Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hammaslääkäripelko
Pelkopotilas
25.01.2018 |
Itse siis olen löytänyt hammaslääkärissä viimeksi joskus peruskoulussa (nyt 25v), joten tuosta viimeisestä käymistä on vähintään 10v aikaa, ellei jopa enemmänkin.
Musta tuntuu, että ei sillon ainakaan koulun hammaslääkärissä osattu suhtautua pelkopotilaisiin oikein, eli pelkoa asiasta ollut jo silloin eikä yhtään helpottanut, että kerran hammasta paikattiin ”vasten tahtoani” vaikka puudutus ei vaikuttanut vielä / jostain syystä kunnolla. Tähän muistaakseni loppui mun hammaslääkärissä käynnit, mutta tuolloin siellä tuli vielä sentään jotenkin käytyä kun oli ”pakollista”, mutta tuon käynnin jälkeen vain lopetin menemättä käynneille. Mut jopa olevinaan saatettiin sinne sisälle, mutta ei kukaan ollut katsomassa, että menenkö pidemmälle. No en mennyt ja eipä niistä mielestäni paljoa kyselty tai soiteltu perään vaikka jätti menemättä. Näin jälkeenpäin se tuntuu pahemmalta ja tavallaan välinpitämättömyydeltä koulun ja hammaslääkärin osalta kun asiaan ei oikeasti puututtu. Jos olisi, niin tilanne voisi nyt ehkä olla toinen. Omaa syytä tämä toki on ja ketään muuta tästä en syytä kuin itseäni. Minä olen se joka on laiminlyönyt hampaiden hoidon.
Olen nyt vasta viimevuosina tajunnut jotenkin, että mulla on elämässä vaan yhdet hampaat ja niistä pitäisi pitää huolta. Ne ei parane kuten vaikka murtunut luu ja niitä ei kasva lisää.
Nykyään siis harjaan hampaita hyvin vaihtelevasti. Joskus kuluu pitkiä jaksoja kun pesen hampaat kerran päivässä, mutta joskus sitten tulee ajatuksia, että turhaa se enään tässä vaiheessa on kun päästänyt hampaat jo tähän kuntoon missä ne nyt ovat. Tyhmä ajatus sinänsä, koska onhan suussa toki vielä ehjiäkin hampaita.
Olen tavallaan päässyt asiassa ”eteenpäin” sillä olen tällä viikolla kertonut avopuolisolleni minun hammaslääkäripelosta. Ollaan oltu päälle 7v kimpassa ja olen koko ajan kierrellyt ja vältellyt asiaa kun olemme puhuneet hammaslääkäristä. Jotenkin pelko vain tuntuu ”todellisemmalta” kun siitä kertoo jollekin. Maanantaina vielä yritin peitellä särkyäni sanomalla, että päätäni särkee, mutta jossain vaiheessa iltaa kipu kävi niin pahaksi, että mun oli pakko myöntää oikea vaivani - hammassärky ja todella paha hammaslääkäripelko. Olo kyllä tavallaan helpotti kun sain asian vihdoin kerrottua (monesti yrittänyt jo aiemmin), mutta sanat eivät ole tulleet suustani ulos. Avopuolisoni oli hyvin ymmärtäväinen asiasta vaikka olen salannut asiaa oikeastaan koko seurustelusuhteemme ajan.
Samalla muistan kertoneen hänelle muutaman kerran kun joku hammas on olllut kipeä ja olen ollut avopuolisolle syyttä vihainen ja laittanut asian päänsäryn piikkiin. Sanoi heti kyllä muistavansa tilanteet ja ymmärtävänsä paljon paremmin nyt käyttäytymiseni.
Kommentit (34)
Tilaa aika (pelkopotilaisiin erikoistuneelle hammaslääkärille) jo tänään. Lupaan sulle että olet tosi helpottunut ja onnelinen kun saat asian hoidettua.
http://www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/media-tiedotteet-viestinta/tie…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tämän viikon Maanantaina tuo alapuolen oikea välihammas ”nelonen” alkoi oireilemaan kunnolla. Tähän siis on jäänyt pieni pala hammasta aivan ikenen rajaan ja juuret toki luonnollisesti paikallaan.
