Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaisitko jättää 8-vuotiaan ja 2-vuotiaan 10 minuutin ajaksi kahdestaan?
25.01.2018 |
Isompi tietää miten toimitaan esim tulipalon sattuessa.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Mietipä hetki miltä kahdeksavuotiaasta tuntuu olla vastuussa kaksivuotiaasta? Kahdeksanvuotiaan ei kuulu olla vastuussa yhtään mistään hetkeäkään. Sinun tehtäväsi on huolehtia siitä, että lapsille kehittyy hyvä perusturvallisuuden tunne, eikä tuollainen käytös ainakaan edistä sitä.
Lapsia on tietysti monenlaisia mutta varsinkin herkemmän temperamentin tapaukset kokisivat tuollaisen tilanteen nimenomaan hirvittävän vastuullisena, raskaana ja pelottavana. Kokonaan toinen asia olisi kahdeksanvuotiaan olla yksin tuo aika - tai toisaalta vaikkapa nukkuvan/telkkaria katsovan kaksivuotiaan olla YKSIN.
MUTTA KAHDEKSANVUOTIAS EI VOI OLLA VASTUUSSA TOISESTA LAPSESTA SEKUNTIAKAAN.
Älä huuda! Mielipiteesi selviää ilmankin.
En enää ihmettele nykyäitien avuttomuutta, väsymistä, masennusta ja herra ties mitä, kun elämä nyt vaan tehdään niin vaikeaksi.
Minulla on kolme aikuista, täysijärkistä ja hyvin menestyvää lasta. Vanhin oli 6- v., kun jätin kaikki kolme kotiin keskenään, kun välillä kävin kaupassa (autolla, kamalaa, olisi voinut tulla kolari) ja viivyin puoli tuntia. Joskus jopa hain mieheni lentokentältä myöhään illalla, kun lapset olivat nukkumassa, kaksi vanhempaa oli ohjeistettu, että äiti on reilu puoli tuntia pois, jos sattuu heräämään. Ja naapuri oli paritalon toisessa puolikkaassa.
Itse olin 5-vuotiaana vauvaikäisen veljeni kanssa vajaan tunnin, kun vanhemmat olivat allekirjoittamassa esim jotain papereita.
Kun isäni oli parivuotias, laittoi hänen äitinsä lapsen potalle istumaan, eteen jakkara, jossa oli pipareita, ja lähti pyörällä 5 km päähän kauppaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta.
Tiedän, aivan järkyttävän kamalaa ja te olisitte rynnänneet tekemään laskuja sun muita, jos olisitte silloin eläneet. Mutta yllätys-yllätys: me kaikki olemme hengissä ja täysjärkisiä ilman mitään traumoja, voimme hyvin ja mennä porskutamme eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin jättää. Mulla on fiksu ja rauhallinen 8v. Toki riippuisi millainen tuo 2v olisi. Rauhallinen vai riehuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä hetki miltä kahdeksavuotiaasta tuntuu olla vastuussa kaksivuotiaasta? Kahdeksanvuotiaan ei kuulu olla vastuussa yhtään mistään hetkeäkään. Sinun tehtäväsi on huolehtia siitä, että lapsille kehittyy hyvä perusturvallisuuden tunne, eikä tuollainen käytös ainakaan edistä sitä.
Lapsia on tietysti monenlaisia mutta varsinkin herkemmän temperamentin tapaukset kokisivat tuollaisen tilanteen nimenomaan hirvittävän vastuullisena, raskaana ja pelottavana. Kokonaan toinen asia olisi kahdeksanvuotiaan olla yksin tuo aika - tai toisaalta vaikkapa nukkuvan/telkkaria katsovan kaksivuotiaan olla YKSIN.
MUTTA KAHDEKSANVUOTIAS EI VOI OLLA VASTUUSSA TOISESTA LAPSESTA SEKUNTIAKAAN.
Älä huuda! Mielipiteesi selviää ilmankin.
En enää ihmettele nykyäitien avuttomuutta, väsymistä, masennusta ja herra ties mitä, kun elämä nyt vaan tehdään niin vaikeaksi.
Minulla on kolme aikuista, täysijärkistä ja hyvin menestyvää lasta. Vanhin oli 6- v., kun jätin kaikki kolme kotiin keskenään, kun välillä kävin kaupassa (autolla, kamalaa, olisi voinut tulla kolari) ja viivyin puoli tuntia. Joskus jopa hain mieheni lentokentältä myöhään illalla, kun lapset olivat nukkumassa, kaksi vanhempaa oli ohjeistettu, että äiti on reilu puoli tuntia pois, jos sattuu heräämään. Ja naapuri oli paritalon toisessa puolikkaassa.
Itse olin 5-vuotiaana vauvaikäisen veljeni kanssa vajaan tunnin, kun vanhemmat olivat allekirjoittamassa esim jotain papereita.
