Lue keskustelun säännöt.
Olen 51-v työttömäksi jäänyt mies ja tässä on minun tarinani
20.01.2018 |
Olen 51 vuotta täyttänyt mies, sinkku, ja jäin viime syksynä työttömäksi. Siitä on nyt 5 kk.
Työskentelin bisnesmaailmassa asiantuntijatehtävissä ja palkkani jäädessäni työttömäksi oli 5200 e kk. Olen ollut työttömänä ennenkin, mutta silloin työllistyminen ei ollut vaikeaa.
Nyt digitalisaatio on muuttanut maailmaa niin paljon, että pariinkymmeneen paikkaan haettuani, minua ei ole kertaakaan pyydetty edes haastatteluun. Tärkeää osaa näyttelee myös tuo 51 vuoden ikä.
Minulla on työkokemusta 20 vuoden ajalta, myös ulkomailta. Työskentelin todella komeassa työpaikassa Ranskassa vuoden, silloin elämäni oli täynnä parhaita ravintoloita ja oopperaa. Kumpaakaan en kaipaa enää.
Olen omistanut asunnon, mutta nyt asun vuokralla Helsingin keskustassa. Se on oikeastaan ainoa "luksusasia" elämässä jonka haluan, kunnon asunto vanhassa talossa keskustassa.
Olen koulutukseni ja työkokemukseni vuoksi joidenkin mielestä hienostelija. Se nyt vaan johtuu harrastuksistani ja kiinnostuksen kohteista joita on vuosien varrella ollut. Niistä en pääse irti. Olen myös sanavalmis, mutta en perinteisellä tavalla.
Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Uudelleenkouluttauminen tässä iässä on hankalaa ja suoraan sanottua monille aloille noloa, mutta siihenkin olisin valmis, kunhan saa itse päättä mille alalalle kouluttaudun. Hoitoalalle minusta ei ole. Tiedän että otan mieluummin oman henkeni, kuin vaihdan vaippoja elämänsä viimeisiä päiviä eläville dementikoille.
Myyjä en myöskään ole persoonallisuutyypiltäni, siihen olen ihan liian empaattinen. Miksi myisin jotain ihmisille, joka ei sitä tarvitse tai halua? Voisin kuvitella hotellialaa, tarjoilijaksi minusta ei ole.
51-vuotiaana kroppa tuskin kestää kovin fyysistä työtä, eikä sitä minun työhistoriallani todellakaan saa.
Vaihtoehtoja ovat pienten paikkakuntien pienet firmat, joissa asiantuntemustani epäilemättä tarvittaisiin, mutta jopa Helsinkin on aivan liian pieni kaupunki omaan makuuni, joten epäilemättä siitä seuraisi masennus. Tässä on nyt se, että pitäisi muuttaa työn perässä, minun tapauksessani ei pääkaupunkiseudulle, vaan pienille paikkakunnille!
Olen suuren kysymyksen edessä. Muuttaako koko elämäni ja persoonallisuuteni suuntaa kouluttautumalla ammattiin, joka on minulle vieras? Yrittääkö koko 1,5 vuotta, jonka olen ansiosidonnaisella päästä Helsingissä oman alani tehtäviin, vai ryhtyäkö toimenpiteisiin aikaisemmin. Aktivointimalli ei ole ongelma, sillä saan muutaman sadan keikkoja freelancerina, jotka kattavat ne. Yrittäjäksi minusta ei kuitenkaan ole, leipä on siellä vielä vaikeammin saatavilla kuin yrityksissä, joille olen työskennellyt.
En pyydä teiltä sääliä, sillä se on viimeinen asia mitä av-palstalta saa. Tämä on kylmimpiä paikkoja koko Suomessa.
Kommentit (62)
Löytyipä uusia töitä tai ei niin asenteen kanssa kannattaa kyllä nykyään olla tarkkana. Tiedän niin paljon ikäisiäni miehiä työelämässä jotka ovat ihan älyttömän helpolla päässeet asemaansa verrattuna vaikka siihen millaista nykyään on koittaa työelämässä navigoida ja ottavat asemansa annettuina. Vaikuttaa hieman siltä että tiedostat itsekin että sinulla saattaa olla tuon tyyppinen ongelma ja haet täältä synninpäästöä ja vakuutteluja ettei sinun mistään tarvitse luopua.