Pärjäsin työpäivän ja koko päivän särkylääkkeiden voimalla jotenkin. Tiistaina kipu oli entistäkin voimakkaampi ja oikeasti aivan sietämätön, että makasin vain sängyssä koko päivän tekemättä mitään ja toivoen oikeasti kuolemaani kun edes särkylääkkeet eivät auttaneet. Edes Panacod ei lievittänyt kipua millään tavalla. Jos tarkkoja ollaan niin sietämätön kipu alkoi jo Ma-Ti yönä jolloin kohdan purskuttelu viinalla auttoi vähän ja sain jotenkin nukuttua yöllä muutaman tunnin, mutta tämän jälkeen tuohon ei auttanut mikään ja kipu oli jotain niin kamalaa. Ihan kuin olisi lyöty peukalon paksuinen naula hampaan tilalle. Illalla otin kuitenkin kyypakkauksen ja 5mg Oxynormin joista jompikumpi auttoi kipuihin sen verran, että sai yön nukuttua hyvin aamuun saakka. Tällöin hampaan vieressä oleva kudos punoitti vähän.
Söin Tiistaina oikeastaan kaikkia lääkkeitä jota meiltä kaapista löytyi ja sopivat yhteen oikeasti kuin leipää, mutta mikään ei auttanut. Siinä paukkui päiväannokset helposti perus käsikauppalääkkeiden osalta.
Mun mies ei ole käynty hammaslääkärillä 20 vuoteen. Hengitys haisee enkä todellakaan suostu pussaamaan. Ällöttää sekin jos joskus yrittää tarjota mulle syötävää omalta lautaseltaan tai yrittää lainata omaa haarukkaansa tms.
kerro jo aikaa varatessa tuosta pelosta ja pyydä esilääkitys.
Sä olet teholla kohta tuon hammastulehduksen vuoksi... Toimi nyt hyvä nainen, jo tänään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen Maanantaista saakka kyllä tiennyt, että tulehdushan siellä jyllää joka pitäisi saada hoidettua.
Keskiviikkona kipu oli edelleen todella kova, mutta sanoisinko niin, että kivusta lähti ”pahin kärki” pois ja särkylääkkeetkin tehoavat taas, mutta todella todella kipeä se on edelleenkin. Ibuprofeeni + Parasetamoli yhdistelmä auttaa suht ok tietyn aikaa. Nyt hampaan ympärillä oleva kudos on todella turvonnut ja ehkä jopa hieman märkivän oloinen.
Nyt pitäisi taas ottaa Ibuprofeeni + Parasetamoli kombo jotta saisi vähän helpommin vielä nukuttua jonkun aikaa.
Tiedän kyllä, että vaiva pitäis hoitaa ja pian. Ei tämä tästä itsekseen parane ja tiedän sen, että hampaan jämä + juuret on poistettava joka luultavasti auttaa kipuihin. Tämä toki tavallaan ”helppoa” kun olen tottunut, että siinä ei ole hammasta. Toki hammas joudutaan leikkaamaan irti kun siinä ei ole riittävästi pinta-alaa ”normaaliin” irrottamiseen vaan vaatii leikkauksen. Leikkaus on toki hyvin pieni ja aivan normaali hampaan poisto leikkauksella. Tiedän myös, että pahimmassa tapauksessa voin kuolla tähän jos kehoon leviää muualle infektio. En tietenkään halua kuolla, mutta tämäkään ei saa minua varaamaan aikaa hammaslääkäriin. Olen kärsinyt nyt 3-päivää sellaisia kipuja, että ei mitään rajaa ja apu olisi lähimmillään kiven heiton päässä ja kipu helpottaisi, mutta pelko on niin suuri, että mielummin kärsin kivuista kun menen hoidattamaan vaivan.
Olen nyt viimeiset 3-päivää yrittänyt varata aikaa yksityiselle, mutta kun ei. Meen tilanteessa ihan lukkoon ja en koskaan saa aikaa varattua loppuun. Avopuoliso toki voisi varata ajan puolestani, mutta tästäkin on vielä pitkä matka siihen, että olen hammaslääkärin tuolissa hoidettavana...
Niin ja pientä lämpöilyä on myös ollut nämä 3-päivää, eli sellaista maksimissaan 37.8 astetta ja välillä ei lämpöä.
