Olenko ainut jolla vauva on hyvin hankala

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia😍 ei onneksi enää ole vauva, liki 20v aikaa kun esikoinen oli juuri kuvailemasi kaltainen tyytymätön vauva.. kyllä karisi vaaleanpunaiset vauva-arki unelmat!! 6kk kesti...

Täällä toisen kärttypyllyn äiti, hei! Silloin aikoinaan kyllä suututti niin, kun rauhallisten ja aurinkoisten lasten äidit omahyväisenä alkoivat neuvomaan jotain, ja olivat vakuuttuneita siitä, että heillä on tyytyväiset vauvat koska he ovat hyviä vanhempia... ja vauvan tyytymättömyys on vanhemman vika. Vähän nauratti sitten kun osa sai lisää lapsia, jotka olivatkin vähän haastavampia tapauksia 😂

TÄMÄ!!!! Juurikin näitä ohjeita satelee "nukuta vaunuihin", tee sitä ja tätä. Kyllä tämä ja tämä auttaa kaikkeen. Meillä menee niin kivasti tämä ja tämä asia kun teen näin ja näin. Tämäkin ohjeiden ruhtinas sai toisen lapsen joka ei sitten ollutkaan enää niin helppo, vaikka niin tällä äidillä oli jo selkeät suunnitelmat että näin ja näin hän aikoo tämänkin lapsen kanssa tehdä... :-D

Joo, ei siihen mikään auta kun lapsi on sellainen kuin on.. Minä kyllä koitin kaikki neuvot, tietysti kun halusin lapsella ja perheellä olevan hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus että oot tyhmä!

Vauvan kuuluukin itkeä. Se itkee nälkäänsä ja läheisyyden sekä turvallisuuden tarvetta.

Ja jos sä et tätä tajua, teet koko ajan vahinkoa.

Mussun mussun muu, joo kuuluu vauvankin itkeä, mutta ei enimmäkseen. Se on nyt vaan fakta että erilaisia tempperamentteja lapsilta löytyy ja haastavat tapaukset väsyttävät hoitajaa kovasti. Siksi vain mitään ymmärtämättömät itseriittoiset pässit menevät lällättämään pitikö hankkia lapsia tai lapset on nyt sellaisia.

Lapset joo itkee. Mutta kyllä myös nauraa, nukkuu, tuijottaa tyytyväisenä hiljaa ja jokeltaa innoissaan.

Meillä eka lapsi ujo ja arka. Ei voinut jättää yksin lattialle, vaan sylissä istui kun vessassa kävin tms. Pahimmillaan tuossa 4-8 kk iässä. Kylässä ei viihtynyt kun luultavasti pelkäsi vierasta paikkaa

Vaunuissa nukkui ja viihtyi, mutta vain jos näki minut vaunuista. Eli ei suojia eteen ja näköyhteys, mm matkarattaat jäi tuossa vaiheessa käyttämättä kun ne oli toiseen suuntaan.

Minusta kyllä kipuitkun erottaa tuosta lohduttomasta erokaipuusta. Itku meillä loppui kun pääsi kotiin/syliin.

Tilanne helpottui, kun lapsi lähti liikkeelle. Tuli jotain tekemistä lapselle.

Vieläkin on ujo ja arka, mutta reipastunut todella paljon, nyt 7v. Luonteesta kyse, mutta sitäkin osaa nyt arvostaa lapsen omana luonteenpiirteenä.

Tsemppiä. Kyllä se siitä. Aikansa kutakin ja varmasti pääsette vielä ihmisten ilmoille kun lapsi kasvaa.

Mitä olette mieltä siitä,kun muut mammakaverit sanovat että vauvaa pitäisi vain ottaa joka paikkaan mukaan niin tottuu. Ei meidän vauva ole vieläkåån tottunut esim. anopin koiraan,vaikka usein siellä käydään. Säikkyy, kiljuu ja huutaa lohduttomasti eikä meinaa rauhoittua. Ikää kuitenkin vasta 3kk.

