Lue keskustelun säännöt.
Oudot uskomukset
26.01.2018 |
Tuli mieleen, kun yksi päivä ystäväni sanoi jääneensä sinkuksi pitkäksi aikaa, koska hänen suvussaan ihmiset ovat käyttäytyneet niin tuhoisasti suhteissaan. Eli ilman kumppania jääminen olisi ikään kuin "kohtalon rankaisu" tai opetus, joka on nyt hänelle kasaantunut.
Toinen oli, kun yksi ystäväni on vakaasti sitä mieltä että hän sai useita keskenmenoja, koska maailmankaikkeus oli sitä mieltä ettei hän ole vielä valmis äidiksi.
Jäin miettimään asiaa lähinnä siltä kannalta, että oletteko muut törmänneet sellaiseen ilmiöön, että koulutetuilla, älykkäillä ihmisillä on teidän omasta mielestänne joskus aivan järjettömän kuuloisia uskomuksia? Millaisia? Miten reagoitte tällaisissa tilanteissa?
Eli nyt jakoon uskomuksia, jotka ovat omasta mielestäsi olleet aivan järjettömiä.
Kommentit (29)
Tuosta keskenmenosta tuli mieleen: minulla on ollut ongelmia omassa kuukautiskierrossani ja esimerkiksi ovulaation kanssa on ollut häikkää lopetettuani e-pillerit. Meni monta kuukautta, että kierto palautui normaaliksi hormonaalisen ehkäisyn jälkeen. Kerroin tästä yhdelle kaverille, joka oli sitä mieltä, että kuukautiskiertoni on tasaantunut, koska "olen vihdoin hyväksynyt naiseuteni". Siis häh? Ihan olen kyllä mielestäni aina hyväksynyt naiseuteni, mutta tämä kaveri on siis sitä mieltä, että kaikki hormonihäiriöt yms. on viime kädessä aina kiinni ajattelusta ja mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta keskenmenosta tuli mieleen: minulla on ollut ongelmia omassa kuukautiskierrossani ja esimerkiksi ovulaation kanssa on ollut häikkää lopetettuani e-pillerit. Meni monta kuukautta, että kierto palautui normaaliksi hormonaalisen ehkäisyn jälkeen. Kerroin tästä yhdelle kaverille, joka oli sitä mieltä, että kuukautiskiertoni on tasaantunut, koska "olen vihdoin hyväksynyt naiseuteni". Siis häh? Ihan olen kyllä mielestäni aina hyväksynyt naiseuteni, mutta tämä kaveri on siis sitä mieltä, että kaikki hormonihäiriöt yms. on viime kädessä aina kiinni ajattelusta ja mielestä.
Jostain syystä tämmöset överi-holistiset käsitykset on kokemukseni mukaan todella yleisiä koulutetuilla, noin 30v.naisilla tai ainakin omassa kaveripiirissä on älyttömästi tällaista. Joo, onhan ihminen kokonaisuus, mutta omasta mielestäni tuo on jo ihan huuhaa-tasoa.
"Etana, etana, näytä sarvet.." Kuka uskoo, että huomenna on poutaa, vaikka etana sarvensa näyttäisikin? Viime kesä oli pk-seudulla tosi sateinen, vaikka meidän pihan etanat komeilivat sarvillaan päivittäin. Mä en usko enää mihinkään!
"Tuli kipeäksi, koska ulkona on kylmä".
Ei, itse kylmyys ei aiheuta kipeäksi tuloa.
Pienenä luulin että kuvapurkitelevision sisällä on pieni kamra jonka avulla teevee yhtiöt pysty laskemaan tarkkoja katsojamääriä kuten vaikka kuinka monta lasta Virtasten perheessä oli katsonut Pikkukakkosta viime maanantaina. Nykyään kun on jo teipillä seinään liimattava superohuet taulutelevisiot (esim LG), niin sallaisia lapsuuden kuvitelmia on huvittavaa muisteela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en yleensä sano mitään, aattelen vaan, että toinen uskokoon noin, minä en. Mutta en myöskään lähde millään tavalla komppaamaan sitä toisen uskomusta.