En oikeasti tiedä kuinka pystyn menemään hoitamaan hampaani kuntoon. Nukutus tai sedaatio toki kiinnostaa, mutta ovat melko hintava ja vaatii kuitenkin vähän enemmän valmisteluja, anestesialääkärit ja laitteet, niin tälläistä aikaa tuskin saat ihan heti kun taas normaalin ajan saan varattua vaikkapa tunnin päähän.
Se tuntuu itsestäänkin todella tyhmältä sinnitellä kamalien kipujen kanssa kun tietää, että kuinka nopeasti pääsisi tahtoessaan hoitoon kunnalliseen särkypäivystykseen tai yksityiselle.
...Mutta! Se pelko. Helppo jonkun on sanoa mulle, että ”ota itseäsi niskasta kiinni ja mene sinne hammaslääkäriin” - Arvatkaa olenko yrittänyt, mutta ei ole niin helppoa. Pelkopotilaat varmasti tietävät tunteen.
Tavallaan en edes tiedä mitä pelkään hammaslääkärissä. Tiedän, että hammaslääkärit ovat ammattitaitoisia ja päteviä työssään jota parhaimillaan rakastavat. He eivät ole siellä tahallaan kiduttamassa ja satuttamassa ihmisiä vaan kyllä hoito pyritään aina hoitaman ilman kipua. Jonkinsortin piikkikammokin mulla kyllä on joten puudutuspiikkikään ei tunnu hyvälle ajatukselle, mutta toki tiedän tämän olevan pahimmillaankin vain pieni hetkellinen kipu ja parhaimillaan vain hyttysen pisto joka kyllä toimiessaan saa suun niin turraksi, että ei tiedä onko se auki vai kiinni ja puudutusta toki saa lisää jos alkaa sattumaan. Toki tilannekkin on jollain tavalla ”avuton” olo ja kontrolli siinä ei ole mulla vaikka hyvin tiedän, että hoito lopetetaan ja pidetään taukoa jos siltä tuntuu.
Toki myös pelkopotilaisiin varmasti osataan suhtautua eritavalla kun aiemmin kun vaan rohkeasti kertoo peloistaan. Eihän siellä ole kuin toinen ihminen mua hoitamassa joka varmasti ymmärtää tilanteen jos on ollut aiemminkin pelkopotilaiden kanssa.
Toki jotain esilääkitystäkin voisi aina yrittää pyytää ennen hoitoa, että jos se veisi pois pahimman jännityksen. Onko esilääkitylsestä minkälaisia kokemuksia?
Yksityiselle mentäessä toki tykkään siitä kun saan itse varata itselleni sopivan ajan + lääkärin, joten tiedän alusta alkaen sen kuka minua tulee hoitamaan. Kunnallisella se on ”vain joku”. En tahdo yhtään vähätellä kunnallisen hammaslääkäreitä. Ei, en missään nimessä. Arvostus on kova heitäkin kohtaan, mutta itselleni ajatus yksityiseltä tuntuu paremmalta vaikka näillä kivuilla ja oireilla pääsisi myös kunnallisen päivystykseenkin.
Mutta vaikka kuinka järkeilen ja ajattelen asiaa, niin se vain tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealle enkä tiedä millä saan itseni hoitoon.
Olen tässä miettinyt, että jos yrittäisin nyt alkuun edes käydä hammaslääkärin odotusaulassa istuskelemassa ja tekemässä siedätyshoitoa ja lähteä pois vasta kun ”tuntuu hyvälle”. Tämä voisi olla ”toinen” askeleeni kohti hampaan hoitamista kuntoon. Ehkä. Ensimmäinen askeleeni oli siis asiasta kertominen avopuolisolleni.
Toki olisi varmaan hyvä, että hammas hoidettaisiin mahdollisimman pian kuntoon kun tiedän toki, että periaatteessa voin kuolla tähän hyvinkin äkkiä jos sieltä leviää infektio aivoihin/verenkiertoon. Ei tämäkään vaan saa varaamaan minua aikaa kun yleisvointi on hyvä. Jos se olisi huono, niin kyllä siinä vaiheessa olisin sairaalassa. Toki hammas kannattaisi hoitaa kuntoon ennen kuin tämä oikeasti tapahtuu.
