Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kysymys niille perheille, jotka eivät saa apua. Miksi? Minulla appivanhemmat ei auta, koska ovat vielä työelämässä ja se kuulemma väsyttää heitä. Naamasta näkee, ettei pienten lasten seura kiinnosta. Kun ovat heidän seurassaan, haukottelevat ja valittavat väsymystä. Aina.

Omat vanhempani auttavat minkä pystyvät. Heillä kuitenkin alkaa olla jo ikää ja terveydentila esteenä pidemmille hoitopätkille.

Itsellä ikää 35.v, kaksi lasta, toimiva avioliitto. Luojan kiitos voimme välillä vuorotella menemisten kanssa miehen kanssa, emme pääse oikein kahdestaan enää minnekään. Lähivuosina on ollut niin paljon eroja ympärillä ja moni tuntuu eronneen sen takia, että yhteys puolisoon on totaalisesti katkennut kun ei ole koskaan päästy yhdessä minnekään jopa vuosiin.

  • ylös 27
  • alas 3

Sivut

Kommentit (36)

N57

Miksi pitäisi! Apu perustuu vapaaehtoisuuteen. Itse olen orpo ja appivanhempanikin ovat molemmat jo paremmassa maailmassa. Tosin, lapsenikin ovat jo kolmikymppisiä.

  • ylös 10
  • alas 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Pidemmillä hoitopätkillä tarkoitan yön yli kestävää lastenhoitoa. Se onnistuu varmasti kun lapset on isompia. Nyt lapset on 3.v ja 1.v ja avuntarve olisi akuutti, olen itse aivan poikki tästä 24/7 lasten kanssa olemisesta vailla mahdollisuutta henkistä edes hetkeksi, eikä lähitulevaisuudessa näy mitään odotettavaa, vapaita viikonloppuja tms.

Vanhempani auttavat, mutta pystyvät katsomaan lapsia vain pari tuntia kerrallaan että saatan juosta joskus nopeasti asioilla mutta ei sen enempää viitsi edes pyytää.

  • ylös 9
  • alas 15
Vierailija

Heitä vain ei kiinnosta. 

Ja kyllä, tämä muistetaan kun ovat siinä iässä että tarvitsevat apua. Ei tipu apua meiltä.

  • ylös 26
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pidemmillä hoitopätkillä tarkoitan yön yli kestävää lastenhoitoa. Se onnistuu varmasti kun lapset on isompia. Nyt lapset on 3.v ja 1.v ja avuntarve olisi akuutti, olen itse aivan poikki tästä 24/7 lasten kanssa olemisesta vailla mahdollisuutta henkistä edes hetkeksi, eikä lähitulevaisuudessa näy mitään odotettavaa, vapaita viikonloppuja tms.

Vanhempani auttavat, mutta pystyvät katsomaan lapsia vain pari tuntia kerrallaan että saatan juosta joskus nopeasti asioilla mutta ei sen enempää viitsi edes pyytää.

Toihan on jo tosi paljon!

  • ylös 17
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Heitä vain ei kiinnosta. 

Ja kyllä, tämä muistetaan kun ovat siinä iässä että tarvitsevat apua. Ei tipu apua meiltä.

Tiedätkö ovatko itse aikanaan saaneet apuja? Omalla anopillani oli aikanaan kotona lastenhoitaja apuna, sekä oma eläkkeellä oleva äiti käytännössä asui heillä auttamassa. Nyt häntä ei pätkääkään kiinnosta laittaa hyvää kiertämään vaan on aivan täysin kääntänyt selkänsä lapsenlapsilleen. Samoin appiukko, lenkkeily ja hiihtäminen työnteon lisäksi on hänen elämänsä ykkösasia. -Ap

  • ylös 17
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä vain ei kiinnosta. 

Ja kyllä, tämä muistetaan kun ovat siinä iässä että tarvitsevat apua. Ei tipu apua meiltä.

Tiedätkö ovatko itse aikanaan saaneet apuja? Omalla anopillani oli aikanaan kotona lastenhoitaja apuna, sekä oma eläkkeellä oleva äiti käytännössä asui heillä auttamassa. Nyt häntä ei pätkääkään kiinnosta laittaa hyvää kiertämään vaan on aivan täysin kääntänyt selkänsä lapsenlapsilleen. Samoin appiukko, lenkkeily ja hiihtäminen työnteon lisäksi on hänen elämänsä ykkösasia. -Ap


Veikkaan että tilanne muuttuu, kunhan lapset vähän kasvaa ja he jäävät eläkkeelle

  • ylös 1
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Heitä vain ei kiinnosta. 

Ja kyllä, tämä muistetaan kun ovat siinä iässä että tarvitsevat apua. Ei tipu apua meiltä.

Ja kyllä, kyllä ja kyllä. Aivan samaa olen miettinyt. Tosin tämä taitaa käydä ihan luonnostaan kun lapset vierastavat nyt jo appivanhempia siihen malliin, ettei kouluikäisenä varmasti ventovieraat vanhukset enää jaksa kiinnostaa. Sääli, meillä kaikilla kuitenkin on vain yksi elämä ja jotkut eivät saa lapsenlapsia vaikka haluaisivat, sitten jotkut joilla on eivät edes viitsi vaivautua kun ei pätkääkään kiinnosta. -Ap

  • ylös 18
  • alas 6
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä vain ei kiinnosta. 

Ja kyllä, tämä muistetaan kun ovat siinä iässä että tarvitsevat apua. Ei tipu apua meiltä.

