Lue keskustelun säännöt.
Laitoin n. kk sitten viestin eräälle erittäin tärkeällä ja rakkaalle henkilölle
23.01.2018 |
Ei olla oltu missään tekemisissä 15v vuoteen ja nyt rohkaistuin laittamaan viestin. Mutta se ei ole vastannut siihen. Luki heti, mutta ei vastannut. Ja tiedättekö, mua masentaa sen vuoksi ihan kauheasti. En olisi koskaan uskonut miten paljon se satuttaa, jos hän ei vastaa. Olen nyt tämän lähes kuukauden ollut ihan maassa.
Miten tästä pääsee yli, ettei hän haluakaan olla enää edes missään tekemisissä? Tuntuu ihan hölmöltä tuntea näin, koska eihän me olla edes tekemissä oltu viime vuosina... Silti, nyt kun yrityksestä huolimatta ei ollakaan, niin ihan järkyttävä järkytys ja pettymys. Ihan kuin olisin vasta nyt tajunnut, että kaikki on oikeasti ohi ja että en tosiaan tule enää koskaan häntä edes näkemään.
Miten voi sattua näin paljon tällainen asia
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Mäkin laitoin viestin eräälle, jota en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Ei vastannut. Sitten viime vuonna (pari vuotta viestin laittamisen jälkeen) törmättiin vahingossa, ei asuta samalla paikkakunnalla. Jälleennäkeminen oli lämmin. Sen jälkeen on nähty jo parikin kertaa ja ihanaa on ollut.
Ihana juttu. :) Mekään ei asuta samalla paikkakunnalla ja törmääminen on tosi epätodennäköistä...
Sanoiko se mitään syytä, miksi ei ollut vastannut? Mä vähän osasin epäilläkin, ettei varmaan mitään vastaa, mutta silti kolahti tosi pahasti kun sitten ei mitään kuulunutkaan. En olisi uskonut, että näin pahasti tuntuu.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mulla samanlainen kokemus. :( Olin pitkään alamaissa, mutta pääsin yli. Meidän kohdalla oli vielä minun syytäni, että tuli joskus välirikko. Mutta kun toinen ei halua edes vastata lyhyesti viestiin, minun on turha kuvitella, että voisin mitenkään hyvitellä menneitä. Vai olisiko minun pitänyt pahoitella/pyytää anteeksi viestissä? Olin ajatellut tehdä sen toisessa viestissä, jos saan vastauksen ensimmäiseen. :'-(
Miten voi olla tärkeä ja rakas, kun ette ole tavanneet 15 vuoteen. Ethän sä edes tunne sitä enää, ihmiset muuttuu lyhyemmässäkin ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla samanlainen kokemus. :( Olin pitkään alamaissa, mutta pääsin yli. Meidän kohdalla oli vielä minun syytäni, että tuli joskus välirikko. Mutta kun toinen ei halua edes vastata lyhyesti viestiin, minun on turha kuvitella, että voisin mitenkään hyvitellä menneitä. Vai olisiko minun pitänyt pahoitella/pyytää anteeksi viestissä? Olin ajatellut tehdä sen toisessa viestissä, jos saan vastauksen ensimmäiseen. :'-(
Ihan sama juttu minulla. Olisin halunnut viimeinkin selvittää asiat ja pahoitella tiettyä asiaa. Ei sellaista voi heti ensimmäiseen viestiin laittaa, joten toivoin kans, että vastaisi, niin sitten myöhemmässä.
Joku piristys täytyisi nyt keksiä... :(
ap.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tärkeä ja rakas, kun ette ole tavanneet 15 vuoteen. Ethän sä edes tunne sitä enää, ihmiset muuttuu lyhyemmässäkin ajassa.
Tuo on ihan harhaa, että ihmiset muuttuisi. Harvoin ne mihinkään muuttuu. Ihan samoja kaikki mun vanhat tutut ovat olleet, kun ollaan sitten vuosien jälkeen tavattu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ap hieman avata teidän keissiä? Ihmisillä on nimittäin elämä. Et voi tietää, mitä "rakkaalle ihmisellesi" kuuluu oikeasti näin 15 vuoden jälkeen. Jos sun yhteydenottosi lisää hänen taakkaansa, hän ei jaksa vastata. Jos siis elämäntilanne hänellä on vaikea. Armoa siis.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tärkeä ja rakas, kun ette ole tavanneet 15 vuoteen. Ethän sä edes tunne sitä enää, ihmiset muuttuu lyhyemmässäkin ajassa.
Kyse voi olla myös lapsesta/vanhemmasta. Tottakai semmoinen on tärkeä ja rakas, vaikka ei olisi nähty eikä pidetty yhteyttä, jomman kumman syystä.
Tai kyse voi olla entisestä parhaasta (lapsuuden)ystävästä, johon välit menneet poikki.