En ole ikinä puhunut tästä kenellekään ennen kuin kerroin asiasta avopuolisolleni. Tämäkin tuntuu hyvälle kun kirjoitan asiasta anonyyminä nettiin.
Tulikin pitkä juttu. Lue jos jaksat.
Toivon asiallisia kommenteja, mutta saat vaikka nauraa ja mollata asiasta niin paljon kuin tahdot, koska nyt olen myöntänyt asian kunnolla itselleni ja en enään välitä siitä jos muut kokevat tämän naurettavana. Minulle se on suuri ongelma ja olen sinut sen kanssa. On ihan ok pelätä, mutta jossain se rajakin kulkee kun oikeasti tarvitsisi hoitoa, mutta kun ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, sun ei nyt tarvitse ekaksi mennä edes hammaslääkärille vaan mene ihan päivystykseen. Tarvitset antibiootin että saat tuon tulehduksen pois.
"Suun oireet pitäisi ottaa vakavasti. Alkavaan tulehdukseen ei aina välttämättä liity tyypillistä hammassärkyä. Turvotus on selkeä hälytysmerkki.
– Mikäli suun alueella on turvotusta ja suun avaamisvaikeutta, pitää hammaslääkärin vastaanotolle lähteä viiveettä. Jos ihminen lisäksi tuntee itsensä sairaaksi ja on esimerkiksi kuumetta ja nielemisvaikeutta, on syytä hakeutua suoraan sairaalan päivystykseen, Soukka sanoo."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet teholla kohta tuon hammastulehduksen vuoksi... Toimi nyt hyvä nainen, jo tänään!
Tiedän tämän itsekkin. En tietenkään tahdo kuolla hammastulehduksen aiheuttamaan infektioon tai edes joutua teholle sen takia, mutta vaikka kuinka tiedän tämän olevan mahdollista, niin pelko vie aina voiton ja en saa aikaa varattua. Ja kuten tekstissäkin kirjoitin, niin ajan varaamisesta on vielä pitkä matka päästävä itse hoitotuoliin..
Mä välttelin viisitoista vuotta hammaslääkäriä pelon vuoksi. Päätin mennö tarkastukseen ja hammaslääkäri oli hellä kun kerroin että pelkään. Kauhukseni minulla oli viisi reikää! Ne paikattiin kahdessa sessiossa ja ensimmäinen pelotti niin paljon, että meinasin jättää menemättä. Puudutus teki hommasta täysin kivutonta ja toinen käynti ei jännittänyt juuri lainkaan. Minulta tullaa poistamaan varmaan kaikki viisaudenhampaat, mutta se ei edes pelota minua enää! Se pelko on oikeasti ihan turhaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä otin kännin kun menin 12 vuoden tauon jälkeen hammaslääkärille. Pelkoni on jotain älytöntä. Promillet auttoi. Maailman typerin neuvo mutta teen niin seuraavallakin kerralla.
Pelkopotilas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet teholla kohta tuon hammastulehduksen vuoksi... Toimi nyt hyvä nainen, jo tänään!
Tiedän tämän itsekkin. En tietenkään tahdo kuolla hammastulehduksen aiheuttamaan infektioon tai edes joutua teholle sen takia, mutta vaikka kuinka tiedän tämän olevan mahdollista, niin pelko vie aina voiton ja en saa aikaa varattua. Ja kuten tekstissäkin kirjoitin, niin ajan varaamisesta on vielä pitkä matka päästävä itse hoitotuoliin..
Siksi sun kannattaakin mennä nyt ihan sairaalaan päivystykseen, kerrot nuo sun oireet niin kyllä ne suhtautuu vakavasti. Eikö sulle olisi itsellekein helpompi aloittaa tuosta niin ei tarvi mennä suoraan sinne hammslääkräin odotushuoneeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala ketju jo nyt :( Olen pelkopotilas ja ahdistaa lukeakin tällaisista asioista.
En tiedä, voiko olla olemassa joku sellainen kuin "hammasfobia" (siis hammaslääkäripelon lisäksi), mutta jos on, niin minulla on se.
