Lue keskustelun säännöt.
Inhoavatko introvertit ja ekstrovertit oikeasti toisiaan vai onko kyseessä vain AV -ilmiö?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on joku omituinen AV-harha. Oikeastihan introverteillä menisi moni sosiaalinen tilanne vieläkin vaikeammaksi jos ei olisi ekstroverttejä tilannetta pelastamassa. Ja sanon tämän itse introverttinä, olen tosi huono avaamaan suutani isossa porukassa tai tuntemattomien seurassa (mutta se ei silti tarkoita sitä että haluaisin erakoitua), onneksi kaikki ei ole samanlaisia.
En inhoa ketään sen perusteella, onko hän introvertti, ambivertti vai ekstrovertti. Mielestäni jokaisesta ryhmästä löytyy rasittavia yksilöitä.
Ärsyttää, kuinka nykyään ajatellaan, että jokainen on joko introvertti tai ekstrovertti, ja että ne olisivat tiukkoja, pieniä lokeroita, jotka eivät jousta yhtään.
Useimmat ei ole niin ääripäitä suuntaan tai toiseen, kuin mitä palsta antaa ymmärtää. Täällä tosiaan ekstroverttien ja introverttien vastakkainasettelu korostuu. Oikeasti ihmiset ovat siltä väliltä ja on helpompi tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Se on joku omituinen AV-harha. Oikeastihan introverteillä menisi moni sosiaalinen tilanne vieläkin vaikeammaksi jos ei olisi ekstroverttejä tilannetta pelastamassa. Ja sanon tämän itse introverttinä, olen tosi huono avaamaan suutani isossa porukassa tai tuntemattomien seurassa (mutta se ei silti tarkoita sitä että haluaisin erakoitua), onneksi kaikki ei ole samanlaisia.
Olen introvertti ja samaa mieltä. Minä pidän useimmiten extroverteistä. Sitä vaan mietin, että mikä on se introverttien vahvuus? Vai onko sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut monia hyviä ekstrovertteja kavereita. En minä pääsääntöisesti inhoa ekstrovertteja, mutta kaikkien kanssa ei tietenkään ole samalla aaltopituudella. Joistakin super energisistä tulee hirmu hengästynyt olo (poikkeustapauksia). Jotkut taas elävät niin oman napansa ja muottinsa mukaan, että kohtelevat muita "viallisina ihmisinä". Ei sellaista oikein voi hyvällä katsoa. Ymmärryksen ja kehittymisen pitäisi kulkea molempiin suuntiin. Tiedän itsekin heikkouteni ja vahvuuteni, sekä ekstroverttien heikkoudet ja vahvuudet. Paikkaa en haluaisi vaihtaa.
Av-ilmiö. Tai joku tyyppi täällä. Miksi ihmeessä inhoaisin ihmistä synnynnäisen temperamenttipiirteen vuoksi. Ei se ihmisestä vielä juuri mitään kerro. Itse olen siis introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin AV-ilmiö, samoin kuin se harha, että introvertti on yhtä kuin epäsosiaalinen tai sosiaalisissa tilanteissa kömpelö henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joku omituinen AV-harha. Oikeastihan introverteillä menisi moni sosiaalinen tilanne vieläkin vaikeammaksi jos ei olisi ekstroverttejä tilannetta pelastamassa. Ja sanon tämän itse introverttinä, olen tosi huono avaamaan suutani isossa porukassa tai tuntemattomien seurassa (mutta se ei silti tarkoita sitä että haluaisin erakoitua), onneksi kaikki ei ole samanlaisia.
Olen introvertti ja samaa mieltä. Minä pidän useimmiten extroverteistä. Sitä vaan mietin, että mikä on se introverttien vahvuus? Vai onko sitä?
Kyky kuunnella, kyky havainnoida, kyky keskittyä, kyky itsetutkiskella, kyky "olla vaan"... Onhan näitä. Ehkä pidät vahvuuksiasi liian itsestäänselvyyksinä. Kaikki eivät pysty ajattelemaan / toimimaan niin kuin sinä. Joku jopa haluaisi toimia kuin sinä. Ainakin joskus.
Itse tykkään introverteistä. Ja monet heistä ovat oikeanlaisessa tilanteessa hyvinkin puheliaita. Stereotypia että olisivat sosiaalisesti ”lahjattomampia” ei mielestäni pidä lainkaan paikkaansa. Ennemmin päin vastoin.
Itse olen ekstrovertti ja välillä ärsyttää kun puhelen mitä sylki suuhun tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan ekstrovertteja sydämeni pohjasta, koska he ovat pinnallisia, epäluotettavia, puhuvat liikaa, eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eivätkä ylipäätään ikinä jätä meitä introverttejä rauhaan!
Itse asiassa mielestäni on ihme, että heidän riippuvuutta sosiaalisesta kanssakäymisestä ei luokitella mielenterveysongelmaksi, koska siinä ei ole mitään tervettä ettei kestä yksinoloa.
En mä ainakaan.
Jotkut tosi ekstrot tuppaa väsyttämään, mutta sitten vain ottaa etäisyyttä.
Ne piirteet joita en siedä lainkaan, on ihan muita kuin intro>
esim. ilkeys, julmuus, epärehellisyys, juonittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen introvertti, jota luullaan yleensä ekstrovertiksi. Olen siis puhelias seurassa ja kiinostunut ihmisten elämästä, eli keskustelen heidän kanssaan mielellään, kunhan se seurustelu on lyhytaikaista, esim. tunnista kolmeen tuntiin ja mielellään harvoin - kerran pari kuukaudessa.
Viihdyn hyvin yksinkin, mutta iloitsen toki perheestäni enkä edes haluaisi asua yksin. En koskaan mene mihinkään konsertteihin tai messuille, sillä en pidä paikoista, jossa on paljon ihmisiä ja hälinää.