Minun rakas ja tärkeä on vanha kaverini, jota en ole tavannut 10 vuoteen, syystä, että meni välit poikki yhden miessuhteen takia ja muutin myös ulkomaille.
Tietysti olemme muuttuneet, toivottavasti kasvaneet henkisesti. Siksi olisi hyvä selvittää asiat ja ehkä olla taas ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tärkeä ja rakas, kun ette ole tavanneet 15 vuoteen. Ethän sä edes tunne sitä enää, ihmiset muuttuu lyhyemmässäkin ajassa.
Tuo on ihan harhaa, että ihmiset muuttuisi. Harvoin ne mihinkään muuttuu. Ihan samoja kaikki mun vanhat tutut ovat olleet, kun ollaan sitten vuosien jälkeen tavattu!
Miten sä voit sanoa mun kokemaa harhaksi? Mistä sä sait valtuudet?
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap hieman avata teidän keissiä? Ihmisillä on nimittäin elämä. Et voi tietää, mitä "rakkaalle ihmisellesi" kuuluu oikeasti näin 15 vuoden jälkeen. Jos sun yhteydenottosi lisää hänen taakkaansa, hän ei jaksa vastata. Jos siis elämäntilanne hänellä on vaikea. Armoa siis.
En halua sitä avata tässä enempää. Sen kuitenkin tiedän, että ihan hyvä elämä hänellä on.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap hieman avata teidän keissiä? Ihmisillä on nimittäin elämä. Et voi tietää, mitä "rakkaalle ihmisellesi" kuuluu oikeasti näin 15 vuoden jälkeen. Jos sun yhteydenottosi lisää hänen taakkaansa, hän ei jaksa vastata. Jos siis elämäntilanne hänellä on vaikea. Armoa siis.
En halua sitä avata tässä enempää. Sen kuitenkin tiedän, että ihan hyvä elämä hänellä on.
ap.
Eli, tiedät, jos rakas ihmisesi olisi masentunut tai puoliso juuri pettänyt? Tai yt:t meneillää töissä? Lapsi sairas? Uupunut tai alakuloinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla samanlainen kokemus. :( Olin pitkään alamaissa, mutta pääsin yli. Meidän kohdalla oli vielä minun syytäni, että tuli joskus välirikko. Mutta kun toinen ei halua edes vastata lyhyesti viestiin, minun on turha kuvitella, että voisin mitenkään hyvitellä menneitä. Vai olisiko minun pitänyt pahoitella/pyytää anteeksi viestissä? Olin ajatellut tehdä sen toisessa viestissä, jos saan vastauksen ensimmäiseen. :'-(
Ihan sama juttu minulla. Olisin halunnut viimeinkin selvittää asiat ja pahoitella tiettyä asiaa. Ei sellaista voi heti ensimmäiseen viestiin laittaa, joten toivoin kans, että vastaisi, niin sitten myöhemmässä.
Joku piristys täytyisi nyt keksiä... :(
ap.
Lämmin halaus sulle ((xx))!
Mä lakkasin miettimästä omaa "kadotettuni", kun järkeilin asian niin, että "Hänellä on (varmasti) nyt asiat hyvin ja Hän on tyytyväinen elämäänsä". Eikä mieti minua ja aiheuttamaani kärsimystä/mielipahaa. Miksi muistutinkaan häntä siitä viestilläni? Minä puolestani olen oman pettymykseni ansainnut, kun aikoinani tyrin asiat välillämme.
Eli tosi rakkaus etsii aina ensin toisen hyvää, ei omaansa. Toista voi silti Rakastaa, vaikka ei saisi vastausta eikä vastakaikua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap hieman avata teidän keissiä? Ihmisillä on nimittäin elämä. Et voi tietää, mitä "rakkaalle ihmisellesi" kuuluu oikeasti näin 15 vuoden jälkeen. Jos sun yhteydenottosi lisää hänen taakkaansa, hän ei jaksa vastata. Jos siis elämäntilanne hänellä on vaikea. Armoa siis.
En halua sitä avata tässä enempää. Sen kuitenkin tiedän, että ihan hyvä elämä hänellä on.
ap.
Eli, tiedät, jos rakas ihmisesi olisi masentunut tai puoliso juuri pettänyt? Tai yt:t meneillää töissä? Lapsi sairas? Uupunut tai alakuloinen?
Enhän mä ihan tarkkaan tietenkään voi tietää, miten menee. Mutta sen mitä olen kuullut ja somessa nähnyt, niin ihan hyvin on asiat. Ainahan siellä pinnan alla voi jotain kyteä, mutta en tässä tapauksessa usko siihen.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap hieman avata teidän keissiä? Ihmisillä on nimittäin elämä. Et voi tietää, mitä "rakkaalle ihmisellesi" kuuluu oikeasti näin 15 vuoden jälkeen. Jos sun yhteydenottosi lisää hänen taakkaansa, hän ei jaksa vastata. Jos siis elämäntilanne hänellä on vaikea. Armoa siis.
