Miten nää äitiyden sosiaaliset kuviot tuntuu välillä ihan samalta kun ala-asteen välituntitilanteet?

Toi on uskomattoman huonoa mutta yleistä käytöstä monissa paikoissa. Toinen esimerkki on, että puhutaan kieltä, jota kaikki ei ymmärrä (esim. kolme maasta x tullutta äitiä puhuu omaa kieltään ja neljäs pyörittelee peukaloita). Itse yritän välttää suomea jos tiedän että joku ei sitä ymmärrä ja vaihdan englanniksi.

T äiti Keski-Euroopassa

Kuulostaa kyllä tosi ikävältä. Oon ehkä kokenut vähän samaa, mutta en oo ottanut sitä samalla tavalla, koska en ole erityisemmin halunnut tutustua näihin puistoäiteihin, ja mielestäni on ymmärrettävää, että jos he kerran tuntevat toisensa paremmin, niin heillä on sitten omat jutut, kuten minulla omien kaverieni kanssa. Mutta en ole ehkä ihan samanlaisessa tilanteessa ollutkaan kuin sinä. Mä olen ottanut puistossa käymisen vähän kuin työn kannalta, lapsen takia menin ja lähinnä leikin lapsen kanssa, en pyrkinytkään sosialisoimaan. Jos sitten sattui kohdalle mukava ihminen jonka kanssa juttu luisti, niin se oli vain ylimääräistä plussaa.

Tässä äitiydessä joutuu kyllä liian usein oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, kun sen lapsen takia on pakko käydä paikoissa, missä on muitakin ihmisiä, että se oppisi sosiaalisesta kanssakäymisestä jotain. Aika harva varmaan on semmonen sosiaalinen kala, että ihan puolituttujen kanssa juttelu onnistuu noin vaan tai varsinkaan se sujahtaminen porukkaan, jossa muut tuntee toisensa hyvin.

Tiedän tilanteen niin hyvin! Lähiötä, jossa asumme, hehkutetaan usein ihanan yhteisölliseksi paikaksi jossa kaikki tuntevat toisensa ja juttelevat toisilleen. Leikkipuistoissa oli se toinen todellisuus, jossa kuppikunnat kaakattivat ja sulkivat ulkopuolelle. Itse en osa-aikatyön takia ehtinyt lasten kanssa paikallisiin perhekerhoihin yms, mutta puistossa olisi ollut kiva saada seuraa. Näihin perhekerhoissa syntyneisiin kuppikuntiin ei kuitenkaan ikinä mahtunut , vaikka yritin tutustua moneen yhdessä ja erikseen. Outoa oli myös, että tuntui olevan monelle äidille oikein erityistä korostamista vaativa asia, että kuuluu näihin piireihin. Viereltäni lähdettiin välillä oikein suurieleisesti ottamaan vastaan puistoon saapunutta äitituttua, ja toisaalta keskusteluissa oikein painotettiin, että mehän sitten kyläillään ja tunnetaan toisemme hyvin. Onneksi olen jo töissä!

Joo, en mäkään varsinaisesti etsi mitään äitikavereita, ja on ihan kiva ja ok käydä jossain puistossa lapsen kanssa kahdestaan. Mut sit joskus kun jonkun kanssa alkaa juttelemaan, niin se tuntuu jotenkin... nöyryyttävältä, kun se toinen juosten vaihtaa parempaan seuraan kun se oma jengi saapuu portista sisään. Ehkä ei alunalkujaankaan pitäis puhua kenellekään, niin ei tuu paha mieli.

Nuo leikkipuistot, perhekerhot, muskarit, äitipiirit ym. ovat semmoinen laji, jota pitää oikein harrastaa ja paneutua. Täyttää tietyt valintaperusteet ja suorittaa hc-äitiraadin edessä hyväksytysti tietyt kokeet ja riitit, jotta pääsee kuvioihin mukaan. Ja se ainoa yhdistävä asia on lähtökohtaisesti lapset ja äitiys. En mä jaksa sellaista.

Mä lopetin puistoilut pariin kertaan, ei ollut mun juttu. En jaksa harrastaa äitiyttä. Muut asiat kiinnostavat enemmän, ja puistossa lapsen kanssa on aika tylsää.

Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että mulla on vankat sosiaaliset verkostot, oma elämä ja harrastukset, joihin voi viedä lapsen mukaan. Vauva oli alusta asti mukana teatterilla ja lauluharjoituksissa luontevasti. Ei ole missään vaiheessa tarvinnut laittaa omia juttuja syrjään ja hautautua vain vauvaelämään. Vauva tuli vain osaksi sitä elämää. Ekat viikot synnytyksen jälkeen olin pois.

Harrastuskaverit ovat hyviä ystäviäni monen vuoden ajalta ja lähes kaikilla on ollut jossain vaiheessa lapsi mukana. Nykyään lapset leikkivät keskenään, kun vanhemmat tekevät omia juttujaan. Välillä touhutaan kaikki yhdessä.

