12-vuotias tyttö on lääkäreiden mukaan vaarallisen ylipainoinen - brittiviranomaiset harkitsevat huostaanottoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän teinin BMI on 40 mutta kukaan ei ole puhunut huostaanotosta. Hänellä on oma henkilökohtainen ohjelmansa, josta hän keskustelee oman lääkärinsä kanssa.

Vanhempien tehtävä on pitää huolta siitä, että kaapista ja pöydästä löytyy lääkärin ”määräämiä” ravintoa.

Aika karua, jos teini-ikäinen joutuu yksin ja ilman vanhempien tukea taistelemaan noinkin ison asian kanssa. Kuulostaa juuri siltä, että teillä ongelma on ulkoistettu kaikkien muiden kuin vanhempien vastuulle.

Yleensä teinin hoitotoimiin kuuluu lääkärin lisäksi ravitsemusterapeutti. Teinit käyvät ravitsemusterapeutilla 13-vuotiaasta lähtien yksin. Heidän painonsa on heidän OMA asiansa ja TEINI haluaa itse tehdä elämäntapamuutoksen jos on halutakseen. Vanhempien nalkutuksesta on vain haittaa. Teinin ruokapäiväkirja, vaikkapa Finelin nettiruokapäiväkirja, kuuluvat vain teinille, ravisemusterapeutille ja lääkärille.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloiseksi lihottaminen on vakavaa kaltoinkohtelua siinä missä nälkiinnyttäminenkin. Sairaalloinen lihavuus tuhoaa kasvuikäisen fyysisen ja psyykkisen terveyden. Lopputuloksena vakavasti ja peruuttamattomasti sairas nuori aikuinen joka tarvitsee mt-puolen apua koska on väkisinkin syömishäiriöinen eikä omaa itsesäätelyä, eikä sisäistä palkitsemisjärjestelmää. (Kaiken kun voi turruttaa ja hoitaa ahmimalla) Itsetunto täysi nolla mutta onneksi jääkaapissa on kakkua. Hirvittävän taakan ovat välinpitämättömät vanhemmat lapselleen aiheuttaneet.

Vaikka voihan se tuntua helpolta totuttaa lapsi istumaan hiljaa ruudun ääressä ja syömään, syömään tauotta. Eihän se edes huomaa ovatko vanhemmat paikalla vai eivät.

Feederismi on todella harvinaista mutta sitäkin on. Siinä vaiheessa kun lapsi on varhaisnuori, vain heikot ja helposti manipuloitavat alistuvat feederin käytökseen. Feederin uhriksi joutuminen tuhoaa mielenterveyden, ei ylipaino jollei ympäristö rankaise uhria vaikkapa kiusaamalla ylipainon vuoksi.

Toki on normaalia, että varhaisnuoria ja nuoria sairastuu hyvin herkästi syömishäiriöön erinäisistä syistä johtuen. Kyse ei ole itsesäätelyongelmasta.

Myös ylipainoisella ihmisellä voi olla ihan yhtä hyvä itsetunto kuin normaalipainoisella. Ihmisellä on muitakin ominaisuuksia kuin hänen painonsa ja niiden ansiosta sosiaaliset suhteet voivat olla erinomaiset, jopa paremmat kuin normaalipainoisella. Ylipainoinen ei joudu kilpailemaan vaan saa olla oma itsensä. Ihmisen luonne on aina tärkeämpi asia kuin hänen rasvaprosenttinsa tai painoindeksinsä.

Usein kyse on myös mielenterveysongelmista ja siitä, että vanhemmat eivät viitsi, osaa tai jaksa panostaa lapsen/ nuoren tasapainoiseksi kasvattamiseen. Henkiset virikkeet, mielen hyvä olo, ilo ja rakkaus elämässä, ikävienkin tunteiden hallintakeinojen oppiminen, teini-iän myrskyissä tukeminen, osallisuuden kokeminen, uskon luominen tulevaisuuteen jne.

Ruoka ja ahmiminen ovat useilla hyvin ylipainoisilla keino "hoitaa" jotain syvemmällä olevaa ongelmaa ja pahaa oloa. Kyse ei siis ole vain siitä, että osaako "laihduttaa" ja tunteeko vanhemmat kaikki "dieetit". 

Oikein!

Vierailija kirjoitti:

Aika muhkureisinen jo tuossa kuvituskuvassakin. Mimmoinenhan se brittiteini on, kykeneekö vielä itse liikkumaan?

Hyvinsyönyt potsi näytti kuvassa olevan juu.