Ainoa "toivoni" saada hammashoitoa on kai se, että tosiaan tulisi niin paha tulehdus tms, että menettäisin tajuni sen vuoksi, ja hampaat hoidettaisiin ollessani koomassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, sun ei nyt tarvitse ekaksi mennä edes hammaslääkärille vaan mene ihan päivystykseen. Tarvitset antibiootin että saat tuon tulehduksen pois.
Tämä toki hyvä pointti ja en ole jostain syystä (varmaan kipujen takia) pysynyt ajattelemaan asiaa järkevästi vaan jotenkin mielessä on ollut vaan, että päivystyksessä nauravat kun kerron pelosta ja hammas lähtee irti suusta vaikka väkisin. Toki ihmisiä hekin vain ovat.
...Mutta joo. Kaipa tuo todennäköisempi vaihtoehto on, että kirjoittaisivat antibioottikuurin jolla tulehdusta saataisiin kuriin ja sen myötä myös kipuja hieman helpottamaan kun tulehdus helpottaa.
Pyydä puolisoa varaamaan aika. Sitten vaan tottelet.
Pelkopotilas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, sun ei nyt tarvitse ekaksi mennä edes hammaslääkärille vaan mene ihan päivystykseen. Tarvitset antibiootin että saat tuon tulehduksen pois.
Tämä toki hyvä pointti ja en ole jostain syystä (varmaan kipujen takia) pysynyt ajattelemaan asiaa järkevästi vaan jotenkin mielessä on ollut vaan, että päivystyksessä nauravat kun kerron pelosta ja hammas lähtee irti suusta vaikka väkisin. Toki ihmisiä hekin vain ovat.
...Mutta joo. Kaipa tuo todennäköisempi vaihtoehto on, että kirjoittaisivat antibioottikuurin jolla tulehdusta saataisiin kuriin ja sen myötä myös kipuja hieman helpottamaan kun tulehdus helpottaa.
Niin, eikö kuitenkin parempi mennä omin jaloin sinne päivstykseen kuin että viedään ambulanssilla sitten kun sulla on jo sepsis?
Et ole mitenkään ainutlaatuinen tapaus, päivystyksessä on joka viikko hammastulehduksen vuoksi tulevia potilaita.
Vierailija kirjoitti:
Ääliön jorinoita.
Hyvä kommentti hei. Onnea! Itsekkin vaikutat kyllä tämän perusteella kovin järkevältä ja viisaalta yksilöltä.
Perustele edes komenttisi jotenkin, niin voin vasta-argumentoida sitä tahtoessani.
Ei kyllä herätä mitään tuntemuksia tälläinen kommentti, mutta just näiden urpojen takia netissä ei viitsi mitään kovin syvällistä yleensä kirjoitellakkaan vaikka olisi ihan asiaakin.
Vinkki:
Jos sulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin jätä se sanomatta. Toimii yleensä helvetin hyvin. Kokeile joskus.
Alue: Aihe vapaa
Olen jo monta vuotta ”haaveillut” laittavani kaikki kerralla kuntoon sedaatiossa, mutta ikinä sitä ei vaan ole tullut tehtyä.
Eipä noi hampaat nyt muistikuvien mukaan ole hirvesti vaivanneet 15-25v ikävuosina. Nykyään multa tosin puuttuu kaksi hammasta ja yhdestä iso pala + tämä hammas varmaankin jo kuollut.
Nämäkin alkaneet vain perus rei’istä joita en hoitanut kuntoon ja lopputuloksena on se, että hampaat irtosi.
- Oikealta puuttuu ylä molaari joka ilmeisesti irtosi kai juurineen.
- Oikealta alhaalta välihammas ”nelonen”.
- Vasemmalta molaarista iso palanen.
Toki alkuun tuntui todella pahalta ja oudolta kun multa irtosi hampaita parikymppisenä. Totuin kuitenkin ajan kanssa tähän ja enään asia ei häiritse minua vaan se on osa minua ja syy tähän on vain ja ainostaan itessäni. Se johtuu huonoista valinnoista ja niiden seurauksien kanssa on elettävä. Purenta toki tämän takia vajaa, mutta olen tottunut elämään asian kanssa hyvin.
Eivätkä nuo ole oikeastaan oireilleet irtoamisen jälkeen millään tavoin. Vasenta puolta olen oppinut välttämään syödessä kovia ruokia ja oikea toimii kahden hampaan vajeesta huolimatta kuin ennenkin.