Miehen (ja anopin) materialistisuus

Miten ihmeessä saisin miehestäni vähemmän materialistin? Mieheni ostaa koko ajan itselleen jotain: kelloja, kenkiä, urheiluun liittyviä asioita....

Ymmärrän kyllä, että ostaa tarpeeseen. Mutta että pitää ihan huvin vuoksi ostaa kun kengät x-ovat hienot. Hänellä on siis valehtelematta varmaan 40 paria kenkiä. 

Mieheni on selvästi perinyt tavan äidiltään. Anoppini asuu yksin kolmiossa, jossa kaikki kaapit ja kaksi vaatehuonetta pursuavat tavaraa. Siis aivan älytöntä - yhdellä ihmisellä tavaraa on aivan järkyttävä määrä. Farkkuja 50kpl (laski itse joskus ja kertoi muka raivatessaan), kenkiä useita kymmeniä yms... Rahaa hänellä ei tietenkään koskaan mielestään ole ja aina valittaa eläkkeensä pienuudesta, mutta silti roinan määrä vaan lisääntyy. Oikein ahdistaa kun tulee välillä anopilta viestiä, että katso miten hienot uudet talvikengät löysin lenkkeilyä varten... (niin, eikös sellaisiakin ole jo 3 kpl erilaisia?!).

Voiko ihminen muuttua vähemmän materialistiseksi? Mitä tämän asian kanssa tulisi tehdä? Itse haluaisin, että kotona olisi mahdollisimman vähän tavaraa. Se tavara mikä olisi, on sellaista jota tarvitsee. Jos jotain tarvitsee vain kerran vuodessa, sellaisen voisi mahdollisuuksien mukaan aina lainata.