En tietenkään inhoa ekstroverttejä, mutta väsyn heidän seurassaan enemmän kuin rauhallisten introverttien. Puolisoni on onneksi introvertti. :)
Tuntemani ekstrovertit ovat mukavia ihmisiä, joille tapahtuu paljon - enimmäkseen ihan hauskoja juttuja. He eivät ole niin syvällisiä kuin introvertit ystäväni. Ekstrovertit ystäväni eivät enää pyydä minua mukaan mihinkään, esim. bilettämään, sillä en koskaan lähde. He ovat tervetulleita meille ja minä käyn välillä heidän kotonaan.
Onneksi on monenlaisia ihmisiä - kaikille on oma paikkansa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joku omituinen AV-harha. Oikeastihan introverteillä menisi moni sosiaalinen tilanne vieläkin vaikeammaksi jos ei olisi ekstroverttejä tilannetta pelastamassa. Ja sanon tämän itse introverttinä, olen tosi huono avaamaan suutani isossa porukassa tai tuntemattomien seurassa (mutta se ei silti tarkoita sitä että haluaisin erakoitua), onneksi kaikki ei ole samanlaisia.
Olen introvertti ja samaa mieltä. Minä pidän useimmiten extroverteistä. Sitä vaan mietin, että mikä on se introverttien vahvuus? Vai onko sitä?
Kyky kuunnella, kyky havainnoida, kyky keskittyä, kyky itsetutkiskella, kyky "olla vaan"... Onhan näitä. Ehkä pidät vahvuuksiasi liian itsestäänselvyyksinä. Kaikki eivät pysty ajattelemaan / toimimaan niin kuin sinä. Joku jopa haluaisi toimia kuin sinä. Ainakin joskus.
Nyt kun muistutit, niin noitahan ne on. Hyödyllisiä ominaisuuksia.
Minä ainakin olen morttivertti.Tää on av,täällä kaikki inhoo toisiaan: ))
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ei ole niin ääripäitä suuntaan tai toiseen, kuin mitä palsta antaa ymmärtää. Täällä tosiaan ekstroverttien ja introverttien vastakkainasettelu korostuu. Oikeasti ihmiset ovat siltä väliltä ja on helpompi tulla toimeen.
Ei, vaan me introvertit joudumme teeskentelemään ystävällistä ja sosiaalista vaikka olisimme kuinka väsyneitä, koska muuten olisimme ekstroverttien mielestä ilkeitä ihmisvihaajia. Netissä anonyyminä saa sanoa asian todellisen laidan.
Ekstrovertit, jättäkää meidät rauhaan!
Introvertti kirjoitti:
Olen introvertti, jota luullaan yleensä ekstrovertiksi. Olen siis puhelias seurassa ja kiinostunut ihmisten elämästä, eli keskustelen heidän kanssaan mielellään, kunhan se seurustelu on lyhytaikaista, esim. tunnista kolmeen tuntiin ja mielellään harvoin - kerran pari kuukaudessa.
Viihdyn hyvin yksinkin, mutta iloitsen toki perheestäni enkä edes haluaisi asua yksin. En koskaan mene mihinkään konsertteihin tai messuille, sillä en pidä paikoista, jossa on paljon ihmisiä ja hälinää.
En tietenkään inhoa ekstroverttejä, mutta väsyn heidän seurassaan enemmän kuin rauhallisten introverttien. Puolisoni on onneksi introvertti. :)
Tuntemani ekstrovertit ovat mukavia ihmisiä, joille tapahtuu paljon - enimmäkseen ihan hauskoja juttuja. He eivät ole niin syvällisiä kuin introvertit ystäväni. Ekstrovertit ystäväni eivät enää pyydä minua mukaan mihinkään, esim. bilettämään, sillä en koskaan lähde. He ovat tervetulleita meille ja minä käyn välillä heidän kotonaan.
Onneksi on monenlaisia ihmisiä - kaikille on oma paikkansa. :)
Meitä on monenlaisia. Itse taas introverttina en ole kovinkaan usein puhelias lähes koskaan. Silti kaipaan seuraa muutaman kerran kuukaudessa muutamia tunteja kerrallaan. Viihdyn konserteissa ja messuilla, kunhan niitä on melko harvoin ja pääsen sitten taas omaan rauhaani. Bilettäminenkin on välillä mukavaa mielestäni.
Olen itse introvertti, jolla on monia hyviä ekstroverttiystäviä. Myös mieheni on selvästi ekstrovertimpi kuin minä. Tykkään monen muun asian ohella heidän energisyydestään ja siitä, että he toimivat eräänlaisena puskurina minun ja maailman välillä. Olen kyllä itsekin ihan puhelias ja pidän kovasti itselleni tutuista ihmisistä ja kahdenkeskisistä keskusteluista. Silti jätän smalltalkin mielelläni muille ja olen onnellinen, kun mieheni hoitaa yhteisiä asioita, jotka vaativat puhelinsoittoja. Se, mikä ärsyttää, ovat ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että tarvitsen omaa aikaa voidakseni hyvin ja ladatakseni akkuja. Minusta ei esimerkiksi ole aina mitenkään ihanaa olla koko ajan yhdessä porukalla, vaikka olisikin ihan mukavaa (esim. mökillä tai työmatkoilla). Ja tietty kaikenlaiset kiljuvat ja riekkuvat tyypit rasittaa, mutta siinä ei yleensä ole kyse ekstroverttiydestä vaan huomiohakuisuudesta tai muusta osattomaksi jäämisen kokemuksesta.
En inhoa ekstrovertteja, seurailen mielelläni keskustelua sivusta ja teen havaintoja. :)