Kun isäni oli parivuotias, laittoi hänen äitinsä lapsen potalle istumaan, eteen jakkara, jossa oli pipareita, ja lähti pyörällä 5 km päähän kauppaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta.
Tiedän, aivan järkyttävän kamalaa ja te olisitte rynnänneet tekemään laskuja sun muita, jos olisitte silloin eläneet. Mutta yllätys-yllätys: me kaikki olemme hengissä ja täysjärkisiä ilman mitään traumoja, voimme hyvin ja mennä porskutamme eteenpäin.
No teillä sattui olemaan vaan hyvä tuuri kun mitään ei sattunut. Voisi olla toisinkin. Lapset saa kaikenlaisia päähänpistoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä. Kaksivuotias voi vetää legon henkeensä ja tukehtua siinä ajassa.
Onko niitä legoja pakko pitää just siinä huoneessa, johon ne 10 minuutiksi jätät?
Eivätkö äidit käy enää edes itse pöntöllä? Meneehän siihenkin aikaa eivätkä ne lapset siinä välissä joka pölypalleroon tukehdu.
Toki voi. Siinä on erona kuitenkin se, että olisin itse kotona, ja kantaisin vastuun. On kohtuuttomampaa jättää 8-vuotias sellaiseen tilanteeseen. Jos taapero saisi jotain kurkkuunsa, on todennäköisempää että minä osaisin toimia, tai sitten hyväksyisin että lapseni kuoli, kun minä istuin paskalla ja selasin av:ta. Mutta jos taaperolle tapahtuisi jotain ja kahdeksanvuotias olisi "vastuussa", tapahtuma painaisi eri tavalla häntä lopun ikää. Ja vastuuni vanhempana on ehkäistä tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä hetki miltä kahdeksavuotiaasta tuntuu olla vastuussa kaksivuotiaasta? Kahdeksanvuotiaan ei kuulu olla vastuussa yhtään mistään hetkeäkään. Sinun tehtäväsi on huolehtia siitä, että lapsille kehittyy hyvä perusturvallisuuden tunne, eikä tuollainen käytös ainakaan edistä sitä.
Lapsia on tietysti monenlaisia mutta varsinkin herkemmän temperamentin tapaukset kokisivat tuollaisen tilanteen nimenomaan hirvittävän vastuullisena, raskaana ja pelottavana. Kokonaan toinen asia olisi kahdeksanvuotiaan olla yksin tuo aika - tai toisaalta vaikkapa nukkuvan/telkkaria katsovan kaksivuotiaan olla YKSIN.
MUTTA KAHDEKSANVUOTIAS EI VOI OLLA VASTUUSSA TOISESTA LAPSESTA SEKUNTIAKAAN.
Etkö ole kuulut niinsanotusta esikoisen vastuusta, eli esikois lapsen vastuuseen kuuluu katsoa myös sisarustrn perään silloin kun vanhemmat ei ehdi. Näin minuakin velvoitettiin perheen esikoisena ja niin olen vevoittanut omaa esikoistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä hetki miltä kahdeksavuotiaasta tuntuu olla vastuussa kaksivuotiaasta? Kahdeksanvuotiaan ei kuulu olla vastuussa yhtään mistään hetkeäkään. Sinun tehtäväsi on huolehtia siitä, että lapsille kehittyy hyvä perusturvallisuuden tunne, eikä tuollainen käytös ainakaan edistä sitä.
Lapsia on tietysti monenlaisia mutta varsinkin herkemmän temperamentin tapaukset kokisivat tuollaisen tilanteen nimenomaan hirvittävän vastuullisena, raskaana ja pelottavana. Kokonaan toinen asia olisi kahdeksanvuotiaan olla yksin tuo aika - tai toisaalta vaikkapa nukkuvan/telkkaria katsovan kaksivuotiaan olla YKSIN.
MUTTA KAHDEKSANVUOTIAS EI VOI OLLA VASTUUSSA TOISESTA LAPSESTA SEKUNTIAKAAN.
Etkö ole kuulut niinsanotusta esikoisen vastuusta, eli esikois lapsen vastuuseen kuuluu katsoa myös sisarustrn perään silloin kun vanhemmat ei ehdi. Näin minuakin velvoitettiin perheen esikoisena ja niin olen vevoittanut omaa esikoistakin.
Minä en ole ainakaan kuullut. Hoitakaa itse ne mukulat kun kerran teitte
En jättäisi 2 vuotiasta ilman aikuista hetkeksikään. Hän voi laittaa jotain suuhunsa tai kiipeillä jonnekin ja pudota ym. Mitä vain voi tapahtua!! Ja vastuu on aina aikuisella!
Meillä isä oli kaksi vuotiaan kanssa rappukäytävässä. Yhtä-äkkiä lapsi hississä ja just ja just isi sai käden oven väliin ennen kuin hissi lähti. Tilanteet tapahtuu nopeasti.