ketkä laittaa sormuksen oikean käden nimettömään?

Ortodoksit ainakin

Vierailija kirjoitti:

Juutalaiset ja katolilaiset pitävät oikean käden nimettömässä vihkisormusta.

Katolisista ainakin Espanjassa ja Portugalissa pidetään kyllä vasemmassa.

Olen luullut, että jos jää leskeksi, sormus siirretään oikeaan käteen. Olen vissiin ollut ihan väärässä?

Vierailija kirjoitti:

miksi anargistit?

Niin mitkä? Ja miksi mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea sormi on se oikea sormi jolla solmitaan avioliitot jossa lapset voivat periä. Ne ovat ns oikeita avioliittoja.

Sitten tunnettiin vielä 1800 luvulla ns morgaaniset eli vasemman käden avioliitot jossa lapset jäivät äpäriksi ilman perintöoikeutta rahoihin taikka arvonimiin. Kuten jonkun huomatavasti alemman yhteiskuntaluokan edustajan kuten "seikkalijattaren" (lue escortin) kanssa. Niissä sormus laitettiin vasemmalle sormelle.

Eli pitämällä sormusta vasemmalla kädellä vaimo ilmoittaa olevansa ns ilotyttö joka ei oikeasti ole oikea vaimo.

Hui! Mulla ei mahdu muualle. Näinkin vanhana sitä on ilotyttö. Plus 60 !

Semmoinen se morgaaninen liitto joka tapauksessa.

Voi lukea netistä lisää.

Sama missä rinkulaa pitää vai pitääkö ollenkaan.

Yleissivistyksestä sen verran, että eri uskonto- ja kirkkokunnilla on omat vakiintuneet tapansa. Etusormea ja peukaloakin käytetään ja kumpaakin kättä.

Ortodoksit ja katoliset pitävät yleensä kihlasormusta vasemmassa kädessä. Kun avioliitto solmitaan, siirretään sormus oikeaan käteen. Rouvallakaan ei siis ole kahta sormusta. Sota-aikaan saksalaiset sotillat olivat hämmästelleet, että Suomessa oli niin valtavan eri ikäisiä naisleskiä. Luulo syntyi siitä, että naisilla oli kaksi sormusta, mikä ainakin vielä siihen aikaan merkitsi Keski-Euroopassa leskeyttä.

Aina ei uskonto ohjaile, mihin käteen sormus laitetaan. Joskus myös kulttuuri saattaa vaikuttaa. Tai kuten monissa rautaesiripun takaisissa maissa, joissa ei virallisesti enää ollut uskontoa tai kirkkoa, tapa oli säilynyt siltä ajalta, kun kirkolla ja uskolla oli vielä keskeinen merkitys ihmisten elämässä. Ja itse asiassa monen elämässä usko säilyi kommunisminkin aikana, mutta siitä ei saanut huudella.

Kreikassa.