Minusta tuntuu, että tuollaisia ohjeita tulee näiltä joilla lapset ovat vaikkapa viihtyneet itsekseen ja muutenkin olleet ns. helppoja tapauksia, niinkuin tässäkin tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette mieltä siitä,kun muut mammakaverit sanovat että vauvaa pitäisi vain ottaa joka paikkaan mukaan niin tottuu. Ei meidän vauva ole vieläkåån tottunut esim. anopin koiraan,vaikka usein siellä käydään. Säikkyy, kiljuu ja huutaa lohduttomasti eikä meinaa rauhoittua. Ikää kuitenkin vasta 3kk.

Minusta tuntuu, että tuollaisia ohjeita tulee näiltä joilla lapset ovat vaikkapa viihtyneet itsekseen ja muutenkin olleet ns. helppoja tapauksia, niinkuin tässäkin tapauksessa.

Itse olen kyllä sitä mieltä että lapsen vanhemmat tietävät kyllä parhaiten mikä sopii juuri omalle lapselle. Muut kun eivät päivittäin näe juuri kyseistä vauvaa ja hänen reaktioitaan. Voi sitä välillä käydä koittamassa jos tilanne olisi muuttunut.

Kuulostaa tutulta. Meillä kolme kertomasi oloista vauvaa ollut. Nuorin nyt alkaa tulla vuoden eikä uniasiat ole vieläkään kunnossa. Tempperamenttinen, eloisa ja vaativa lapsi. Luota itseesi, kannusta itseäsi aina kun on vaikeaa. Se on ainut neuvo josta uskon olevan sinulle oikeasti hyötyä. Älä kuuntele muiden ohjeita. Ne eivät todennäköisesti auta sinua ja vauvaa. Pidä lasta lähellä aina kun voit vaikka se väsyttääkin. Oman kokemukseni mukaan osa vauvoista vain tarvivat enemmän läheisyyttä. Tai sitten hän on niin kuin esikoiseni oli ja on edelleen. Kaipaa omaa rauhaa ja sitä ettei kukaan koske mutta viihdyttää :D

Kiitos kommenteista. :)

Olen itsekin sitä mieltä, että jos vauvani on säikky ja selvästi pelokas vieraissa paikoissa/tilanteissa (esim kaupassa, toisen lapsiperheen luona jossa lapset "riehuvat", paikassa jossa on eläimiä) eli sellaisissa, joihin ei ole tottunut, en halua häntä VIELÄ sellaisiin edes totuttaa. Hän on niin pieni vauva vielä ja oppii koko ajan uutta, samalla varmasti kaikki voi myös pelottaa. Eihän se totuttaminen välttämättä päde tällaiseen vauvaan kuin esimerkiksi rauhalliseen ja tyytyväiseen vauvaan joka muutenkin viihtyy yksinään eikä paljoa huutele.

Saankin näitä ohjeita tosiaan tällaisilta äideiltä, joidenka omat lapset eivät ole välittäneet mistään hälystä tai muutenkaan sen koommin itkeneet. Oikein vihaksi pistää, kun eiväthän he voi ymmärtää sitä miltä minusta tuntuu äitinä aina kun lapseni on peloissaan/kauhuissaan.

Totuttamisen aloitan sitten myöhemmällä iällä, kun vauva on ehtinyt ensin kunnolla tutustua tähän maailmaan... Jos se tekee minusta huonon äidin niin tehköön. En halua väkisin toista mennä kylään/kauppaan tms huudattamaan. Mielummin pyydän ihmisiä sitten vaikka meille kylään, on edes sillä tavalla vauvalle tuttua ympäristöä vaikka säikähtäisikin taas jotain.

Toivon todella että tuo säikkyys menee vielä ohi kun vauva kasvaa...!?

Ap

Minusta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Eri asia jos lapsi olisi esim 2v ettekä kävisi koskaan missään.

Meillä oli samanlaista, koko ajan naama kurtulla. Nyt vasta nelivuotiaana saa ätikin välillä hengähtää kun ei ole koko ajan joku vaatimassa mulle-heti-paikalla-tämä-nyt tai muuten alkaa kiljunta. Meillä vielä näitä oli kaksi joten turhan rankkaa oli vauva-aika.