Nuoruuteen kuuluu mustavalkoisuus... mutta kuuluuko vanhuuteen ihanteiden hylkääminen? (omien vanhempien toimintaa ihmettelen)

Ihmisellä on taipumus olla sitä mieltä, että vallitseva tila on hyvä. Omakotitalossa asuessa juuri se on oikea valinta, kerrostalossa sama juttu. Eivät he ole ihanteitaan (?) hylänneet, vaan nostavat esille sen, mikä nyt on hyvin. Mielessä voi olla samaan aikaan ikävä omakotitalon isoon puutarhaan ja siihen, kun vielä jaksoi tehdä lumitöitä.

Ehkä he varautuvat vanhuuteen ja siihen aikaan, kun eivät enää pysty tekemään niitä hommia mitä omakotitalo edellytäisi. Olisit tyytyväinen, kun ei tarvitse sitten autella. Ja tarvitseeko tuota nyt ottaa niin vakavasti, jos joku vaihtaa mielipidettään oman tilanteen muuttuessa?

Totta hitossa kuuluu. Kun ei itse jaksa enää omakotitalon töitä, niin muutetaan helpompaan. Niin mekin tehtiin. Terv. yli 70 vuotiaatn

Ap, vanhenemiseen kuuluu viisauden karttuminen kokemusten myötä. Siksi  ihanteet voivat ja saavat muuttua. Ei  ihminen ole sama nuorena ja vanhuusiässä. Kehittyvä ihminen tarkistaa kantansa tiedon lisääntyessä. Noiden kehittyvien yksiloiden lisäksi  on sitten kehityskelvottomia entisiä aikoja haikailevia paavoväyrysiä.

Minun kokemukseni mukaan vanhetessaan monet ihmiset muuttuvat mustavalkoisiksi, eivätkä kirveelläkään luovu omista näkemyksistään.

On voitu elää pakotettuna tietynlaista elämää, ja on yritetty selittää sitä itselleenkin että ky-ky-ky-kyllä juuri näin haluan, ja on paras, elää.

Todella yleistä

Minäkin luulin parikymmpisenä että en ikinä voisi elää ja asua missään muualla kuin Lontoossa. No nyt olen asunut erittäin tyytyväisenä Suomessa ja parikymmentä vuotta ja Lontooseen tai muuhun suurkaupunkiin haluan vain lomalle, en missään tapauksessa asumaan. Eli tarinan opetus on, että ihmisen halut ja elämäntilanteet muuttuvat elämän varrella.

Hyvä että muuttivat, ja ovat tyytyväisiä, mutta hassua että tuo oman valinnan parhauden hehkutus jatkuu.

Prioriteetit myös muuttuvat, ja ihminen joutuu hyväksymään omat rajoituksensa. Nuo lumityöt ja muut nyt olivat vain niitä asioita joiden painoarvo iän myötä on kasvanut, eikä sitä toisaalta nuorempana osannut ajatella että ne hommat jotka silloin hoituivat helposti olisivat joku päivä liian raskaita.

Silloin kun minä asuin omakotitalossa se oli maailman parasta ja eron myötä nyt kerrostalossa ja tämähän on ihan mahtavaa. Onneksi ihmismieli on sellainen, että osaa arvostaa sitä mitä on. Ainakin suuremmalla osalla ihmisiä.

Minusta aloituksen kaltainen mustavalkoisuus on joillekin ihan ominaisuus. Puusilmäisesti nähdään vain oma elämä ja erittäin vaikeasti ymmärretään erilaisuutta. Ja tietynlainen päteminen siitä miten jokin asia on parempi kuin toinen (piste) on sekin jonkin tason kypsymättömyyttä. Ei kaikki kasva aikuiseksi edes iän myötä.

Mustavalkoisuus leimaa koko ihmisen ikää, aivan sama onko nuori vai iäkäs. 

Nuorilla mustavalkoisuus vaihtuu nopeasti trendien ja uuden tiedon valossa ja voi siksi vaikuttaa, että nuori olisi muuttuvainen.

Iäkkäämillä mustavalkoisuus jumittuu muutamaan tuttuun ja turvalliseen näkemykseen.

Ja kaikille tosikoille tiedoksi: tämä on satiirinen kärjistys ihmisistä, ei absoluuttinen totuus.