Yksi yleinen arjessa toistuva uskomus on 'näin oli tarkoitettu'. No, en itse usko ollenkaan, että kaikki asiat olisi jotenkin kohtalonomaisesti tarkoitettu tapahtuvan tietyllä tavoin ja mieli tekisikin monesti sanoa, että en itse usko moiseen, mutta kiitti kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en yleensä sano mitään, aattelen vaan, että toinen uskokoon noin, minä en. Mutta en myöskään lähde millään tavalla komppaamaan sitä toisen uskomusta.
Yksi yleinen arjessa toistuva uskomus on 'näin oli tarkoitettu'. No, en itse usko ollenkaan, että kaikki asiat olisi jotenkin kohtalonomaisesti tarkoitettu tapahtuvan tietyllä tavoin ja mieli tekisikin monesti sanoa, että en itse usko moiseen, mutta kiitti kuitenkin.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tuntuu elävän vieläkin vahvana uskomus siitä, että lapsen nimeä ei saa paljastaa ennen kastetta tai muuten lapselle tapahtuu jotain pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta keskenmenosta tuli mieleen: minulla on ollut ongelmia omassa kuukautiskierrossani ja esimerkiksi ovulaation kanssa on ollut häikkää lopetettuani e-pillerit. Meni monta kuukautta, että kierto palautui normaaliksi hormonaalisen ehkäisyn jälkeen. Kerroin tästä yhdelle kaverille, joka oli sitä mieltä, että kuukautiskiertoni on tasaantunut, koska "olen vihdoin hyväksynyt naiseuteni". Siis häh? Ihan olen kyllä mielestäni aina hyväksynyt naiseuteni, mutta tämä kaveri on siis sitä mieltä, että kaikki hormonihäiriöt yms. on viime kädessä aina kiinni ajattelusta ja mielestä.
Itse asiassa hyvin moni ihminen tuntuu ajattelevan, että lähes kaikki sairaudet ovat riippuvaisia omasta asenteesta ja mielestä. Tähän ajattelutapaan liittyy myös paljon naiivia yksinkertaistamista ja ihmisten syyllistämistä: "olet sairas, koska ajattelet niin negatiivisesti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en yleensä sano mitään, aattelen vaan, että toinen uskokoon noin, minä en. Mutta en myöskään lähde millään tavalla komppaamaan sitä toisen uskomusta.
Yksi yleinen arjessa toistuva uskomus on 'näin oli tarkoitettu'. No, en itse usko ollenkaan, että kaikki asiat olisi jotenkin kohtalonomaisesti tarkoitettu tapahtuvan tietyllä tavoin ja mieli tekisikin monesti sanoa, että en itse usko moiseen, mutta kiitti kuitenkin.
Monelle tuo on varmaan tapa käsitellä pettymyksiä tai surua. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, enkä itse usko tuontyyppisiin "määräytymisiin".
Vaalisalaisuus tarkoittaa sitä että oman ehdokkaansa saa kertoa vasta vaalien jälkeen, mutta jos tulee rökäletappio niin on parempi vain olla hiljaa ja hiiskumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulle sattuisi jotain ikävää ja joku alkaisi ladella "se on tarkoitettu" -tyyppisiä latteuksia, tuntisin varmaan itseni aika loukatuksi. Maailmassa tapahtuu hirveitä ja epäoikeudenmukaisia asioita ilman mitään tarkoitusta.
Yhtä typerä sanonta on "Jokaiselle annetaan kannettavaksi vain sen verran, kuin pystyy kantamaan." Eihän se pidä edes paikkaansa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en yleensä sano mitään, aattelen vaan, että toinen uskokoon noin, minä en. Mutta en myöskään lähde millään tavalla komppaamaan sitä toisen uskomusta.
Yksi yleinen arjessa toistuva uskomus on 'näin oli tarkoitettu'. No, en itse usko ollenkaan, että kaikki asiat olisi jotenkin kohtalonomaisesti tarkoitettu tapahtuvan tietyllä tavoin ja mieli tekisikin monesti sanoa, että en itse usko moiseen, mutta kiitti kuitenkin.