Itse olen hieman vastaava tapaus mutta eri taustalla. Vaihtoehtona muutama vuosi sitten oli joko jättäytyä työttömäksi itsesäälin vallassa kun itselleni kyllin hyvään työhön en suoriltaan päässyt. Tai nöyrtyä menemällä ehdoiltaan aivan p*skaan työhön saadakseni jalan takaisin oven väliin ja näyttääkseni siltä että olen edelleen kuvioissa mukana. Parisen vuotta meni noin kunnes sitten verkostojen kautta löytyi lopulta kokemusta vastaava työ.
Mitä tulee myyntityöhön niin en täysin ymmärrä miten olet voinut menestyä busineksessa pitäen myyntityötä vastenmielisenä. Nykyään kun on aivan sama missä roolissa olet niin vähintään pitäisi ymmärtää antaa työnantajasta edustava kuva ja pitää huoli siitä että kenellekään ei jää mitään oleellista myymättä jos tarve on ja tarpeen havaitseminen nimenomaan vaatii empatiaa. Meillä parhaat ammattimyyjät ovatkin ne empaattisimmat kun asiakkaat tuntevat tulevansa kuulluiksi. Sen myötä olen itsekin havahtunut siihen että jos uskoo tuotteeseen niin jo vahingossa sitä tulee myyneeksi tarvitseville ja pitäneeksi vanhat asiakkaat. Sellaisten vanhan ajan väkisin myyvien tahdittomien kaupparatsujen aika on täysin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota sitten selville siitä hotellialasta, jos se sinua ainakin jollakin tasolla kiinnostaa. Mitä hommia voisit hotellissa tehdä? Miten voisit hyödyntää aiempaa työkokemustasi? Tarvitsetko jonkinlaista uudelleenkoulutusta?
Itse olisin 50+ vuotiaana, asiantuntijatehtävissä toimivana ihan valmis kokeilemaan jotakin täysin uutta, vaikka sitten hotellialaa.
*vetää syvää henkeä ja ryhtyy kuuntelemaan elämämm kovan korkiakoullun käyneen TYÄukon eikä minkään VELLIhousu helsinginHERRAN tarinaa*
Vierailija kirjoitti:
*vetää syvää henkeä ja ryhtyy kuuntelemaan elämämm kovan korkiakoullun käyneen TYÄukon eikä minkään VELLIhousu helsinginHERRAN tarinaa*
?
Vierailija kirjoitti:
*vetää syvää henkeä ja ryhtyy kuuntelemaan elämämm kovan korkiakoullun käyneen TYÄukon eikä minkään VELLIhousu helsinginHERRAN tarinaa*
Oho, veikkasin väärää hevosta. Se olikin hälsingin herrra
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hakisin heti Lappiin sesonkihommiin turismialalla. Siinä voisi muutaman kuukauden miettiä elämää ja hiihdellä.
Vierailija kirjoitti:
"Moi, olette kaikki kylmiä urpoja, voisitteko auttaa?"
t. ap
Ihmettelen ap sinun mielipidettäsi omasta fyysisesstä kunnostasi. Ehkä olen kylmä urpo, mutta treenaa itsesi kuntoon ja mene rakasalle töihin.
Mieheni on lähes 70-v ja koko viime vuoden teki hirsimökkiä ja käsipelillä nosteli toisen kaverin kanssa 6m pitkiä ja 20cm halkaisjaltaan olevia hirsiä, kun koneita ei saanut rakennuspaikalle.
5-kymppisinä olisimme vielä kiivenneet vaikka takaperin oksattomaan puuhun.
fyysinen homma antaisi sinulle näkmystä hienostelmattomaan elämään ja hyvään terveyteen vielä ikäihmisenäkin.
t. mummeli, jolla asiasta kokemusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sinkku, ei omistusasuntoakaan riesana, viihdyt suurissa kaupungeissa ja omaat jo työkokemusta ulkomailta. En miettisi vielä 5 kk työttömyyden jälkeen uudelleenkouluttautumista, vaan laajentaisin ehdottomasti työnhakua ulkomaille. Voisit saada kaikin puolin uutta potkua elämään.
Jännästi ulkomaille muuttoa tarjotaan aina ratkaisuksi. Ei se ole ratkaisu.
