Lue keskustelun säännöt.
Valtio pakotti naiset vaihtamaan nimen - mitä tapahtuu kun valinta vapautuu? Edelleen miehen nimi
23.01.2018 |
Miksi teillä ei ole mitään itsekunnioitusta tai kunniaa omia juurianne kohtaan? Tapa on tehty alistamaan naista ja silti miehet kammoavat tapaa ja te alistutte siihen. Onko kaikki ihan hyvin? Ei ihme että naisiin kohdistuva väkivalta elää. Tehän annatte signaalin että olette omaisuutta ja että toisen suku on aina omaanne tärkeämpi.
Kommentit (19)
Menin yli 20v sitten naimisiin ja minulla on oma nimi. Mies piti omansa ja minä omani. Lapset minun nimellä. Ei ongelmia. Ei kannata aina yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten jollekin tämä nimiasia on näin tunteita nostattava? Vähän väliä on aloiyus tästä aiheesta. Vaikka toki itsekin ihmettelen, kun naiset suostuu vaihtamaan kauniin sukunimensä vaikka Sikalaksi tai Junttilaksi. Ja ei se Hourulakaan kauneimmasta päästä ole. Ja antamaan tämän nimen vielä lapsilleenkin. Joo, itse pidin oman nimeni. Mies sai valita, haluaako olla saman niminen vai ollaanko avoissa eri nimillä. Erinimisiä ollaan ja lapset minun nimellä. Näin on kaikin puolin helpompaa, koska minä kuitenkin käytän lapset neuvolassa/lääkärissä/käyn vanhempainillat jne.
Tämä on ihan relevantti aihe. Itse menin naimisiin, kun laki muuttui 80-luvulla. Oman nimeni säilyttäminen oli minulle itsestään selvää. Olen huomannut, että asiassa ei ole tapahtunut mitään edistystä, melkeinpä päin vastoin. Ja jotkut miehensä nimen ottavat kutsuvat vielä itseään feministeiksi! 😂
Minusta se on kiva kun ei tarvi olla koko ikäänsä samanniminen! Meillä oli molemmilla ihan kauniit ruotsinkieliset sukunimet, minun huomattavasti harvinaisempi, mutta halusin silti miehen nimen. Hän olisi kyllä suostunut ottamaan minunkin nimeni, mutta halusin mieluummin hänen. Hänen sukunimensä alkaa aalla, minun taas alkoi loppupään aakkosilla joten oli ihan mukava siirtyä siinäkin aakkosten alkupäähän. Samoin ajattelin tulevia lapsia.
Lopultahan se on ihan sama minkä nimen kukakin ottaa tai pitää, historian takia se on aina jonkun miehen nimi lopulta, ellei sitten itse keksi omaa. Miehenikin nimi on hänen äidinäitinsä tyttönimi koska halusi sen aikanaan käyttöönsä kun ei pitänyt isänsä nimestä, mutta on se silti alunperin jonkun miehen nimi sekin.
Tiedän toki että tämä on se sama provojankkaaja joka tekee aloituksia tästä aiheesta kokoajan, mutta vastasinpa nyt kuitenkin...
Teidän monia, mukaan lukien itseni, joka on pitänyt oman sukunimensä, myös lapseni ovat minun sukunimellä sekä mieheni otti myös nimeni.
Ehkä SINUN tuttavapiirissä ei vaan ole sellaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hittoa? Naimisiin mennessäni otin miehen sukunimen, koska inhosin omaani - tai siis isäni sukunimeä. Isäni suvun, ei äitini.
Myöhemmin, kun nimen vaihto helpottui, otin itselleni mummoni tyttönimen.
Missä kohtaa minua alistettiin, kun valitsin itse?
Kaveripiirissäni aika harvinaista tämä nimen vaihtaminen. Kaksi naista vaihtanut miehen sukunimen ja kaksi miestä vaihtanut naisen sukunimeen. Suurin osa kuitenkin pitäneet omat sukunimensä.
Onkohan tässä alueellisia eroja miten toimitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mieheni KAUNIS nimi ja olen ylpeä siitä. Ja jos tämä asia vi*uttaa Albaa niin olen oikein iloinenkin vielä! 😆
Kukaan ei ole pakottanut mua siihen. Se on ollut aina itsestään selvyys mulle. Kun erosimme niin en vaihtanut omaa nimeä takaisin. En viitsinyt vaihtaa kaikkia kortteja. Eikä siitä ole mitään haittaa että on eksän nimi. Onpahan sama nimi lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mieheni KAUNIS nimi ja olen ylpeä siitä. Ja jos tämä asia vi*uttaa Albaa niin olen oikein iloinenkin vielä! 😆
En usko sillä ärsyttävän/kiinnostavan sinänsä sun tekemiset, vaan yleisesti varmaan naisten kognitiivinen dissonanssi suhteessa ns. feminismiin/naisten oikeuksiin ja silti itsensä merkkaaminen vapaaehtoisesti omaisuudeksi?
Onko tuosta muuten mitään tilastoja kuinka moni ei vaihda miehen nimeä? Itsekin olen siis pitänyt oman nimeni, mutta en tiedä kuinka moni oikeasti tekee niin.
Ai taas pakkomielteinen nimijankkaaja. No vastaan taas uudelleen: en koe isäni nimeä yhtään sen enempää omakseni kuin nykyistäkään mieheni nimeä. Miehen nimi nyt vaan on kivempi. Valitsin ihan itse sukunimeni. Jos ihan omaa olisin halunnut, niin olisi pitänyt keksiä jotain ihan uutta. Ei se, että olisin pitänyt isäni nimen tai valinnut mummoni tyttönimen tai whatever, olisi ollut yhtään sen omempaa.