Sen vain sanon, että kun vajaat 10 v sitten katsoin lapsuuskuviani, niin minulle tuli niin paha ahdistus, että piti lopettaa. Olen aina ollut kohtuullisen liikunnallinen ja ala-asteiässäkin harrastin paljon ulkoilua, kuten uimista, pyöräilyä, lenkkeilyä ja majanrakennusta. Silti vanhempani onnistuivat lihottamaan minut muodottomaksi. Aikuisikä onkin sitten ollut pelkkää taistelua ylipainoa vastaan ja nykytilanne on huono. Miksi kotona piti olla aina kilokaupalla jäätelöä, makeisia ja leivonnaisia!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo lapsensa lihottaminen tietynlaista kaltoinkohtelua. Lapsi ei voi vaikuttaa itse siihen, millaista ruokaa perheeseen ostetaan. Jos vanhemmat eivät ole suostuneet tekemään korjauksia lapsen hyvinvoinnin eteen ja lapsen terveys on aidosti uhattuna, niin ehkä sitten on pakko tehdä näinkin radikaali ratkaisu. 

Katsoin kerran dokumenttia brittilapsista, joita lähetettiin ns. läskileirille. Yksi sairaalloisen ylipainoinen poika sai siellä kannustusta ja tukea liikkumiseen ja terveellisesti syömiseen. Hän itsekin innostui ja oli selvästi iloinen, kun olo alkoi tuntua paremmalta. Kun hän tuli kotiin, olivat kaapit täynnä roskaruokaa ja ylipainoinen äiti osti kaupasta vain epäterveellistä mättöä. Siinä oli vähän sellaista sabotoimisen makua. Poika sitten surullisena selitti, että hän ei ole pystynyt noudattamaan uusia elämäntapoja, koska kotona ei ole lainkaan tarjolla terveellisempiä vaihtoehtoja. Eli jotkut vanhemmat eivät vain välitä. 

Lihavan teinin vanhempana kommentoin, että meillä teini alkoi lihoa pahan urheilusta saamansa vamman jälkeen. Meillä on aina ollut terveellinen elämä yksi peruspilari. Ruokaa on aina laitettu ihan itse eikä meillä ole täällä pököperällä mättölöitä jne. Sille emme voineet mitään, että hän korvasi vamman jälkeen urheilun leipomisella ja ruoanlaitolla. Esim. paistoi lettuja vaikka kaura- ja tattarijauhoista kun oli yksin kotona ja söi niitä kalan kanssa.

On helppo tuomita toiset kun ei tiedä heidän taustastaan yhtään mitään.

Tuttavapiirissä on paljon niitä, jotka aktiiviurheilun jälkeen lihovat tosi paljon.

Lihaksissa on hurjasti energiaa ja ne muuttuvat nopeasti rasvakudokseksi.

Keho olettaa että ihminen on sairastunut ja muuttaa energian helpommin käytettävään muotoon.

Urheiluajan energiansaantia on vaikea nopeasti muuttaa toimistotyöntekijän pienoiseen ruokamäärään.

Tuttavapiirissä kukaan nuorista tai aikuisista ei ole onnistunut hoikistumaan. Se on tosi kova prosessi.

"Lihaksissa on hurjasti energiaa ja ne muuttuvat nopeasti rasvakudokseksi.

Keho olettaa että ihminen on sairastunut ja muuttaa energian helpommin käytettävään muotoon."

Höpö höpö, lihakset eivät todellakaan "muutu rasvakudokseksi". Aktiiviurheilijat syövät usein ihan järjettömiä kalorimääriä ja heille voi olla tosi vaikeaa muuttaa ruokailutottumuksia tarpeeksi silloin jos urheiluharrastus syystä tai toisesta päättyy äkisti. Siksi jotkut entiset urheilijat lihovat nopeasti ja paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo lapsensa lihottaminen tietynlaista kaltoinkohtelua. Lapsi ei voi vaikuttaa itse siihen, millaista ruokaa perheeseen ostetaan. Jos vanhemmat eivät ole suostuneet tekemään korjauksia lapsen hyvinvoinnin eteen ja lapsen terveys on aidosti uhattuna, niin ehkä sitten on pakko tehdä näinkin radikaali ratkaisu. 

Katsoin kerran dokumenttia brittilapsista, joita lähetettiin ns. läskileirille. Yksi sairaalloisen ylipainoinen poika sai siellä kannustusta ja tukea liikkumiseen ja terveellisesti syömiseen. Hän itsekin innostui ja oli selvästi iloinen, kun olo alkoi tuntua paremmalta. Kun hän tuli kotiin, olivat kaapit täynnä roskaruokaa ja ylipainoinen äiti osti kaupasta vain epäterveellistä mättöä. Siinä oli vähän sellaista sabotoimisen makua. Poika sitten surullisena selitti, että hän ei ole pystynyt noudattamaan uusia elämäntapoja, koska kotona ei ole lainkaan tarjolla terveellisempiä vaihtoehtoja. Eli jotkut vanhemmat eivät vain välitä. 

Lihavan teinin vanhempana kommentoin, että meillä teini alkoi lihoa pahan urheilusta saamansa vamman jälkeen. Meillä on aina ollut terveellinen elämä yksi peruspilari. Ruokaa on aina laitettu ihan itse eikä meillä ole täällä pököperällä mättölöitä jne. Sille emme voineet mitään, että hän korvasi vamman jälkeen urheilun leipomisella ja ruoanlaitolla. Esim. paistoi lettuja vaikka kaura- ja tattarijauhoista kun oli yksin kotona ja söi niitä kalan kanssa.

