Oletko lukenut viestejä puolisosi puhelimesta?

En, eikä hän minun. Puhelin on henkilökohtainen tavara ja pysyy sellaisena. En tiedä hänen lukituskoodiaan eikä hän minun. Luottamus syntyy ihan muusta kuin siitä, että tarkistellaan toisen puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli epäilee että pettää niin kannattaa tutkia .

Samaa mieltä! Eniten harmittaa se, että tuhlasin aikaa pettävään avomieheen. Hän tiesi sen, että en olisi petturin kanssa päivääkään, siksi salasikin kaiken ja valehteli.

Tässä sattuikin olemaan kyse MINUN elämästä ja siitä, haluanko tuhlata elämääni valheeseen.

Voin kertoa että saatuani tarpeeksi vihiä, suhde loppui samana päivänä. Oli helpottavaa saada tietää, että aavistukseni oli oikeassa. Sain tarpeeksi vihaa ja rohkeutta katkaista suhteen, joka oli tuhoon tuomittu.

En. Miksi olisin.

En. En uskoisi löytäväni sieltä mitään mikä kiinnostaa.

Selasin miehen yhteystietolistaa ja sieltä löytyi sellainen nimi kuin Vakiosäätö. Ei helkkari sentään. Noh, osoittautui sähköfirman nimeksi.

Mies ei anna koskeakaan puhelimeensa. Kun tulee viesti niin jos edes vilkaisen puhelinta päin, saan vihaisen katseen ja nappasee äkkiä sen taskuunsa.

Tiedän että touhuaa vaikka mitä selkäni takana. Ihan sama. Vihaan miestäni.

En ole ikinä lukenut, eikä hänkään minun.

Paitsi mies pyytänyt lukemaan saapuneen viestin ja minä olen tehnyt samaa. Meille ei tule viestejä kuin läheisiltä, eniten lapsilta, sitten minun sisaruksilta ja vanhemmilta. Miehelle tulee tekstareita vain työkavereilta jotka on kaikki miehiä.

Miehellä on kyllä pari sihteerikköä samassa työyhteisössä, jotka ovat hälle kuulemma flirttailleet, mutta mies puhunut niistä avoimesti ja sanonut että vaikka tapahtuneet ovat imarrelleet, ei hän ole kiinnostunut kuin minusta. Ja tunnusti, että ne naiset eivät ole olleet yhtä kauniita, hoikkia ja nuoria kuin minä (olen miestäni 12 v nuorempi). Ja luotan kyllä mieheeni, on aina kotona.

En enkä lue. En availe toisten kirjeitä tms. Isälläni oli tapana availla minun posteja, luki kirjeistäni, tuo tuntuu vieläkin niin pahalle, vaikka olen jo 50-v

En ole koskaan. Puolison piilottelevaa puhelinkäytöstä seuratessa kyllä on tullut mieleen, että moraalittomampi olisi jo tutkinut. Ei varmaan pettänyt ole, mutta jotain epämääräistä on jos niin "tarkkana" pitää puhelimen kanssa olla. En kannata puhelimen esittelyä ja kaiken jakamista mutta kyllähän sitä järkevällä ihmisellä luottamus rapisee kun näkee että puoliso joutuu jotakin salailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei anna koskeakaan puhelimeensa. Kun tulee viesti niin jos edes vilkaisen puhelinta päin, saan vihaisen katseen ja nappasee äkkiä sen taskuunsa.

Tiedän että touhuaa vaikka mitä selkäni takana. Ihan sama. Vihaan miestäni.

Mikset eroa jos tiedät :/

Meillä annetaan puhelimiin vastata toisen puolesta. Mies inhoaa viestin kirjoitusta joten yleensä antaa puhelimen minulle ja pyytää viestit tekstaamaan. Sähköposti on yhteinen ja toisen lompakkoa saa kaivella. Mun käsilaukku on vapaata riistaa, mutta ei halua kun pakon edessä etsiä sieltä pyytämään tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

En, enkä usko että nykyinen mies olisi käynyt lukemassa mun viestejä.

Ex luki mun viestit aina tilaisuuden tullen. Oli pakko otta puhelin mukaan ihan joka paikkaan. Kerran olin sammuttanut puhelimen, ja kun tulin takaisin, puhelim pyysi puk-koodia. Ei ollut reppana arvannut mun pin-koodia. Mitään ei tietenkään ollut tehnyt, kun kysyin asiasta.

