Ehdottakaa suomen kielisiä, helppolukuisia aikuisten kirjoja, jotka eivät ole kuitenkaan selkokielisiä kirjoja.
En jaksa lukea mitään vaikeaselkoisia kirjoja.
Kommentit (20)
Minna Canthin näytelmät ja novellit.
No esimerkiksi Hirtettyjen kettujen metsä. Paasilinnat usein uppoaa sellaisiinkin jotka ei lue paljon.
Dekkareista suurin osa: perinteisiä suomalaisia esim. Eeva Tenhunen, Seppo Jokinen, Matti Rönkä tai Sirpa Tabet. Juoni on selkeä ja helposti seurattavissa.
Tarkoitatko yksinkertaista sisältöä, vai että sivut on selkeästi ladottu ?
Esim novellikokoelmat on lyhyitä.
Luvut on selkeästi erotettu. Ehkä kysyt kirjastonhoitajalta ja käyt kirjastossa katselemassa mikä olisi kivan näköinen kirja. Pienikin lukeminen hyödyttää. Vaikka lukisit vain lyhyen runon, siitä voi saada ajatuksia.
Alkemisti, jos tykkää sellaisesta tyylistä.
Harry Potterit, iskee muhun vielä aikuisenakin täysillä!
Ken Follet - Taivaan pilari
Donna Tartt - Tikli
Erich Maria Remarquen - Länsirintamalta ei mitään uutta
Kim Hyun Hee - Sieluni kyyneleet
Outi Pakkasen dekkarit
Anna-Leena Härkösen romaanit ja kolumnikokoelmat (ei kuitenkaan"Valomerkki")
Kaikki Tuomas Kyrön "Mielensäpahoittajat"
Antto Terras on tuottanut useita helppolukuisia teoksia, kuten "Pilkkuun asti: baarimikon muistelmat", "Tauski: elämä ja teot", "Esko: stripparin tarina", "Stockmann Yard: myymäläetsivän muistelmat.
sinuhe egyptiläinen on mielenkiintoinen mutta myös helposti luettava kirja, joka heti tempaa mukaansa
Stephen King kirjoittaa mielestäni aika selkeästi ja häneltä löytyy myös kirjoja, jotka eivät ole tiiliskiven paksuisia.
Vierailija kirjoitti:
sinuhe egyptiläinen on mielenkiintoinen mutta myös helposti luettava kirja, joka heti tempaa mukaansa
No eikä tempaa. Matelee.
Stephen King, kuten jo ehdotettu. Thomas Harrisin Uhrilampaat ja muut Lecter -kirjat ovat myös simppeliä kieltä. Sitten Anna-Leena Härkösen kirjat ihan suomalaisista.
Mikään noista ei ole helppolukuinen
Tuomas Vimman Raksa oli mielestäni helppolukuinen niin sisällöllisesti kuin taitollisestikin, eikä mikään erityisen paksu teos.
Luin viime yönä Leon Leysonin "Poika, joka pelastui"
Schindlerin listan kuopus äänessä. Erittäin helppolukuinen, pari tuntia meni 250 sivussa.
Erittäin kiinnostava ajan kuvauksena.
Iain Banks: Ampiaistehdas