti halaisin ja lohduttaisin. Koiraa tähän taloon ei kuitenkaan tule.

Ja vieläkään sinulla ei silmät aukea että, vaimosi tuolla itkulla uhrautuu ja yrittää saada säälin kautta tahtonsa läpi. Avaa ne silmäsi ja miehisty.

Tuollaisessa tilanteessa saa muuten minulta muija odetella lohdutusta kuin kuuta taivaalta.

Ei minun vaimoni ole itkenyt väitellessämme. Lue tarkemmin, käytin konditionaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakaihan se alkaa itkeä, tarkoituksenaan tällä teatraalisella uhrautumisella saada sinulta sääliä ja että unohtaisit syyn minkä vuoksi korotit ääntäsi ja että se asia olisi näin myös loppuunkäsitelty.

Opetelkaa lukemaan naisten kieroutta, älkääkä antako kusettaa itseänne ja tehkö näin itsestänne lapatossua.

Itseeni ei akan itkut vaikuta, vaan selvitän asian loppuunasti mikäli olen siinä oikeassa.

Ei se itku päätökseen vaikuta, mutta tottakai lohdutan itkevää.

Vaimo haluaisi koiran. Jos asiasta väiteltäisiin, kuten on tehty kymmeniä kertoja, ja vaimo alkaisi itkeä kesken väittelyn niin tietysti halaisin ja lohduttaisin. Koiraa tähän taloon ei kuitenkaan tule.

Ja vieläkään sinulla ei silmät aukea että, vaimosi tuolla itkulla uhrautuu ja yrittää saada säälin kautta tahtonsa läpi. Avaa ne silmäsi ja miehisty.

Tuollaisessa tilanteessa saa muuten minulta muija odetella lohdutusta kuin kuuta taivaalta.

"Akka" ja "muija". Kertoo kaiken.

Mites kun sulla on paha mieli, haluatko silloin lohdutusta?

En, sellainen ärsyttäisi minua lisää.

Lisäksi edellisessä esimerkissä muijan pahaolo perustui yritykseen kusettaa miestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakaihan se alkaa itkeä, tarkoituksenaan tällä teatraalisella uhrautumisella saada sinulta sääliä ja että unohtaisit syyn minkä vuoksi korotit ääntäsi ja että se asia olisi näin myös loppuunkäsitelty.

Opetelkaa lukemaan naisten kieroutta, älkääkä antako kusettaa itseänne ja tehkö näin itsestänne lapatossua.

Itseeni ei akan itkut vaikuta, vaan selvitän asian loppuunasti mikäli olen siinä oikeassa.

Ei se itku päätökseen vaikuta, mutta tottakai lohdutan itkevää.

Vaimo haluaisi koiran. Jos asiasta väiteltäisiin, kuten on tehty kymmeniä kertoja, ja vaimo alkaisi itkeä kesken väittelyn niin tietysti halaisin ja lohduttaisin. Koiraa tähän taloon ei kuitenkaan tule.

Ja vieläkään sinulla ei silmät aukea että, vaimosi tuolla itkulla uhrautuu ja yrittää saada säälin kautta tahtonsa läpi. Avaa ne silmäsi ja miehisty.

Tuollaisessa tilanteessa saa muuten minulta muija odetella lohdutusta kuin kuuta taivaalta.

Ei minun vaimoni ole itkenyt väitellessämme. Lue tarkemmin, käytin konditionaalia.

Edelleenkin vastaukseni on pätevä myös esittämääsi konditionaaliseen tilanteeseen.

Hammeri kirjoitti:

Mun mieheni on valitettavasti saanut sellaisen "lopeta tuo märiseminen" -tyylisen kasvatuksen. Ahdistuu aivan älyttömästi itkusta: omaansa häpeää ja minun riitaitkuistani suuttuu. Lasten itkua ei kestä myöskään yhtään.

Kuinka voi yhtä aikaa riidellä ja itkeä? Molemmat vaativat ainakin minulla aivan erilaiset mielentilat ja tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mies, mutta olen kyllä riidellyt mieheni kanssa muutamia kertoja ihan kunnolla. En onneksi montaa kertaa, vaikka olemme yhdessä olleetkin 20 vuotta. Yleensä minä olen miehen mielestä aloittanut riidat, mutta omasta mielestäni yritän puhua silloin voimassa olevaa riitaa auki. Sen teen vasta silloin kun asiat ovat todella huonosti ja en pysty enää pitämään asiaa sisälläni. Riitaa on voinut edeltää miehen pitkä mykkäkoulu ja eristäytyminen koko perheestä ja olen sinä vaiheessa yleensä aika herkillä. Mieheni mielestä paras puolustus on hyökkäys ja kun alan juttelemaan, niin hän hyökkää sanallisesti hyvin ikävästi sanomaani vastaan. Vaikka hänen tyylinsä tiedän ja siihen olen varautunut, niin ketuiksihan se menee kun huomaan mieheni ärjyvän minulle. Itkustani ärsyyntyneenä minäkin alan huutamaan ja rääyn takaisin minkä ehdin.

Mieheni ei ikinä lohduta, ei tule lähelle, eikä välttämättä edes hiljennä volyymia, vaan paasaa tulemaan koko vihansa kerralla, vaikka huomaakin minun itkevän. Tosin siinä vaiheessa riita on jo täydellinen sota ja en edes osaisi kuvitella hänen muuta tekevän. Kerran tällaisen riidan aikana heitin hänen eteensä eropaperin ja se hiljensi hänet kyllä, mutta syliin hän ei ota.

Riidat ovat päättyneet sitten niin, että huudamme asiaamme niin pitkään, että jonkunlainen ratkaisu on tullut. Siitä erkanemme eri huoneisiin nuolemaan haavojamme ja nukumme yön yli kaukana toisistamme asioita miettien. Seuraavana päivänä vasta lähennymme.

Miksi sinulla on avioerohakemus kotonasi? Suunnitteletko eroa?

Erolla uhkailu on alhaisinta, mitä tiedän.

Miksikö minulla on ero hakemus kotona? No niitä saa printattua vaikka minuutissa, jos haluaa. Tätä riitaa, jossa olin kirjoittanut eropaperin jo valmiiksi, oli edeltänyt miehen viiden viikon mykkäkoulu. Hän oli myös eristäytynyt koko sen ajaksi lapsistamme ja kulki kuin sinkkumies mitään kenellekään sanomatta ja vailla vastuuta. En tiedä yhä vieläkään oliko hänellä joku toinen nainen silloin kuvioissa, mutta se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta kun erolla "uhkailin".

En keksinyt silloin mitään muutakaan miten hänen huomionsa saan ja ero oli hyvin hyvin lähellä. Olin käynyt silloin jo sopimassa mm. alustavasti asunnosta, jonne muuttaisin lasten kanssa ja ystäväni olivat luvanneet tulla muuttoavuksi. Olin myös vienyt muutaman tärkeän tavaralaatikon ystäväni luokse säilöön varmuuden vuoksi. Riita me ei siis ollut ihan mikä vain pikkuinen kähinä ja erolla uhkaamiseni hetken mielijohde, vaan tilanne oli erittäin vakava ja jos mies ei olisi sitä ymmärtänyt, niin olisimme muuttaneet pois viikon sisällä. Ja takaisin en olisi tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakaihan se alkaa itkeä, tarkoituksenaan tällä teatraalisella uhrautumisella saada sinulta sääliä ja että unohtaisit syyn minkä vuoksi korotit ääntäsi ja että se asia olisi näin myös loppuunkäsitelty.

Opetelkaa lukemaan naisten kieroutta, älkääkä antako kusettaa itseänne ja tehkö näin itsestänne lapatossua.

Itseeni ei akan itkut vaikuta, vaan selvitän asian loppuunasti mikäli olen siinä oikeassa.

Ei se itku päätökseen vaikuta, mutta tottakai lohdutan itkevää.

Vaimo haluaisi koiran. Jos asiasta väiteltäisiin, kuten on tehty kymmeniä kertoja, ja vaimo alkaisi itkeä kesken väittelyn niin tietysti halaisin ja lohduttaisin. Koiraa tähän taloon ei kuitenkaan tule.

Ja vieläkään sinulla ei silmät aukea että, vaimosi tuolla itkulla uhrautuu ja yrittää saada säälin kautta tahtonsa läpi. Avaa ne silmäsi ja miehisty.

Tuollaisessa tilanteessa saa muuten minulta muija odetella lohdutusta kuin kuuta taivaalta.

Varmaan tosi onnellinen parisuhde teillä. ..

Vierailija kirjoitti:

Hammeri kirjoitti:

Mun mieheni on valitettavasti saanut sellaisen "lopeta tuo märiseminen" -tyylisen kasvatuksen. Ahdistuu aivan älyttömästi itkusta: omaansa häpeää ja minun riitaitkuistani suuttuu. Lasten itkua ei kestä myöskään yhtään.

Kuinka voi yhtä aikaa riidellä ja itkeä? Molemmat vaativat ainakin minulla aivan erilaiset mielentilat ja tunteet.

Oikeastiko kysyt? En ole tuntenut, jolta kysyt, mutta pidän varmasti puoleni silloinkin kun itken ja en ole vain kuin joku onneton nurkkaan heitetty mollamaija nyyhkimään avuttomana. Minua ainakaan ei olla kasvatettu luovuttajaksi, vaan pystyn mainiosti itkun seassakin riitelemään, jos pakko on.

Mun ex koki itkun vähän kuin kiristyksenä, sellaisena, että häneen yritetään vaikuttaa.

Itse saatoin alkaa itkeä jos tuntui että oli "tosi kyseessä", että pelästyy sitä kun rakas on vihainen eikä ymmärrä, itkee järkytyksestä. Mut sellaisena joka kuitenkin keskustelee asiat halki lopulta, itkeminen ei ole mikään keino, se on vain reaktio.