Ketään ei kiinnosta toisten äitiys, kenellä on kalleimmat vaatteet tai kuka on imettänyt pisimpään etc. Pääpaino on aivan muissa asioissa, lapset vain ovat mukana siinä luontevasti ja kaikki pitävät huolta toisistaan. Lapset ja vanhemmat nauttivat. Teatteri on monelle kuin toinen koti ja oma yhteisönsä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä äitiydessä joutuu kyllä liian usein oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, kun sen lapsen takia on pakko käydä paikoissa, missä on muitakin ihmisiä, että se oppisi sosiaalisesta kanssakäymisestä jotain. Aika harva varmaan on semmonen sosiaalinen kala, että ihan puolituttujen kanssa juttelu onnistuu noin vaan tai varsinkaan se sujahtaminen porukkaan, jossa muut tuntee toisensa hyvin.

Ei ihme, että jotkut suomalaisista ovat sosiaalisesti täysin kyvyttömiä kun näitä vastauksia lukee. Tikusta asiaa, jos ei muuten juttu lähde. Kommunikointi, toisen huomiointi ja kohteliaisuus muita kohtaan ovat hyviä arvoja joita äiti voi esimerkillään pienille opettaa.

Kiva tai siis ”kiva” kuulla, että muillakin samaa :D

T. Ap

Mä tulisin hulluksi äitiyskuplassa elävien kanssa vaikka olenkin kolmen muksun äiti xD

Ihme valittajia täällä. Ehkäpä teissä on myös vikaa? Ihan liian monet suomalaiset eivät itse osaa ottaa kunnolla sosiaalista kontaktia ja syyttävät sitten siitä muita.

Vierailija kirjoitti:

Tässä äitiydessä joutuu kyllä liian usein oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, kun sen lapsen takia on pakko käydä paikoissa, missä on muitakin ihmisiä, että se oppisi sosiaalisesta kanssakäymisestä jotain. Aika harva varmaan on semmonen sosiaalinen kala, että ihan puolituttujen kanssa juttelu onnistuu noin vaan tai varsinkaan se sujahtaminen porukkaan, jossa muut tuntee toisensa hyvin.

Tässä teille ongelmanne kiteytettynä. Jos ei itse ole se sosiaalinen kala, turha lähtee muita syyttämään "ulkopuolelle jättämisestä".

Vierailija kirjoitti:

Mä tulisin hulluksi äitiyskuplassa elävien kanssa vaikka olenkin kolmen muksun äiti xD

Häh, ei tässä missään kuplassa tarvii olla. Vanhempainvapaiden aikaan ne ny vaan sattuu olemaan muita äitejä, joita keskellä päivää julkisella paikalla tapaa. (Myös rapa-alkoholisteja tapaa, mutta niiden seurasta en niin välitä). Joten niiden muiden äitien kanssa on otettava kontaktia, jos jotain sosiaalista kanssakäymistä haluaa. Moni varmaan ihan mielellään puhuu sitte muustakin kuin lapsista.

Tiedän tilanteen, mutta musta tuo on ihan normaalia. Jos olen sopinut tapaavani ystäväporukan ja ollessani etuajassa (tai he myöhässä), voin oikein hyvin odotellessani jutella jonkun puolitutun kanssa. Ilmeisesti näin ei saa tehdä, ellei aio viihdyttää tätä puolituttua niin pitkään, kun hän kaipaa viihdytystä? 

Vierailija kirjoitti:

Mä tulisin hulluksi äitiyskuplassa elävien kanssa vaikka olenkin kolmen muksun äiti xD

Samoin, olen myös kolmen lapsen äiti. Ei sitä kukaan musta edes usko, kun täräytän naamaan. Kun en kuulemma näytä kolmen lapsen äidiltä. Ihme stereotypioita!

Erittäin huonoa käytöstä.

Itse nautin vanhempainvapaan aikana siitä, ettei tarvinnut nähdä ketään eikä puhua kellekään. Ulkoilin itsekseni vauvan kanssa ja nautin siitä. Olen töissä sosiaalialalla ja kun sain mahdollisuuden olla epäsosiaalinen niin käytin sen.

Mä en ainakaan puhu oma-aloitteisesti kenenkään kanssa. Ei vois vähempää kiinnostaa jonkun randomin jutut. Ystävällinen kyllä olen ja hymyilen muille, siksi varmaan minuun niin helposti otetaan kontaktia puistossa. Mutta kas, nyt se mun Irma-Petteri kaipaa apua hiekkakakkujen teossa, on mentävä

En ole saanut lapsia (mies ei vielä halua -tapaus) ja olen sellainen suorittaja, että jos muksuja alkaa tulemaan, niin varmaan kierrän kaupungin kaikki leikkipuistot ja muskarit etsimässä parasta menoa ja mammaporukkaa. :D No, toivottavasti lähempää löytyisi päiväseuraa, jossa voisi vertailla lasten kehitystä ja vaunujen ominaisuuksia.