Juuriani arvostan, nimen omaan niitä äidinäidin puolelta saatuja. Isäni... No, suku täynnä huonoja elämäntapoja, juoppoja joka polvessa. Arvostan toki isääni, hän on parhaansa tehnyt omien rajoitteidensa puitteissa. Lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia... Mutta miten se nimiasia vieläkään tähän liittyy. Ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uikuti uikuti. Kyllä on taas naisia "sorrettu".
Miehet joutuvat edelleenkin sotiin tapettaviksi, jotta te saisitte elää.
Eli pää kiinni femakko. Muistetaanpa mittasuhteet teidän "ongelmissanne"
Vierailija kirjoitti:
Uikuti uikuti. Kyllä on taas naisia "sorrettu".
Miehet joutuvat edelleenkin sotiin tapettaviksi, jotta te saisitte elää.
Eli pää kiinni femakko. Muistetaanpa mittasuhteet teidän "ongelmissanne"
Missä sodassa sinä ja muut lassukkat/redpillit olette olleet?
Suuri lassukkasota 2016?
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On huomattavasti helpompaa kun perheellä on yksi sukunimi, niin ympärillä olevat erikseen kertomattakin saattavat huomata että nuo kaksi ovat aviopari. Se että valitaan miehen nimi tulee taas perinteestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mieheni KAUNIS nimi ja olen ylpeä siitä. Ja jos tämä asia vi*uttaa Albaa niin olen oikein iloinenkin vielä! 😆
En usko sillä ärsyttävän/kiinnostavan sinänsä sun tekemiset, vaan yleisesti varmaan naisten kognitiivinen dissonanssi suhteessa ns. feminismiin/naisten oikeuksiin ja silti itsensä merkkaaminen vapaaehtoisesti omaisuudeksi?
Onko tuosta muuten mitään tilastoja kuinka moni ei vaihda miehen nimeä? Itsekin olen siis pitänyt oman nimeni, mutta en tiedä kuinka moni oikeasti tekee niin.
Miten se alistaa naista jos ihan VAPAAEHTOISESTI VALITSEE miehensä nimen? Kukaan ei pakottanut minua ase ohimolla. Joten katson että minulla oli kyllä oikeuteni, enkä ymmärrä miksi Alba tästä jaksaa jankuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mieheni KAUNIS nimi ja olen ylpeä siitä. Ja jos tämä asia vi*uttaa Albaa niin olen oikein iloinenkin vielä! 😆
En usko sillä ärsyttävän/kiinnostavan sinänsä sun tekemiset, vaan yleisesti varmaan naisten kognitiivinen dissonanssi suhteessa ns. feminismiin/naisten oikeuksiin ja silti itsensä merkkaaminen vapaaehtoisesti omaisuudeksi?
Onko tuosta muuten mitään tilastoja kuinka moni ei vaihda miehen nimeä? Itsekin olen siis pitänyt oman nimeni, mutta en tiedä kuinka moni oikeasti tekee niin.
Miten se alistaa naista jos ihan VAPAAEHTOISESTI VALITSEE miehensä nimen? Kukaan ei pakottanut minua ase ohimolla. Joten katson että minulla oli kyllä oikeuteni, enkä ymmärrä miksi Alba tästä jaksaa jankuttaa.
Ei sitä noin yleisesti ottaen katsota vapaaehtoiseksi, jos tekee asioita siitä omasta kulttuuristaan käsin.
En tiedä, miten tämä selitetään suomeksi, mutta kun olet kasvanut esim. patriarkaalisen kulttuurin sisällä, et tee omia valintoja, vaan sinut on kasvatettu toteuttamaan sen yhteiskunnan normeja.
Esim. tuo nimiasia on ihan oikeasti liitoksissa naiseen karjana, omaisuutena, jäännös siltä ajalta, ja sitä jatketaan edelleen, koska meidän yhteiskunta pohjautuu tuollaiseen, suurin osa ei edes kyseenalaista, toteuttaa vain opetetusti.
Ajattele esim. sitä, että asut maassa, jossa raiskaus avioliitossa oli laillinen vielä 90-luvulla, me eletään todella rajussa patriarkaalisessa yhteiskunnassa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uikuti uikuti. Kyllä on taas naisia "sorrettu".
Miehet joutuvat edelleenkin sotiin tapettaviksi, jotta te saisitte elää.
Eli pää kiinni femakko. Muistetaanpa mittasuhteet teidän "ongelmissanne"
Missä sodassa sinä ja muut lassukkat/redpillit olette olleet?
Suuri lassukkasota 2016?
:D
Femakko älähtää aina totuuden edessä, kun tälle osoittaa femakkojen pillittävän täysin naurettavista ja mitättömistä asioista. Etenkin isossa kuvassa ja etenkin ja verrattuna miesten kokemiin tasa-arvo-ongelmiin.
Femakkojen sota on pyhää sotaa mielikuvituksen tuottamaa "patriarkaatia" ja miessukupuolta vastaan. Siinäpä ylevä ja kunniallinen sota :D
Sukunimihullu ja äitihullu voisivat lyödä hynttyyt yhteen. Saisivat kimpassa jankuttaa omia hulluuksiaan keskenään. Tajuaisivat varmaan toisiaan hyvin tuollaiset pakkomielteiset jankkaajat.
Alba se siellä taas lempiaiheensa kimpussa. Ehditkö sä koskaan miettiä mitään muuta kuin tätä nimiasiaa?