Euroopan maissa tilanne on hyvin pitkälti samanlainen kuin Suomessa:
http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Employ…
Ainoa jäsenvaltio, jonka työllisyysaste on yli 80 prosenttia, on Ruotsi (81,2 prosenttia). Myös EFTA-valtioissa Islannissa (87,8 prosenttia) ja Sveitsissä (83,3 prosenttia) työllisyysaste ylittää 80 prosenttia.
Työllisyysaste on 70–80 prosenttia muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa ja Saksassa. Tähän ryhmään kuuluvat maat sijoittuvat vyöhykkeelle, joka ulottuu lännessä Irlannista Unkariin idässä ja sisältää myös Baltian maat, Suomen ja Portugalin. Maat, joiden työllisyysasteet sijoittuvat 60 ja 70 prosentin välille, muodostavat kaksi rypästä: yhden läntisen Välimeren / Adrianmeren alueella (Espanja, Italia ja Kroatia) ja toisen EU:n itärajalla kulkien Itämeren eteläpuolelta Mustanmeren lounaispuolelle (Puola, Slovakia, Romania ja Bulgaria). Tähän maaryhmään kuuluu myös Belgia. Lisäksi voidaan erottaa Etelä-Balkanin / Kaukasian maaryhmä, jossa työllisyysaste on alle 60 prosenttia (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kreikka ja Turkki).
Nuorta, viimeisimmän koulutuksen saanutta työntekijää on tarjolla joka puolella. Yritykset palkkaavat heitä mieluummin kuin ap:n ikäisiä, koska ap ikätovereineen tietää oman arvonsa ja haluaa palkkansa sen mukaan. Nuori, ensimmäiseen työpaikkaansa työllistyvä on vielä epävarma. Aloituspalkat ovatkin laskeneet.
On plajon mahdollista, että ap:n ainoa ratkaisu. tilanteeseensa on sama kuin monella muullakin eri aloja edustavilla työttömillä: ryhtyä yksinyrittäjänä myymään osaamistaan. Siinä n vain se huono puoli, että yksinyrittäjän tulee tehdä kaikkki itse; myydä se osaamisensa, tehdä sovitut projektit, laskuttaa, markkinoida itseään samalla koko ajan uusille potentiaalisille asiakkaille. Eli aika mahdoton tehtävä, mik selittääkin sen, että joka neljs ykinyrittäjä elää köyhyyrajan alapuolella.
_YB17.png){kind=link}
Monissa maissa joiden työttömyys on alhainen on kuitenkin pula nimenomaan kokeneista osaajista, heitä tarvitaan töihin joihin vastavalmistuneista ei kokemuksen puutteen takia ole. Suomessakin it-ala on tällainen, töitä olisi heti tuhansille ja tuhansille osaajille. Koulutetut asiantuntijat ovat kuitenkin väkeä jota työnantajatkin jatkuvasti kouluttavat ja kurssittavat, eivät he siis ole mitenkään pihalla alansa viimeisimmistä uutuuksista, keksinnöistä ja muutoksista vastavalmistuneisiin verrattuna.
Onko sinun todella pakko tehdä töitä? Eikö noin hyvistä palkoista ole jo kertynyt tarpeeksi että voisit downshiftata ja elää varoillasi? Edes jossain muualla kuin Hkin keskustassa? Thaimassa ehkä?
Ulkomaita minäkin suosittelisin.
En usko, että saat töitä, jos et ole 5kk:ssa niitä jo saanut, useat rekrytoijat asennoituvat niin että ihmisessä on jotain vikaa jossei tuossa ajassa ole saanut töitä. Työnhaku on ajanhukkaa. Mitä itse olen havainnut.
Samoja muuttoajatuksia minäkin olen miettinyt, pitäisikö lähteä hakemaan muualta kuin isoista Suomen kaupungeista töitä, mutta kuolisin masennukseen jossain perähikiällä yksinäisenä ilman sukulaisia ja ystäviä. Mitä elämää se edes olisi, kun ei voisi harrastaa mitään kun ei ole tarjontaa. Joten en suosittele vaikka Vartianen suosittaakin.
Kannattaisi ehkä harkita sitä kouluttautumistakin. Jos löytyisi joku kiinnostava ala. Vaikkei kouluttauminen mitään töitä välttämättä takaa. Ajankulua enempi. Ja tulee tilastot siistimmiksi kun ei notku niissä työttömänä.
