Mitä ajattelet ihmisestä, joka uskoo tv-hahmojen olevan totta?
Esim. Salkkareita katsova, joka uskoo tapahtumien olevan täyttä totta, että jos sarjan näyttelijä tulee tätä kadulla vastaan, niin alkaa hahmon arvostelu, eikä ymmärretä fiktiota ja faktaa.
Kommentit (18)
Enpä mitään - meillä kaikilla on omat vaivamme.
Voi kun tohtori House oliskin totta<3 Pistäisin itteni oikeen koreeks ja varaisin vastaanotto ajan. Loppu olis historiaa..
Mun entinen työkaveri oli tällainen että uskoi . Hän saattoi töissä pohtia ihan tosissaan että miksi joku hahmo teki jotain tai mitä sen olisi pitänyt tehdä. Ei kai siinä muuta voi kun ihmetellä ja muistuttaa että kyseessä on vain tv ohjelma eikä oikeat ihmiset.
Aivan normaali ja perinteinen nainenhan tuollainen juuri on.
Empaattinen ihminen, elää niiden fiktiohahmojen myötä.
Jos todellisen ja kuvitellun raja hämrätyy, sitä kutsutaan psykoosiksi.
dfgdfgdsfg kirjoitti:
Jos todellisen ja kuvitellun raja hämrätyy, sitä kutsutaan psykoosiksi.
Voidaan kutsua myös eläytymiseksi. Aspergereille tämä on tietysti täysin käsittämätön ilmiö.
En haluaisi tuomita, jotenkin se on hyvin inhimillistä. Vaikkakin hyvin surkuhupaisaa.... Mutta niin vaan minkäkin kuvittelen tai kuvittelin joskus tietäväni millainen mies on vaikka sitten Arvi Lind, vaikka, mitä minä hänestä oikeastaan tiedän, vaikka hän on kymmeniä tai oikeammin satoja kertoja esiintynyt tv:ssa "omana itsenään" lukien uutisia...
Eikös salkkarinäyttelijätkin ole kertoneet, että heitä kytätään heidän roolien takia?
Aaroakin varmaan katsotaan siviilissä kieroon, jos ei erota faktaa fiktiosta.
Minä ainakin olen naimisissa Roger Rabbitin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen naimisissa Roger Rabbitin kanssa.
Sittenhän sulla on isot tissit.
Tuo on pelottava ajatus, ettei joku ymmärrä faktan ja fiktion eroa. Tosin en ole koskaan ymmärtänyt sitäkään, että jotkut menevät sekaisin jostakin ns. julkkiksesta. Tosin, antaa kaikkien kukkien kukkia:)
On käsittämätöntä mutta totta. Eikä edes kovin harvinaista. Kotikadun Hannes esim. on saanut kaupungilla lähes turpaansa, kun katsojakansalainen oli närkästynyt hänen käytöksestään sarjassa.
Yritän miettiä mistä tuollaisessa voisi olla kyse.
Itsekin toki eläydyn eri ohjelmiin ja voisin kuvitella, että jos näkisin jonkun hirveän hahmon näyttelijän yllättäen jossain, niin se reaktio, joka päähän tulee aivan ensimmäisenä, olisi tunnetasolla samantapainen kuin siitä ohjelman hahmosta. Sitten kun tilanne menee tajuntaan ja alkaa tietoinen ajattelu, toki ymmärtäisi, että kyseessähän on vain sen hahmon näyttelijä.
Epäilen, että joillakin ihmisillä jää tuo ihan ensimmäinen tunnereaktio päälle eikä sen päälle tule "ajattelua". Mutta mistä se sitten johtuu?
Kesäteatterissa kerran yksi tutun tuttu mummoikäinen nousi kesken esityksen penkistä ja alkoi ojentaa yhtä roolihahmoa. Se oli vähän absurdi tilanne. Lapset tekevät noin ja dementikkokin ehkä voisi, mutta tällä ei kuulemma ko. tautia ollut. Seuralaisia oli kuulemma hävettänyt ja mummo oli motkottanut 'moisen juipin' käytöksestä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Kesäteatterissa kerran yksi tutun tuttu mummoikäinen nousi kesken esityksen penkistä ja alkoi ojentaa yhtä roolihahmoa. Se oli vähän absurdi tilanne. Lapset tekevät noin ja dementikkokin ehkä voisi, mutta tällä ei kuulemma ko. tautia ollut. Seuralaisia oli kuulemma hävettänyt ja mummo oli motkottanut 'moisen juipin' käytöksestä pitkään.
Hah hah! Apua! On meitä moneen junaan.
En ymmärrä. Olen usein keskustellut asiasta Friends-ystävieni, Rachelin ja Monican kanssa.