Monelle tuo on varmaan tapa käsitellä pettymyksiä tai surua. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, enkä itse usko tuontyyppisiin "määräytymisiin".
Näinhän se varmasti on ja sitten näin itse uskovat tarkoittavat varmaan vain lohduttaa sanoessaan, että niin oli tarkoitettu. Itselle se on vaan aika kummallinen lohdutuksen tapa. Välillä jopa aika loukkaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle sattuisi jotain ikävää ja joku alkaisi ladella "se on tarkoitettu" -tyyppisiä latteuksia, tuntisin varmaan itseni aika loukatuksi. Maailmassa tapahtuu hirveitä ja epäoikeudenmukaisia asioita ilman mitään tarkoitusta.
Yhtä typerä sanonta on "Jokaiselle annetaan kannettavaksi vain sen verran, kuin pystyy kantamaan." Eihän se pidä edes paikkaansa!
Jos minulle sattuu jotain ikävää tokaisen vain olankohautuksella "Niin kai pitikäydä" ja jatkan siitä sitten tyynesti eteenpäin. En rupea itkemään ja pillitämään kuin joku yliherkkä pikkulapsi tai valittamaan siitä kuin jotku samperin moukat. On helpompaa olla sinut sen kanssa ja hyväksyä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle sattuisi jotain ikävää ja joku alkaisi ladella "se on tarkoitettu" -tyyppisiä latteuksia, tuntisin varmaan itseni aika loukatuksi. Maailmassa tapahtuu hirveitä ja epäoikeudenmukaisia asioita ilman mitään tarkoitusta.
Yhtä typerä sanonta on "Jokaiselle annetaan kannettavaksi vain sen verran, kuin pystyy kantamaan." Eihän se pidä edes paikkaansa!
Jos minulle sattuu jotain ikävää tokaisen vain olankohautuksella "Niin kai pitikäydä" ja jatkan siitä sitten tyynesti eteenpäin. En rupea itkemään ja pillitämään kuin joku yliherkkä pikkulapsi tai valittamaan siitä kuin jotku samperin moukat. On helpompaa olla sinut sen kanssa ja hyväksyä asia.
Minä taas ajattelen "paska mäihä" ja jatkan eteenpäin. Ei se, ettei usko tuohon "näin oli tarkoitettu" tarkoita sitä että asioita jäisi märehtimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle sattuisi jotain ikävää ja joku alkaisi ladella "se on tarkoitettu" -tyyppisiä latteuksia, tuntisin varmaan itseni aika loukatuksi. Maailmassa tapahtuu hirveitä ja epäoikeudenmukaisia asioita ilman mitään tarkoitusta.
Yhtä typerä sanonta on "Jokaiselle annetaan kannettavaksi vain sen verran, kuin pystyy kantamaan." Eihän se pidä edes paikkaansa!
Jos minulle sattuu jotain ikävää tokaisen vain olankohautuksella "Niin kai pitikäydä" ja jatkan siitä sitten tyynesti eteenpäin. En rupea itkemään ja pillitämään kuin joku yliherkkä pikkulapsi tai valittamaan siitä kuin jotku samperin moukat. On helpompaa olla sinut sen kanssa ja hyväksyä asia.
Riippuu varmaan siitä, onko kyse itselle vai jollekin toiselle tapahtuneesta asiasta. On ihan ok suhtautua noin omiin asioihin, mikäli siitä saa lohtua (vaikken itse tuohon uskokaan). Sen sijaan toiselle sanottuna tuo sanonta voi kuulostaa loukkaavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle sattuisi jotain ikävää ja joku alkaisi ladella "se on tarkoitettu" -tyyppisiä latteuksia, tuntisin varmaan itseni aika loukatuksi. Maailmassa tapahtuu hirveitä ja epäoikeudenmukaisia asioita ilman mitään tarkoitusta.
Yhtä typerä sanonta on "Jokaiselle annetaan kannettavaksi vain sen verran, kuin pystyy kantamaan." Eihän se pidä edes paikkaansa!