Mietin yrittäjäksi ryhtymistä itsekin välillä, mutta en taida minäkään uskaltaa. Leipä ei olisi juuri nykyistä laveampi. Ja konkurssin riski pelottaisi.
Mitä muuten on työ "businessmaailmassa asiantuntijatehtävissä"? Jotain it-juttujako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, jos saksan kieli on hallussa niin tervetuloa tänne Bajeriin. Työttömyysaste on 2,9% ja viisikymppiset hyvin koulutetut ihmiset ei tosiaan joudu työttöminä olemaan. Mun työpaikalle on haettu jo pari kuukautta kahteen tehtävään uutta ihmistä, viisi hakemusta on yhteensä tullut paikkaan, jollaiseen suomessa tulisi varmaan viisisataa hakemusta. Tunnen parikin ihmistä jotka tuossa 50-55 iässä ovat hiljattain saaneet tosi hyviä työpaikkoja, täällä ei ikärasismi ole läheskään samaa luokkaa kuin Suomessa.
Itse en voisi misään tapauksess enää palata suomeen kuin vasta eläkeiässä, olen 46v nainen ja Suomessa jo armottomasti liian vanha lähs mihin tahansa työhön :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sinkku, ei omistusasuntoakaan riesana, viihdyt suurissa kaupungeissa ja omaat jo työkokemusta ulkomailta. En miettisi vielä 5 kk työttömyyden jälkeen uudelleenkouluttautumista, vaan laajentaisin ehdottomasti työnhakua ulkomaille. Voisit saada kaikin puolin uutta potkua elämään.
Jännästi ulkomaille muuttoa tarjotaan aina ratkaisuksi. Ei se ole ratkaisu.
Euroopan maissa tilanne on hyvin pitkälti samanlainen kuin Suomessa:
http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Employ…
Ainoa jäsenvaltio, jonka työllisyysaste on yli 80 prosenttia, on Ruotsi (81,2 prosenttia). Myös EFTA-valtioissa Islannissa (87,8 prosenttia) ja Sveitsissä (83,3 prosenttia) työllisyysaste ylittää 80 prosenttia.
Työllisyysaste on 70–80 prosenttia muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa ja Saksassa. Tähän ryhmään kuuluvat maat sijoittuvat vyöhykkeelle, joka ulottuu lännessä Irlannista Unkariin idässä ja sisältää myös Baltian maat, Suomen ja Portugalin. Maat, joiden työllisyysasteet sijoittuvat 60 ja 70 prosentin välille, muodostavat kaksi rypästä: yhden läntisen Välimeren / Adrianmeren alueella (Espanja, Italia ja Kroatia) ja toisen EU:n itärajalla kulkien Itämeren eteläpuolelta Mustanmeren lounaispuolelle (Puola, Slovakia, Romania ja Bulgaria). Tähän maaryhmään kuuluu myös Belgia. Lisäksi voidaan erottaa Etelä-Balkanin / Kaukasian maaryhmä, jossa työllisyysaste on alle 60 prosenttia (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kreikka ja Turkki).
Nuorta, viimeisimmän koulutuksen saanutta työntekijää on tarjolla joka puolella. Yritykset palkkaavat heitä mieluummin kuin ap:n ikäisiä, koska ap ikätovereineen tietää oman arvonsa ja haluaa palkkansa sen mukaan. Nuori, ensimmäiseen työpaikkaansa työllistyvä on vielä epävarma. Aloituspalkat ovatkin laskeneet.
On plajon mahdollista, että ap:n ainoa ratkaisu. tilanteeseensa on sama kuin monella muullakin eri aloja edustavilla työttömillä: ryhtyä yksinyrittäjänä myymään osaamistaan. Siinä n vain se huono puoli, että yksinyrittäjän tulee tehdä kaikkki itse; myydä se osaamisensa, tehdä sovitut projektit, laskuttaa, markkinoida itseään samalla koko ajan uusille potentiaalisille asiakkaille. Eli aika mahdoton tehtävä, mik selittääkin sen, että joka neljs ykinyrittäjä elää köyhyyrajan alapuolella.
Monissa maissa joiden työttömyys on alhainen on kuitenkin pula nimenomaan kokeneista osaajista, heitä tarvitaan töihin joihin vastavalmistuneista ei kokemuksen puutteen takia ole. Suomessakin it-ala on tällainen, töitä olisi heti tuhansille ja tuhansille osaajille. Koulutetut asiantuntijat ovat kuitenkin väkeä jota työnantajatkin jatkuvasti kouluttavat ja kurssittavat, eivät he siis ole mitenkään pihalla alansa viimeisimmistä uutuuksista, keksinnöistä ja muutoksista vastavalmistuneisiin verrattuna.
It-alan kohdalla totta, mutta se onkin sitten oikeastaan ainoa.
Luitko muuten tuota Euroopan työllisyystilastoa lainkaan? Suomen työttömyys on tällä hetkellä ALLE Eu-maiden keskiarvon, joten miss äovat ne maat, joissa työllisyystilanne on parempi? Ruotsi toki, lähes ainoana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sinkku, ei omistusasuntoakaan riesana, viihdyt suurissa kaupungeissa ja omaat jo työkokemusta ulkomailta. En miettisi vielä 5 kk työttömyyden jälkeen uudelleenkouluttautumista, vaan laajentaisin ehdottomasti työnhakua ulkomaille. Voisit saada kaikin puolin uutta potkua elämään.
Jännästi ulkomaille muuttoa tarjotaan aina ratkaisuksi. Ei se ole ratkaisu.
Euroopan maissa tilanne on hyvin pitkälti samanlainen kuin Suomessa:
http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Employ…
Ainoa jäsenvaltio, jonka työllisyysaste on yli 80 prosenttia, on Ruotsi (81,2 prosenttia). Myös EFTA-valtioissa Islannissa (87,8 prosenttia) ja Sveitsissä (83,3 prosenttia) työllisyysaste ylittää 80 prosenttia.
Työllisyysaste on 70–80 prosenttia muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa ja Saksassa. Tähän ryhmään kuuluvat maat sijoittuvat vyöhykkeelle, joka ulottuu lännessä Irlannista Unkariin idässä ja sisältää myös Baltian maat, Suomen ja Portugalin. Maat, joiden työllisyysasteet sijoittuvat 60 ja 70 prosentin välille, muodostavat kaksi rypästä: yhden läntisen Välimeren / Adrianmeren alueella (Espanja, Italia ja Kroatia) ja toisen EU:n itärajalla kulkien Itämeren eteläpuolelta Mustanmeren lounaispuolelle (Puola, Slovakia, Romania ja Bulgaria). Tähän maaryhmään kuuluu myös Belgia. Lisäksi voidaan erottaa Etelä-Balkanin / Kaukasian maaryhmä, jossa työllisyysaste on alle 60 prosenttia (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kreikka ja Turkki).
Nuorta, viimeisimmän koulutuksen saanutta työntekijää on tarjolla joka puolella. Yritykset palkkaavat heitä mieluummin kuin ap:n ikäisiä, koska ap ikätovereineen tietää oman arvonsa ja haluaa palkkansa sen mukaan. Nuori, ensimmäiseen työpaikkaansa työllistyvä on vielä epävarma. Aloituspalkat ovatkin laskeneet.
On plajon mahdollista, että ap:n ainoa ratkaisu. tilanteeseensa on sama kuin monella muullakin eri aloja edustavilla työttömillä: ryhtyä yksinyrittäjänä myymään osaamistaan. Siinä n vain se huono puoli, että yksinyrittäjän tulee tehdä kaikkki itse; myydä se osaamisensa, tehdä sovitut projektit, laskuttaa, markkinoida itseään samalla koko ajan uusille potentiaalisille asiakkaille. Eli aika mahdoton tehtävä, mik selittääkin sen, että joka neljs ykinyrittäjä elää köyhyyrajan alapuolella.
Monissa maissa joiden työttömyys on alhainen on kuitenkin pula nimenomaan kokeneista osaajista, heitä tarvitaan töihin joihin vastavalmistuneista ei kokemuksen puutteen takia ole. Suomessakin it-ala on tällainen, töitä olisi heti tuhansille ja tuhansille osaajille. Koulutetut asiantuntijat ovat kuitenkin väkeä jota työnantajatkin jatkuvasti kouluttavat ja kurssittavat, eivät he siis ole mitenkään pihalla alansa viimeisimmistä uutuuksista, keksinnöistä ja muutoksista vastavalmistuneisiin verrattuna.
On toki totta, että nimenomaan kovanluokan osaajista on pulaa, mutta vain tietyillä aloilla, kuten esim lääkäreissä ja mainitsemissasi it-osaajissa. Nuo ovat kuitenkin kapean sektorin hommia ja esim juuri it-ala sellainen joihin harvemmin löytyy yli viiskymppisistä niitä kokeneita osaajia, vaan it-alan osaavat konkarit on lähinnä ikäluokassa 30-45, eli 90-luvulla ja sen jälkeen koulunsa käyneissä. Lääkäreitä taas koulutetaan niin vähän ja koulutukseen vaikea päästä, että sillä alalla ei juuri työttömyyttä ole.
Karu tosiasia vain on, että yli viiskymppisillä on kovin vähän sellaista osaamista, josta olisi pulaa ja kysyntää työmarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaate ap:tä..eikö kukaan voi auttaa?
Ap on itse päättänyt ettei voi tehdä mitään. Erityisesti tuo työn perässä muuttaminen oli painajainen.
Työkaverini ajavat päivittäin 2×80 km työpaikalleen. Yksi jopa 2×110 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin asenne pitää muuttaa! Vaikka 51 -vuotiaana, et omalle alalle työllisty, niin olet oikeasti parhaassa työiässä. Työvuosia on edessä 15 ainakin.
Ja mikä vika fyysisessä kunnosssi on, kun et kykene fyysiseen työhön?. 51 v ei ole vanhus!
Logistiikka-ala, taksinkuljettaja, isännöitsijä esim. ovat aloja, joihin voisit kouluttautua ja töitä riittää.
Vuokrasi Hki:n keskustassa on todennäköisesti huima. Ehkä kannattaa kuitenkin miettiä myös asunnon vaihtoa...
Ap vois melkein olla mun mies.
No joo, mutta asiaan. Me keskusteltiin todella paljon näistä työkuvioista hänen kanssaan, ja samalla tavalla hänelle tuotti ahdistusta se perinteinen myyjän työksi mielletty ammatti. Hän sanoi, että tuottaa vaikeuksia myydä jotain, johon ei oikein usko. Hän kuitenkin lähti kokeilemaan, perusti jopa oman yrityksen jonka kautta sitä hommaa teki. Osa yhteistyöprojekteista onnistui ja osa ei.
Hän on opetellut valtavan määrän uutta asiaa, "vaikka" onkin yli viiskymppinen ja nostan hattua hänelle siitä. Hänen motivaationsa oppia on siis tietysti ollut puhtaasti se, että täytyy tuntea tuote jota myy ja ne kanavat, mitä kautta myydään. Hän myi kyllä ihan siis tarpeellisia asioita, ei mitään turhaa tavaraa.
No nyt kolmen vuoden ajan erilaisia myyntihommia tehneenä (ja pitkän uskottavan asiantuntijahistorian kv firmassa) hän haki töitä ja yllättäen saikin myyntipuolen ylemmän tason hommia, ja pääsi siis ihan kk-palkoille pitkästä aikaa ihan normaaliin, hyvään yritykseen.
En nyt tiedä, onko tästä sulle mitään hyötyä, mutta yritä ottaa ne asioiden uudelleenopettelemiset jotenkin niin, että se on vain polku seuraavaan. Tarkoitan tällä, että ei välttämättä tarvitse mennä opiskelemaan kokonaan uutta ammattia, mutta että jos lähtee opiskelemaan niitä asioita askel askeleelta, mitä noissa nykypaikoissa vaaditaan.
Olen huomannut, että ihan älyvapaita vaatimuksia monissa on.
Ja miehellä ainakin oli tullut monessa työhaastattelussa vastaan se, että hänestä epäiltiin, ettei hän jää kuitenkaan ko. työpaikkaan, kun hänellä on liian "hieno" työkokemus.
Vierailija kirjoitti:
Ota sitten selville siitä hotellialasta, jos se sinua ainakin jollakin tasolla kiinnostaa. Mitä hommia voisit hotellissa tehdä? Miten voisit hyödyntää aiempaa työkokemustasi? Tarvitsetko jonkinlaista uudelleenkoulutusta?