On helppo tuomita toiset kun ei tiedä heidän taustastaan yhtään mitään.

Tuttavapiirissä on paljon niitä, jotka aktiiviurheilun jälkeen lihovat tosi paljon.

Lihaksissa on hurjasti energiaa ja ne muuttuvat nopeasti rasvakudokseksi.

Keho olettaa että ihminen on sairastunut ja muuttaa energian helpommin käytettävään muotoon.

Urheiluajan energiansaantia on vaikea nopeasti muuttaa toimistotyöntekijän pienoiseen ruokamäärään.

Tuttavapiirissä kukaan nuorista tai aikuisista ei ole onnistunut hoikistumaan. Se on tosi kova prosessi.

"Lihaksissa on hurjasti energiaa ja ne muuttuvat nopeasti rasvakudokseksi.

Keho olettaa että ihminen on sairastunut ja muuttaa energian helpommin käytettävään muotoon."

Höpö höpö, lihakset eivät todellakaan "muutu rasvakudokseksi". Aktiiviurheilijat syövät usein ihan järjettömiä kalorimääriä ja heille voi olla tosi vaikeaa muuttaa ruokailutottumuksia tarpeeksi silloin jos urheiluharrastus syystä tai toisesta päättyy äkisti. Siksi jotkut entiset urheilijat lihovat nopeasti ja paljon. 

Lihas polttaa energiaa huomattavasti enemmän kuin rasvakudos. Lihaskudos häviää todella nopeasti esim. kun jalka on poikki ja jokainen asian kokenut on varmasti nähnyt sen omin silmin. Ruokahalua on vaikea sopeuttaa siihen vähemmän liikkuvaan elämäntapaan. Kun syöt 150 grammaa pastaa liikaa päivässä niin lihot 11 kiloa vuodessa. Se 150 grammaa pastaa tai sitä vastaava energiamäärä tuolee hyvin pienistä aterioiden lisukkeista, esim. leivänpäällysteistä, sosekeittojen päälle laitettavasta hapankermasta tai siemenistä, ketsupista, maidosta jne eli ei todellakaan edes tarvita sokeria ja rasvaa. Vatsalaukun kokohan säilyy samana siitä huolimatta liikkuuko vaiko onko ihminen liikkumatta. Vatsalaukku ei tunnista kaloreita. Se tunnistaa sinne menneen ruokamäärän.

Jaa-a, onkohan välttämättä sitten siitä huostaanottamisestakaan mitään apua. Tytön syömistä aletaan tietenkin rajoittamaan, hän saattaa sairastua toiseen syömishäiriöön (en kelpaa tällaisena) tai ilmentyä uhmana (minä syön mitä haluan!) Eli tärkeäähän olisi saada tyttö itsensä vuoksi tekemään syömisissään muutosta, kuinka hyvin se onnistuu riippuu ihan millaista tukea ja apua hän tulee saamaan. Huostaanotto voi myös masentaa, alkaa syödä salaa ja vaikka ei rahaa olisi niin kyllä sitä keinot varmasti keksii hankkia mässyä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän teinin BMI on 40 mutta kukaan ei ole puhunut huostaanotosta. Hänellä on oma henkilökohtainen ohjelmansa, josta hän keskustelee oman lääkärinsä kanssa.

Vanhempien tehtävä on pitää huolta siitä, että kaapista ja pöydästä löytyy lääkärin ”määräämiä” ravintoa.

vanhempien tehtävä on huolehtia siitä että lapsen BMI ei koskaan nouse lähellrkään tuollaisia lukuja.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, onkohan välttämättä sitten siitä huostaanottamisestakaan mitään apua. Tytön syömistä aletaan tietenkin rajoittamaan, hän saattaa sairastua toiseen syömishäiriöön (en kelpaa tällaisena) tai ilmentyä uhmana (minä syön mitä haluan!) Eli tärkeäähän olisi saada tyttö itsensä vuoksi tekemään syömisissään muutosta, kuinka hyvin se onnistuu riippuu ihan millaista tukea ja apua hän tulee saamaan. Huostaanotto voi myös masentaa, alkaa syödä salaa ja vaikka ei rahaa olisi niin kyllä sitä keinot varmasti keksii hankkia mässyä.

Ymmärrätkö nyt että se lapsi on hengenvaarassa painonsa vuoksi?

Ei tuossa tilanteessa huostaanotto ole tarkoitettu rangaistukseksi vaan lapsen turvallisuuden takaamiseksi. On olemassa esim. geneettinen syndrooma PWS jonka oire on sairaalloinen fiksoituminen ruokaan. Siitä on tehty dokumenttikin

Briteissä on ennenkin otettu huostaan lapsia jotka ovat olleet vaarallisen lihavia. Mistään pienestä ylipainosta ei todellakaan ole kyse vaan näissä tapauksissa on todella sairaalloinen tilanne. Esim. huostaan on otettu 11-vuotias joka painoi 140 kiloa ja 4-vuotias joka painoi 75 kg...