Lue keskustelun säännöt.
Vanha koira ja pentu? Onko hyvä vai huono idea?
23.01.2018 |
Eli nykyinen maailman ihanin koira on jo vanha ja on aina ollut minun henkireikä. Nyt olen alkanut miettimään pennun hankkimista, kun pelottaa miten jaksan eteenpäin joskus kun vanha koirani kuolee ja minulla ei ole koiraa vetämässä lenkille jne. Myös lapset olisivat toki innolla ottamassa pentua. Mutta onko pennun ottaminen vanhan koiran aikana huono vai hyvä idea? Lisänä tässä olisi se, että koirani on sen rotuinen, että pentuja ei ihan koko ajan ole saatavilla ja niihin on usein pitkät jonot. Ja tämän nykyisen koiran kasvattajalla (josta erittäin mielelläni ottaisin seuraavankin) olisi nyt tulossa keväällä pentuja.
Kommentit (8)
Olipa kiva kuulla! Onko muilla kokemusta asiasta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No saattaa myös kokea vähän raskaana. Mutta toisaalta vanhalla koiralla on sen verran arvovaltaa, että laittaa pennun ojennuksiin, jos tämä hyppii liikaa silmille tai ei anna sitä omaa tilaa tarvittaessa. Vanhan koiran pitää siis antaa osoittaa ne rajat pennulle, vaikka omistaja ehkä haluaakin välillä ylisuojella pentua.
Riippuu vanhasta koirasta ja pennun oletetusta aktiivisuudesta. Mä otin vanhuslaumaan pennun reilu vuosi sitten, mutta vanhuksia ajatellen valitsin pentueen rauhallisimman yksilön ja alunperinkin rauhallisista vanhemmista. Ei ongelmia, ja vanhukset piristyivät ja aktivoituivat mukavasti.
Itse pidän tuossa pääsääntöisesti etuna sitä, että kauniisti käyttäytyvä vanhus saa siirrettyä hyviä toimintamalleja pennulle, pennuthan ovat erittäin kärkkäitä matkimaan käytöstapoja lauman muilta koirilta. Ja yleensä koirat pitävät saadessaan lajitoverin laumaansa (tai ainakin mun harrastamat rodut pitävät). Mutta pitää myös pitää mielessä, että vanhuksella on oikeus omaan lepoonsa, joten pahimmillaan valvomaton rajoittamaton adhd-pentu riepottaa vanhuksen ennenaikaiseen hautaan. Mutta siinä on paljon merkitystä juuri noilla pentuvalinnoilla ja ihmisen asettamilla rajoilla pennulle.
Vanhempi koira oli juuri täyttämässä 11 vuotta, kun kotiin tuli samaa rotua edustava pentu. Vanhemmalla (leikattu uros) on suht huonot sosiaaliset taidot jostain syystä (muiden koirien kanssa) ja ihan ekoina päivinä piti olla itse "välissä" kun tutustutin koiria toisiinsa.
Annoin pennun nukkua aidatulla (kompostikehikko) alueella huoneessa sekä päikkäreitä että yöt, varmuuden vuoksi. Kyseessä pieni rotu, niin aitauksen sisälle mahtui hyvin pissa-alusta, juomakippo ja petipaikka ja ylimääräistäkin tilaa.
Mutta viikon parin aikana vanhuskin tajusi pennun olevan lajitoveri eikä ollut nappaamassa sitä saaliiksi tms. Huolehdin myös siitä, ettei pentu rieku liikaa vanhuksessa kiinni; se tosin piti kyllä varsin hyvin huolta itsestään. Ihmeen hyvin ne pelisäännöt sitten muokkautuivat ja hyvin on mennyt jo vuoden verran siitä, kun pentu tuli taloon.
Joo, meilläkin tiukka-asenteinen koiravanhus oli ensimmäiset viikot todella mustasukkainen ja komenteleva pentua kohtaan, ja pentu oli todellinen dramaqueen ja saattoi kiljua minuuttikaupalla verhojen takana höykytyksen jälkeen (mitään vakavaa ei käynyt). Kunhan tottuivat toisiinsa omaan tahtiinsa niin alkoi yhteinen sävel löytyä ja vanhuskin innostui taas leikkimisestä ja kirmailusta. -1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös on aina pentu otettu vanhan koiran seuraksi. Ja on piristynyt. Vanhat kyllä hyväksyy nuorukaisen. 🐕
Minullakin nykyinen koira tuli niin, että edellinen koira oli vanha, mutta kuitenkin huomattavasti nuorempi kuin nykyinen. Nykyinen vanha koira on 15,5-vuotias.
ap
Oma kokemus on että vanha (kivuton) koira piristyy pennun myötä.