Tiedätkö ovatko itse aikanaan saaneet apuja? Omalla anopillani oli aikanaan kotona lastenhoitaja apuna, sekä oma eläkkeellä oleva äiti käytännössä asui heillä auttamassa. Nyt häntä ei pätkääkään kiinnosta laittaa hyvää kiertämään vaan on aivan täysin kääntänyt selkänsä lapsenlapsilleen. Samoin appiukko, lenkkeily ja hiihtäminen työnteon lisäksi on hänen elämänsä ykkösasia. -Ap

Isästäni en tiedä mutta isoisoäitini lähes kasvatti äitini. 

Vierailija

Meillä huomattu myöskin ettei appivanhempia kiinnosta lasten hoitaminen. Aluksi harmitti kovasti, mutta enää en jaksa välittää. En myöskään tule auttamaan heitä, kun vanhuuden päivät koittavat.

  • ylös 17
  • alas 1
Vierailija

Appivanhempiani ei kiinnosta muu kuin meistä hyötyminen. Meitä ei ome ikinä autettu.

Äitiäni en halua auttamaan, koska hän kaappaa koko kodin hoidettavakseen. En jaksa sitä ylikävelyä.

  • ylös 11
  • alas 3
Vierailija

Vähän ymmärrystä sinne isovanhemmillekin päin. Jos kerran ovat vielä työelämässä, niin se vapaa-aika on ihan oikeasti todella tärkeää - he ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempina, sinun vanhempinasi ollessaan. Miksi heidän pitäisi mielestäsi jaksaa työviikon jälkeen vielä erittäin vastuullinen lastenlasten vahtiminen - kun niitä juuri kävelemään oppineita kun joutuu vahtimaan täysin herpaantumatta -koko-ajan-.

  • ylös 35
  • alas 5
Vierailija

Kysyisin nyt tyhmänä tähän väliin, että miksette hanki samanikäistä lastenhoitoapua (muut sukulaiset tuttavat, ystävät), jos asia on näin? Pari tuntia on ihan ok hoitoaika isovanhemmille.

Minä en ole vielä neljääkymmentäkään, mutta sairauksien kanssa väsynyt, kiitos geenien. Samasta syystä en aikanaan olettanut vanhempieni jaksavan lapseni hoitoa, romuja hekin ovat, ja samasta syystä olen sanonut 17-v tyttärelle jo etukäteen, ettei meistä isänsä kanssa ole enää pienen lapsen tai lasten vahdeiksi. Se on oikeasti tosi raskasta - ja nyt kun oma on aikuistumassa, ymmärrän kyllä hyvin, ettei pikkulapset enää välttämättä kiinnostakaan. Aikansa kutakin.

Toinen kysymys on sitten se, miksi uskotaan, että nämä hoitamattomat isovanhemmat eivät ymmärtäisi valintojensa seurauksia (ei-sitten-hoideta-vanhana -virsi? Ei kai kukaan nykyään sitä edes odota?) Ei minun lapsellani ole velvollisuuksia minua kohtaan, kun olen vanha. Minulla on häntä kohtaan, kun hän on lapsi.

  • ylös 15
  • alas 6
Vierailija

Emme ole väleissä appeni ja hänen puolisonsa kanssa. Ovat ääliöitä ja itsekeskeisiä ihmisiä. Katkaisimme välit täysin reilu vuosi sitten. Mitta tuli täyteen. En halua heitä lasteni lähelle, eikä heitä tunnu kiinnostavan edes. Ei yhtäkään yhteydenottoa tämän vuoden aikana, vaikka asumme parin kilometrin säteellä toisistamme. Ei lapsenlapset kiinnosta.

Vierailija

Kuollut ennen lapsen syntymää.
Dementoitui lapsen ollessa 2v, kuoli lapsen ollessa 7v.
Varamummu, papan vaimo, etäisyys 650km, kuoli lapsen ollessa 5v.
Skitsofrenia, kuoli lapsen ollessa 8v.
Etäisyys 650km, uusi vaimo niin ärsyttävä etten edes lasta pakota kuuntelemaan sen jorinoita pakollista parituntista enempää.

Aika päteviä syitä noilla on olla hoitamatta :)

Vierailija

omat vanhempani auttavat, appivanhemmat eivät halua olla tekemisissä koska emme ole naimisissa..

Vierailija

Oma äitini on vielä työelämässä joten hänellä ei ole jaksamista ja sen ymmärrän hyvin. Miehen vanhemmat taas haluavat auttaa mutta asuvat ulkomailla joten eivät siksi voi

Vierailija

Minun vanhemmilla on paljon lapsenlapsia, joten paukkuja ei vain riitä kovin paljon. 1 - 2 kertaa vuodessa pyydän apua, ja olen oppinut olemaan kiitollinen siitä.

Appivanhemmista toinen on kuollut ja toinen liikkuu rollaattorilla, joten vähän rajallista on sielläkin kyky. Mutta pieniä pätkiä vahtii kyllä.

Tosin nuorinkin menee kohta kouluun, joten hoitotarvetta ei enää ole ihan niin paljon kuin pienempänä. Silloin kyllä väsytti joskus ihan hirveästi.

Neuvoisin ap:tä, että opettele hyväksymään tosiasiat. Älä odota sellaista hoitoapua, jota ei ole saatavilla. Älä katkeroidu, kun se ei ole mitenkään pakollista. Äläkä vertaa itseäsi muihin. Tosiasia on se, että saat kyllä vapaata, kun vuorotellen miehen kanssa annatte sitä toisillenne. Parisuhde kestää kyllä, jos olette toisillenne sopivat puolisot.

  • ylös 22
  • alas 0

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla