siskon lapsen kiittämättömyys...
Ei mikään maailman vakavin asia, mutta silti harmittaa:
siskon lapsi täytti viime viikolla 18 vuotta ja laitoin postitse pienen muistamisen hänelle. Kiitosta ei ole kuulunut. Tänään juttelin sattumalta exäni kanssa, ja myös hän oli muistanut täysi-ikäiseksi tulijaa laittamalla onnittelut tekstiviestillä. Hän oli heti saanut sydämenkuvin varustetut kiitokset muistamisesta tekstarina takaisin.
Minä olen mukana siskon perheen elämässä viikottain, exäni satunnaisesti. Ymmärrän olevani lasten elämässä "se itsestäänselvyys", johon otetaan silloin yhteyttä, kun tarvitaan apua (lippupalvelun jonotus jne). Olenko nyt ihan pikkusieluinen tyyppi, jos laitan lapselle tekstarina kysymyksen, onko lahjani tullut perille? (tiedän, että on, koska lapsen äiti on nähnyt lahjan avattuna).
Kommentit (15)
Laita tekstari, jossa kysyt "mikä unohtui?"
Ootko varma, että posti on vienyt lahjasi perille?
Laita vaan, et ole pikkusieluinen. Ymmärrän hyvin että harmittaa.
Ehkä hän aikoo kiittää kunhan seuraavan kerran tapaatte. Tekstariin on jotenkin helpompaa vastata. En usko, että on tahallaan kiittämätön.
Kyllä noin voi kysyä tietenkin. En lähtis tuolle "mikä unohtu?" nolaamislinjalle.
Varmaan ajatteli kiittävänsä sinua kun tapaatte muutenkin usein. Häpeä.
Näette viikottain ja laitoit lahjan postissa?
Ymmärtääkö tämä vast'ikään täysikäiseksi tullut kiittää äitiään / vanhempiaan saamistaan lahjoista? Hehän nyt kuitenkin ovat hänen elämässään päivittäin. Pistä piruuttasi tekstari ja kysy, tuliko lahja perille.
Vierailija kirjoitti:
Näette viikottain ja laitoit lahjan postissa?
Emme näe viikottain. Kirjoitin, että "Minä olen mukana siskon perheen elämässä viikottain" ja tarkoitin sillä puheluita ja whatsuppailua. Asumme noin 300 kilometrin päässä toisistamme.
Kirjoita lapselle tekstari, että susta tuntuu pahalta, kun et saanut mitään kiitosta lahjasta.
Voi olla inhimillinen unohdus, tai aikoo kittää nähdessä / puhelimessa. Tuskin kiittämättömyyttä, jos ei muuten ole luonteeltaan lellitty.
No et ole pikkusieluinen. Pitäisi aikuisen ihmisen jo osata kiittää, vaikka lahja ei olisi ollut toivelahjakaan.