Sinä joka teit abortin: mikä oli parasta?

Vapauden tunne, kun läks vahinko veks.

Sitten tuplaehkäisy käyttöön.

Se, että pystyin perustamaan perheen aikuisena ja saamaan koulutuksen ja työpaikan, joilla turvata lasteni elämä. Olin 18 silloin.

Niin ja se, ettei minun tarvinnut ottaa vastuullani lasta, kun en ollut mielestäni valmis siihen. Olisin varmasti ollut ihan hyvä äiti silloinkin, mutta näin 15 vuotta myöhemmin olen tyytyväinen päätökseeni.

Helpotus!! Olisin joutunut jännittämään onko isä valkoinen vai värillinen

Se etten enää ollut raskaana ihmiselle jonka kanssa en halunnut olla tekemisissä eikä  mua sen varjolla voinut kiristää mitenkään.

kurjinta on huono omatunto ja ikuinen häpeä siitä että tapoin ihmisen joka voisi olla ilonani nyt kun olen yksin.

Väkivaltainen parisuhde, olin mummon luona lomalla eri aikaan kun tajusin olevani raskaana. Mies oli uudessa duunissa eikä ollut vielä a nsainnut lomaa. Miten hyvä oli hengittää ja se pisti miettimään asioita. Tajusin 2 asiaa: mies ei muutu ja lasta en sille ihmiselle tee.

Elämäni paras päätös. Työnantaja järkkäsi työsuhdeasunnon.

Nykyisin 4 lasta ja hyvä mies.

Olin liian nuori.

Hormonisota teki tietysti morkkiksen.

27v perustin perheen ja olin naimisissa.

Nyt 50v kaiken nähneenä tajuan että oli oikea ratkaisu.

Helpotus. Inhoan lapsia.

Helpotus, kun loinen poidtui sisältä.

Se, ettei se sattunutkaan juuri yhtään, ja vuoto oli täysin hallittavissa. Ja se helpotus tietenkin, ettei meille tule enää yhtään mukulaa.

Parasta varmaan se, että ei tullut pysyvää haitta kun elinkelvoton alkio poistettiin. Nyt uusi yritys ja toivottavasti paremmalla onnella.

Iso helpotus siitä, etten joutunut enää elämään yhtä vauva-aikaa. Olen enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen lapsilukuumme ja nautin täysillä kun pienempikin lapsi aloittaa eskarin.

Helpotus että en 17 vuotiaana joutunut kokemaan vanhemmuuden taakkaa.

älä.tapa kirjoitti:

kurjinta on huono omatunto ja ikuinen häpeä siitä että tapoin ihmisen joka voisi olla ilonani nyt kun olen yksin.

Kai sä tiedät et lapset ei ole mitään sirkuspellejä jotka elää viihdyttääkseen vanhempiaan?

Se, että pääsin ei-toivotusta raskaudesta eroon. Ei tarvinnut olla raskaana ja synnyttää. Ei tarvinnut ryhtyä äidiksi lapselle, jota en halua. Ei tarvinnut olla yhteydessä isään, joka paljastui avoliitossa olevaksi kahden pienen lapsen isäksi. Ei tarvinnut selitellä sukulaisille ja naapureille että juu raskaana olen, lapsen isä on säätö joka petti avovaimoaan kanssani.