En halua sitä avata tässä enempää. Sen kuitenkin tiedän, että ihan hyvä elämä hänellä on.
ap.
Eli, tiedät, jos rakas ihmisesi olisi masentunut tai puoliso juuri pettänyt? Tai yt:t meneillää töissä? Lapsi sairas? Uupunut tai alakuloinen?
No mutta siinä tapauksessahan juuri olisikin tärkeää ja tarpeellista saada yhteydenotto wanhalta ystävältä, joka todella haluaisi olla tukena. Edes hyvittääkseen menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tärkeä ja rakas, kun ette ole tavanneet 15 vuoteen. Ethän sä edes tunne sitä enää, ihmiset muuttuu lyhyemmässäkin ajassa.
Tuo on ihan harhaa, että ihmiset muuttuisi. Harvoin ne mihinkään muuttuu. Ihan samoja kaikki mun vanhat tutut ovat olleet, kun ollaan sitten vuosien jälkeen tavattu!
Miten sä voit sanoa mun kokemaa harhaksi? Mistä sä sait valtuudet?
Olet harhanen h*ora, koita sisäistää
Enemmän tässä sulle tarttee jaksamista toivottaa.
Se on sitä kaihoa elämätöntä elämää kohtaan, jossittelua. Kaikki tapahtuu omassa päässä ja kelataan, vatvotaan, sitten monen vuoden pähkimisen jälkeen rohkaistutaan ping viestiin, ja petytään kun toinen ei heti vastaa. Tai ollenkaan.
Nämä ihmiset eivät kykene samaistumaan siihen toiseen ihmiseen, kuva siitä toisesta ihmisestä ei ole realistinen. Ja erityisesti ärsyttää että edes vuosien vatvomisen jälkeen ei ole rohkeutta nostaa kissaa pöydälle ja viestiä esim. anteeksi vaan vielä kytätään mitä se toinen ensin vastaa tyhjänpäiväiseen viestiin "mitä kuuluu". En minäkään vastaisi mitään.
Onni muuten ansaitaan omilla teoilla, kaikki sitä eivät ansaitse. Toivottavasti realistinen kommentti piristi!
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä kaihoa elämätöntä elämää kohtaan, jossittelua. Kaikki tapahtuu omassa päässä ja kelataan, vatvotaan, sitten monen vuoden pähkimisen jälkeen rohkaistutaan ping viestiin, ja petytään kun toinen ei heti vastaa. Tai ollenkaan.
Nämä ihmiset eivät kykene samaistumaan siihen toiseen ihmiseen, kuva siitä toisesta ihmisestä ei ole realistinen. Ja erityisesti ärsyttää että edes vuosien vatvomisen jälkeen ei ole rohkeutta nostaa kissaa pöydälle ja viestiä esim. anteeksi vaan vielä kytätään mitä se toinen ensin vastaa tyhjänpäiväiseen viestiin "mitä kuuluu". En minäkään vastaisi mitään.
Onni muuten ansaitaan omilla teoilla, kaikki sitä eivät ansaitse. Toivottavasti realistinen kommentti piristi!
Sinä olet nyt kuvitellut mielessäsi harhaisia ajatuksia ja keksit omasta päästäsi toisille elämän ja jopa vuorosanat. Huh huh. Vai että erityisesti ärsyttää jokin keksimäsi harha? No tee sitten muuta mikä ei ärsytä.
Parempaa tulevaisuutta kumminkin, koita kestää nahoissasi.
Ai niin, mä unohdan aina ettei tänne aloituksia vuodattavilla ihmisillä ole kaikki inkkarit kanootissa, my bad. Aloituksessa mainittiin muuten ettei ap ole olut missään tekemisissä jonkun "tärkeän ja läheisen" ihmisen kanssa 15 vuoteen. Eiköhän peli ole jo menetetty..
Aina on se mahdollisuus, että ihminen lukee viestin, muttei ehdi heti vastata. Ja sitten se unohtuu tässä kiireisessä maailmassa. Tai ei tiedä, mitä vastaisi ja jää miettimään ehkä sitä. Eikä sitten lopulta vastaa mitään. Jotkut toimii niin. Tilanne voisi olla eri, jos näkisitte sattumalta jossain. Varsinkin jos väleissä on jotain hämminkiä, niin toinen ei ehkä halua kommunikoida muuten kuin kasvotusten.
Mäkin laitoin viestin eräälle, jota en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Ei vastannut. Sitten viime vuonna (pari vuotta viestin laittamisen jälkeen) törmättiin vahingossa, ei asuta samalla paikkakunnalla. Jälleennäkeminen oli lämmin. Sen jälkeen on nähty jo parikin kertaa ja ihanaa on ollut.