Lue keskustelun säännöt.
Muita rumia naisia, jotka eivät ole edes hauskaa seuraa?
24.01.2018 |
Millaista elämänne on?
Itse siis olen juuri tuollainen. Ulkonäkö ei ole kummoinen ja lisäksi olen sosiaalisesti kömpelö, en hallitse small talkia, puhumattakaan flirttailusta. Naisten kanssa tulen kohtalaisesti toimeen, usein koen jopa, että he tuntevat jonkinlaista sääliä tai suojelunhalua minua, rumaa naisrukkaa kohtaan ja ovat tosi ystävällisiä. Ehkä myöskin siksi, etteivät he koe minua minkäänlaisena uhkana miesten huomiosta kilpailtaessa.
Niin joo ja miehet. Lähes jokainen käyttäytyy tosi vaivautuneesti seurassani, häipyy niin äkkiä kuin mahdollista ja saatan myöskin päätyä vitsailun aiheeksi, ikäänkuin rumuuden ja tyhmyyden takia mulla ei olisi tunteita.
Olen yrittänyt olla pirteä, puhelias jne, mutta miesten suhtautuminen on aina sama. Kuin haisisin pahalle tai jotain.
Muilla vastaavaa?
Kommentit (8)
Tuli mieleen vastaavanlainen miestapaus, se vaan heitti niin vaivaannuttavan noloa juttua ja vitsiä aina että porukka meni vaikeeksi, eikä mielellään viihtynyt seurassa koska vaarana oli kuulla niitä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen nainen. Elämäni on kyllä enimmäkseen mukavaa, ei mitenkään loistokasta mutta hyvää. Olen yrittänyt keskittyä niihin asioihin joista pidän ja jotka antavat minulle iloa.
Muistakaa ja ymmärtäkää kuitenkaan se, että olette aivan yhtä arvokkaita ja korvaamattomia kuin teitä näennäisesti kauniimmat naiset.
Kohdelkaa te itseänne kunnioittavasti ja hyvin, vaikkeivät töykeäkäytöksiset ihmiset teitä arvostaisi.
Minä olen!
Olen ulkonäöltäni stereotyyppinen ja äärimmäisen tylsä. Kanssani on vaikea keskutella, koska olen kiinnostunut vain epäsopivista ja spesifeistä aiheista jotka pitkästyttävät, osin jopa inhottavat muita. En edes ymmärrä yrittää miellyttää, vaan tylsistytän olemassaolollani röyhkeästi ympäristöäni. Minulle ollaan sanottu suoraan että pitäisi muuttua. En muutu silti.
44, bi, diagnosoidusti outo
Hylkiöitä tarvitaan, jotta muut tuntisivat itsensä paremmaksi. Sekin on arvokas tehtävä. Itsekin olen siis syrjäytynyt friikki, muut vaivautuvat seurassani ja kukaan ei halua vapaaehtoisesti olla kanssani tekemisissä. Ulkonäkö ei ole susiruma, mutta jutut ja outous karkottavat aina kaikki kiinnostuneet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen joskus olevani aika ruma. Normaalipainon ylärajoilla, huonokuntoiset hiukset, kuiva ja epätasainen iho, yleensä aina punaiset silmät ja ennen kaikkea koen oloni epämukavaksi ja hyvin itsetietoiseksi ihmisten keskellä. Tällöin vetäydyn itseeni ja suorastaan välttelen kontakteja, eikä minua kyllä kukaan noteeraakaan.
Ihan kuin minä. Lisäksi olen keski-ikäinen, ylipainoinen ja pienituloinen.