Olen 51-v työttömäksi jäänyt mies ja tässä on minun tarinani

Olen 51 vuotta täyttänyt mies, sinkku, ja jäin viime syksynä työttömäksi. Siitä on nyt 5 kk.

Työskentelin bisnesmaailmassa asiantuntijatehtävissä ja palkkani jäädessäni työttömäksi oli 5200 e kk. Olen ollut työttömänä ennenkin, mutta silloin työllistyminen ei ollut vaikeaa.

Nyt digitalisaatio on muuttanut maailmaa niin paljon, että pariinkymmeneen paikkaan haettuani, minua ei ole kertaakaan pyydetty edes haastatteluun. Tärkeää osaa näyttelee myös tuo 51 vuoden ikä.

Minulla on työkokemusta 20 vuoden ajalta, myös ulkomailta. Työskentelin todella komeassa työpaikassa Ranskassa vuoden, silloin elämäni oli täynnä parhaita ravintoloita ja oopperaa. Kumpaakaan en kaipaa enää.

Olen omistanut asunnon, mutta nyt asun vuokralla Helsingin keskustassa. Se on oikeastaan ainoa "luksusasia" elämässä jonka haluan, kunnon asunto vanhassa talossa keskustassa.

Olen koulutukseni ja työkokemukseni vuoksi joidenkin mielestä hienostelija. Se nyt vaan johtuu harrastuksistani ja kiinnostuksen kohteista joita on vuosien varrella ollut. Niistä en pääse irti. Olen myös sanavalmis, mutta en perinteisellä tavalla.

Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Uudelleenkouluttauminen tässä iässä on hankalaa ja suoraan sanottua monille aloille noloa, mutta siihenkin olisin valmis, kunhan saa itse päättä mille alalalle kouluttaudun. Hoitoalalle minusta ei ole. Tiedän että otan mieluummin oman henkeni, kuin vaihdan vaippoja elämänsä viimeisiä päiviä eläville dementikoille.

Myyjä en myöskään ole persoonallisuutyypiltäni, siihen olen ihan liian empaattinen. Miksi myisin jotain ihmisille, joka ei sitä tarvitse tai halua? Voisin kuvitella hotellialaa, tarjoilijaksi minusta ei ole.

51-vuotiaana kroppa tuskin kestää kovin fyysistä työtä, eikä sitä minun työhistoriallani todellakaan saa.

Vaihtoehtoja ovat pienten paikkakuntien pienet firmat, joissa asiantuntemustani epäilemättä tarvittaisiin, mutta jopa Helsinkin on aivan liian pieni kaupunki omaan makuuni, joten epäilemättä siitä seuraisi masennus. Tässä on nyt se, että pitäisi muuttaa työn perässä, minun tapauksessani ei pääkaupunkiseudulle, vaan pienille paikkakunnille!

Olen suuren kysymyksen edessä. Muuttaako koko elämäni ja persoonallisuuteni suuntaa kouluttautumalla ammattiin, joka on minulle vieras? Yrittääkö koko 1,5 vuotta, jonka olen ansiosidonnaisella päästä Helsingissä oman alani tehtäviin, vai ryhtyäkö toimenpiteisiin aikaisemmin. Aktivointimalli ei ole ongelma, sillä saan muutaman sadan keikkoja freelancerina, jotka kattavat ne. Yrittäjäksi minusta ei kuitenkaan ole, leipä on siellä vielä vaikeammin saatavilla kuin yrityksissä, joille olen työskennellyt.

En pyydä teiltä sääliä, sillä se on viimeinen asia mitä av-palstalta saa. Tämä on kylmimpiä paikkoja koko Suomessa.