Olenkohan käynyt unissani tämän kirjoittamassa😄 Mutta siis mun vastaus olisi identtinen tämän vastauksen kanssa. Erona että tahallani vaihdoin PIN-koodini ja sammutin puhelimen, kun ärsytti se vakoilu. Sitten kun laitoin puhelimen päälle ja näin PUK-koodin kyselyn, katsoin miestäni. Tämä huolettomasti vaan huikkasi, että mitä se sun puhelin oikeen sekoilee ja häipyi huoneesta.🤨

Tosiaan, olen lukenut myös miehelle osoitettua postia. Epäilykset heräsivät että miksi pikavippifirmat "mainostavat", miehen sanojen mukaan, niin paljon juuri minun miehelleni. Kun avasin yhden kirjeen, niin siinä oli usean tonnin saatavien kerjäyskirje. Menin samantien miehen "kaapille", johon säilöi tärkeät paperinsa, ja huomasin ettei hän ollut edes avannut suurinta osaa eri pikavippifirmojen ja perintötoimistojen kirjeistä, ja niitä oli kymmeniä ja taas kymmeniä. Näin kätevästi hän kärysi peliriippuvuudestaan, josta oli valehdellut siihen asti, mutta yhteen muutettuamme ei salailu ollutkaan enää niin helppoa ;) Onneksi avasin kirjeen ja pääsin pois suhtteesta jossa minua narutettiin, ennen kuin miehen käsi olisi ollut minun kukkarollani!!

Ja kuten kuvioon kuuluu, mies uhkaili jopa henkeäni kiinni jäätyään, koska "ei toisten kirjesalaisuutta saa mennä rikkomaan!!!" :D Sanoin vain että herra on hyvää ja tekee tutkintapyynnön minusta, vastaan mielelläni oikeudessa siitä rikkeestä, kunhan vain pääsen hänestä eroon mitä pikimmin. :D

Vierailija kirjoitti:

En, eikä hän minun. Puhelin on henkilökohtainen tavara ja pysyy sellaisena. En tiedä hänen lukituskoodiaan eikä hän minun. Luottamus syntyy ihan muusta kuin siitä, että tarkistellaan toisen puhelinta.

Tuo on erittäin totta. Luottamus kuitenkin voi myös mennä esim. epäilyttävän käytöksen vuoksi. Pelkkä tarkistelun puuttuminen ei tosiaan riitä luottamuksen syntymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli epäilee että pettää niin kannattaa tutkia .

Miksi? - Miten seuraavaksi ajattelit edetä? Soittaa poliisille, että kumppnini puhelimiesta löytyi viestejä, jotka todistavat, että hän mahd. pettää... - Jos tilanne menee siihen, että alkaa tuntua sille, että kumppani pettää, niin mikä sitten on oikea tapa toimia? - Toimia itse arveluttavalla tavalla?

Niin, sä luulet että tekemisiään salaileva petturi noin vain itse kertoo että hei, olen pettänyt sinua jo vaikkapa vuoden verran?? Ja kyllä, juuri siitä on ysymys, ettei tarvitse olla kenenkään aisankannattajana tahtomattaan. Intuitioon kannattaa luottaa, ja mikäli se osoittautuu vääräksi, niin eihän asiasta tarvitse kertoa epäillylle. Jos taas on jatkuvaa puhelimen ratsausta, niin miettisin selaisen miehen kanssa seurustelua johon en selkeästikään luota yhtään. Mutta tilanteessa, jossa pitemmän parisuhteen osapuolelle hiipii epäilys pienistä teoista, muuttuneesta puhelinkäytöksestä jne, mutta asiasta keskusteltua ei epäilykset silti haihdu, luen ihan varmasti viestit.

Tilanteessa jossa epäilisin, että miehellä on toinen, eikä hän sitä minulle kysyttäessä myöntäisi, lukisin todellakin sellaiset viestit joihin käsiksi pääsisin, ja tsekkaisin someliikeenteen, tykkäilyt, uudet kaverit sun muut. Eksäni jäi kiinni pettämisestä juuri tekstiviestintänsä takia (silloin ei ollut vielä älyluureja), enkä kadu hetkeäkään että ne luin. Olin kysynyt asiasta aiemmin, ja hän oli kieltänyt toisen naisen olemassaolon. Noh, luin puhelimensa kun hän oli suihkussa. Seuraavana päivänä ilmoitin että herra  voi kantaa tavaransa ulos asunnostani, ja näin hän myös teki. Kysyi syytä, minä sanoin vain että en ole hänestä enää kiinnostunut "siinä" mielessä. 

Omista viestimistä poistan kaikki viestiketjut säännöllisin väliajoin. 

Minä epäilin tyttöystävääni pettämisestä pitkään. Kaikki klassiset jutut kävi läpi. Puhelinta piti koko aika hallussa, menoja alko tulee jne jne. Kysyin monta kertaa asiasta, että onko nyt jotain mistä pitäs tietää. Kiisti tietenkin. Otin sitten luurin käteen, kun se kävi suihkussa. No petti tietenkin. Vaikeeta se oli lukee toisen äijän kehuja ja panotaitoja, mutta sain asialleni varmistuksen. Ei muija tajunnu eroo, niin minä tajusin kyllä. Aina sanotaa ettei toisen luuria saa katsoa. Jos epäilee ja tiedät lähes varmaksi, niin kyllä minä katson. Ei kenenkään tarvi olla suhteessa missä petetään. Pettäjän narinat on toisarvoisia jos alkaa inisee et on tutkinut luurin.. Niin olis kai sit jättäny ekana tai sit ei olis pettänyt. Pettäjä katuu sitä et on jääny kiinni. Pääsin eroon kuspäästä. Minä tutkin luurin jos ei saa muuten tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli epäilee että pettää niin kannattaa tutkia .

Miksi? - Miten seuraavaksi ajattelit edetä? Soittaa poliisille, että kumppnini puhelimiesta löytyi viestejä, jotka todistavat, että hän mahd. pettää... - Jos tilanne menee siihen, että alkaa tuntua sille, että kumppani pettää, niin mikä sitten on oikea tapa toimia? - Toimia itse arveluttavalla tavalla?

Niin, sä luulet että tekemisiään salaileva petturi noin vain itse kertoo että hei, olen pettänyt sinua jo vaikkapa vuoden verran?? Ja kyllä, juuri siitä on ysymys, ettei tarvitse olla kenenkään aisankannattajana tahtomattaan. Intuitioon kannattaa luottaa, ja mikäli se osoittautuu vääräksi, niin eihän asiasta tarvitse kertoa epäillylle. Jos taas on jatkuvaa puhelimen ratsausta, niin miettisin selaisen miehen kanssa seurustelua johon en selkeästikään luota yhtään. Mutta tilanteessa, jossa pitemmän parisuhteen osapuolelle hiipii epäilys pienistä teoista, muuttuneesta puhelinkäytöksestä jne, mutta asiasta keskusteltua ei epäilykset silti haihdu, luen ihan varmasti viestit.

Tilanteessa jossa epäilisin, että miehellä on toinen, eikä hän sitä minulle kysyttäessä myöntäisi, lukisin todellakin sellaiset viestit joihin käsiksi pääsisin, ja tsekkaisin someliikeenteen, tykkäilyt, uudet kaverit sun muut. Eksäni jäi kiinni pettämisestä juuri tekstiviestintänsä takia (silloin ei ollut vielä älyluureja), enkä kadu hetkeäkään että ne luin. Olin kysynyt asiasta aiemmin, ja hän oli kieltänyt toisen naisen olemassaolon. Noh, luin puhelimensa kun hän oli suihkussa. Seuraavana päivänä ilmoitin että herra  voi kantaa tavaransa ulos asunnostani, ja näin hän myös teki. Kysyi syytä, minä sanoin vain että en ole hänestä enää kiinnostunut "siinä" mielessä. 

Omista viestimistä poistan kaikki viestiketjut säännöllisin väliajoin. 

Minä epäilin tyttöystävääni pettämisestä pitkään. Kaikki klassiset jutut kävi läpi. Puhelinta piti koko aika hallussa, menoja alko tulee jne jne. Kysyin monta kertaa asiasta, että onko nyt jotain mistä pitäs tietää. Kiisti tietenkin. Otin sitten luurin käteen, kun se kävi suihkussa. No petti tietenkin. Vaikeeta se oli lukee toisen äijän kehuja ja panotaitoja, mutta sain asialleni varmistuksen. Ei muija tajunnu eroo, niin minä tajusin kyllä. Aina sanotaa ettei toisen luuria saa katsoa. Jos epäilee ja tiedät lähes varmaksi, niin kyllä minä katson. Ei kenenkään tarvi olla suhteessa missä petetään. Pettäjän narinat on toisarvoisia jos alkaa inisee et on tutkinut luurin.. Niin olis kai sit jättäny ekana tai sit ei olis pettänyt. Pettäjä katuu sitä et on jääny kiinni. Pääsin eroon kuspäästä. Minä tutkin luurin jos ei saa muuten tietää.

Jep!

Minun mieheni voi tutkia puhelimeni kun olen suihkussa tai ukona tai miten vain. Mitään ei tule löytämään, sillä ei ole mitään löydettävää. Olisin jopa hyvilläni että hän sen tekisi, niin voisi olla varma että mulla ei ole mitään venkoiluita mihinkään muualle suuntaan :)