Lue keskustelun säännöt.
Olitko nuorena kapinoiva ja vaikea murkku?
21.01.2018 |
Jos olit, niin hyvä. Murrosiän kapinoinnin välistäjäämisellä taas on ikävämmät seuraukset. Kaikkihan tietävät sanonnan, minkä taakseen jättää niin sen edestään löytää. Tämä pitää hyvin paikkansa murrosiä kohdalla, se tunteiden myrsky joka pitäisi normaalisti kokea siinä 10-21 vuoden välillä, tulee vastaan olit minkäikäine tahansa. Kyse on tärkeästä ikäkriisitä, jonka jokaisen olisi hyvä käydä läpi elämässään edws jossain vaiheessa elämäänsä.
Vaikeaa tästä tekee se, että kapina vaihe ei ole enään hyväksyttävää myöhemmässä iässä, sinulla ei ole enään samanlaista tukiverkkoa kuin lapsena ja saatat joutua vaikeuksiin kuten rikollisten polulle. Aivot eivät pääse kypsymään, jolloin lapsesta kasvaa epäkypsä ja sitoutumiskyvytön aikuinen.
Usein jos murrosikä on jäänyt lapsella välistä, niin todennäköisin syy on vanhempien kasvatustavassa. Kotona on ollut lähes armeijakuri, olet jakanut vanhempien murheet kuten riidat ja rahahuolet sekä sinun päällesi lastattu lapsena enemmän vastuuta kuin mitä yleensä on suositeltu.
Mutta jos tosissaan nuoruudessasi ei ollut kapinavaihetta, tuedät mutä on edessäsi. Pahimmillaan se tekee keski-iän kriisistä kaksikertaa rajumman.
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/olitko-kiltti-teini-tai-jaiko-…
https://yle.fi/uutiset/3-9421075 Murrosikäisen mieli kuplii, mutta milloin kasvukivuista tulee mielenterveysongelma?
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/teinin_aivoissa_tyrskyy
Kommentit (9)
Ei, en ollut.
Äiti oli vakavasti sairas koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja minä varmaan yritin olla helppo ja huomaamaton lapsi, olla rasittamatta vanhempiani millään omilla asioilla, ajatuksilla tai tarpeilla. Olin illat kotona enkä halunnut oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ja pahasti, koska äitini oli kontrollifriikki narsisti joka kohteli minua aina epäoikeudenmukaisesti.
Ystävilläni, jotka eivät kapinoineet niin pahasti oli normaalimmat vanhemmat.
En ollut, joten odottelen tässä sitä kriisiä sitten. Olen jo yli 50-vuotias. Kauankohan pitää vielä odottaa?
Olin, olin hirveä. Ihme että olen elossa edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut, mitä nyt tein passiivista vastarantaa monia asioita vastaan, mm. sitä, että teinin pitäisi kapinoida ja sekoilla. Menin myös 16-vuotiaana töihin ja jotenkin tuntui, että siirryin sitä myötä ikätovereitani nopeammin aikuisuuten.
Vuosi sitten kipuilin kuukauden verran kolmenkympinkriisiä. Pahinta rysäystä sitten vissiin vielä odotellaan :D
Minulla ei ole vieläkään ollut sitä kapinavaihetta, täytän kohta 18 vuotta. En usko että sitä enää tulee. Olen absolutisti, en polta, en käytä huumeita ja tulen toimeen vanhempieni kanssa. Olen asunut omillani kohta kaksi vuotta. Tapaan perhettäni noin 4 kertaa vuodessa.
Olen aina ollut itsenäinen ja uskon olevani kypsä verratessa useisiin ikätovereihini. Odottelen tässä että täytän sen 18 niin ei tarvitse enää lainata rahaa vanhemmiltani :) (opintotuki nousee)
Vanhemmilla veljilläni oli aika suuret kapinat teininä ja varhaisteini pikkuveljellänikin luultavasti tulee olemaan. Uskon sen riippuvan ihan luonteestakin minkälainen murrosiästä tulee. Äitinikin on useaan otteeseen ihmetellyt että mikä minussa on vikana kun en ollut hankala lapsi, niin uhmaiässä kuin murrosiässäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni tähän kommentoineista teinikakaroista feikkaa?
Psykologiassa on paljon pseudotiedettä.
"se tunteiden myrsky joka pitäisi normaalisti kokea siinä 10-21 vuoden välillä"
Aika iso haarukka. Jos tuossa 11 vuoden aikana ei ole ollut jotain tunnemyrskyä niin kyllä se sieltä vielä tulee! Mutta mikä sitten takaa että sitä ei tule enää myöhemmin jos nuoruudessa on ollut jokin kapinavaihe?