Jos minulle sattuu jotain ikävää tokaisen vain olankohautuksella "Niin kai pitikäydä" ja jatkan siitä sitten tyynesti eteenpäin. En rupea itkemään ja pillitämään kuin joku yliherkkä pikkulapsi tai valittamaan siitä kuin jotku samperin moukat. On helpompaa olla sinut sen kanssa ja hyväksyä asia.
Minä taas ajattelen "paska mäihä" ja jatkan eteenpäin. Ei se, ettei usko tuohon "näin oli tarkoitettu" tarkoita sitä että asioita jäisi märehtimään.
Optimisti on tievoittoon. Tiesitkö vaikka että optimisti pettyy vain kerran, mutta pessimisti pettyy kahdesti.
No mulla on uskomuksia, joita joku voi pitää outona. Uskon esimerkiksi karmaan; siihen, että paha saa lopulta palkkansa. Olen aina pyrkinyt olemaan reilu, suora ja laittamaan hyvän kiertämään. Toistaiseksi elämä on kohdellut minua hyvin ja olen kokenut paljon ystävällisyyttä takaisin.
En usko kateuteen. Esimerkiksi eräs tuttuni oli hyvin kateellinen Minttu Räikköselle ja tämän elämälle. Miten oli heti synnytysten jälkeen täysin entisissä mitoissaan ja rahaa on jne. Mistä sitä voi tietää, mitä kaiken tuonkin taakse oikeasti kuuluu? Onko epävarmuutta silti itsestään? Miten parisuhde jne. Ja mitä se on minulta pois, jos toisella menee hyvin.
Juurikin nämä "ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa" ja "kaikelle on tarkoitus". Näitä en ymmärrä. En edelleenkään ymmärrä mikä tarkoitus oli sille, että eksäni menetti koko perheensä kerrallaan ja päätyi lopulta itsekin jojoon. Tai sillä, että veljeni syntyi syvästi vammaisena.
Sitten on lähipiirissä muutama outo uskomus enemmän tavalliseen elämään liittyen.
Eräs tuttuni kehui kovasti, että heillä ei ole viisivuotias maistanut coca colaa kuin kerran kun se on niin haitallista terveydelle. Sama äiti kuitenkin poltti kuin korsteeni läpi joka raskautensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle sattuisi jotain ikävää ja joku alkaisi ladella "se on tarkoitettu" -tyyppisiä latteuksia, tuntisin varmaan itseni aika loukatuksi. Maailmassa tapahtuu hirveitä ja epäoikeudenmukaisia asioita ilman mitään tarkoitusta.
Yhtä typerä sanonta on "Jokaiselle annetaan kannettavaksi vain sen verran, kuin pystyy kantamaan." Eihän se pidä edes paikkaansa!
Jos minulle sattuu jotain ikävää tokaisen vain olankohautuksella "Niin kai pitikäydä" ja jatkan siitä sitten tyynesti eteenpäin. En rupea itkemään ja pillitämään kuin joku yliherkkä pikkulapsi tai valittamaan siitä kuin jotku samperin moukat. On helpompaa olla sinut sen kanssa ja hyväksyä asia.
Minä taas ajattelen "paska mäihä" ja jatkan eteenpäin. Ei se, ettei usko tuohon "näin oli tarkoitettu" tarkoita sitä että asioita jäisi märehtimään.
Optimisti on tievoittoon. Tiesitkö vaikka että optimisti pettyy vain kerran, mutta pessimisti pettyy kahdesti.
Ohis. Tiedän yhden pessimistin joka ei juossut vessaan, kun ripuli oli tulossa. Pasko sitten mielummin suosilla housuunsa.
Koko päiväkotiryhmälle tuli kihomatoja yhtäaikaisesti, koska olivat syöneet likaista lunta.
Kyseessä ihan tavallinen nainen ja äiti, ei mikään älykkö, mutta tietääkseni nyt kuitenkin ylioppiaspohjalta opiskellut jotain amisalaa.