Itse olisin 50+ vuotiaana, asiantuntijatehtävissä toimivana ihan valmis kokeilemaan jotakin täysin uutta, vaikka sitten hotellialaa.
Hotelliala on kilpailtu eikä sinne kyllä oteta yli 50-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaate ap:tä..eikö kukaan voi auttaa?
Ap on itse päättänyt ettei voi tehdä mitään. Erityisesti tuo työn perässä muuttaminen oli painajainen.
Työkaverini ajavat päivittäin 2×80 km työpaikalleen. Yksi jopa 2×110 km.
Käyvätkö he kotona syömässä, vai miksi he ajavat kaksi kertaa päivässä työpaikalleen?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kylmimpiä paikkoja koko Suomessa.
Miksi sitten tänne kirjoitat?
Vierailija kirjoitti:
ap, jos saksan kieli on hallussa niin tervetuloa tänne Bajeriin. Työttömyysaste on 2,9% ja viisikymppiset hyvin koulutetut ihmiset ei tosiaan joudu työttöminä olemaan. Mun työpaikalle on haettu jo pari kuukautta kahteen tehtävään uutta ihmistä, viisi hakemusta on yhteensä tullut paikkaan, jollaiseen suomessa tulisi varmaan viisisataa hakemusta. Tunnen parikin ihmistä jotka tuossa 50-55 iässä ovat hiljattain saaneet tosi hyviä työpaikkoja, täällä ei ikärasismi ole läheskään samaa luokkaa kuin Suomessa.
Itse en voisi misään tapauksess enää palata suomeen kuin vasta eläkeiässä, olen 46v nainen ja Suomessa jo armottomasti liian vanha lähs mihin tahansa työhön :(
En ole ap, mutta saksaa osaan kohtalaisesti, puhumista pitää kyllä treenata lisää. Siellä Baijerissa puhutaan kyllä ihan Sveitsin tasoisen vaikeasti ymmärrettävää saksan kieltä:)
Mutta mitä hommia siellä olisi, hanttihommia vai jotain älyllisempää? Voisin harkita Saksaa, tosin käsittääkseni sielläkään ei kaikilla hyvin mene, on USA:n tyyliin monen tehtävä montaa hanttihommaa, että saa elämisensä maksettua, palkat on alentuneet jne. (Näin jonkun tuommoisen ohjelman netissä joskus taannoin.) Englannista huomasin, että vuosipalkat oman alan akateemisissa hommissa on tulleet £10.000 alaspäin, huonompia palkkoja kuin Suomessa näytti olevan, ja siellä oli ennen meikäläisiä korkeammat palkat. Ja seuraava kapitalistisen systeemin automaattisesti tuottama lama on myöhässä jo, niitä tulee n. 7 vuoden välein kuulemma, ja edellinenhän alkoi v. 2008. Että kohta iskee taas vielä pahempi tilanne päälle.
Ihmettelen miksi olet niin nopeasti hylkäämässä oman alasi? Ja miksi sen alan töitä olisi vain pienemmissä kaupungeissa?
Olisiko mahdollista ruveta alalla ns. kevytyrittäjäksi, nythän jo kerroit saavasi free lance -keikkoja?
Joku puhui kouluttamisesta, sekin varmaan voisi olla hyvä tuote jota myydä. Keksi alaltasi jotain kurssi tai luentoideoita.
Ja olisiko todella mahdollista työllistyä ulkomaille?
Itse huomasin, kun aikoinani yritin työllistyä oman osaamisalueen rajoille tai ulkopuolelle, että työnantajat olivat todella kiinnostuneita osaamisestani (iästä huolimatta), mutta lopulta jäin aina kakkoseksi työnhakutilanteissa, koska mulla ei ollut juuri sen alan tutkintoa. Mun kokemus on se, että asiantuntijana työllistyy nimenomaan just sille omalle alalleen. Ei kannata tuhalata aikaa kouluttautuakseen kokonaan toiselle alalle, vaan laajentaa sitä mitä omalla alallaan voi tehdä, eli voiko työskennellä toimittajana, sisällön tuottajana, konsulttina, kouluttajana, tutkijana, yrittäjänä, suunnittelijana, yms. Tai sitten syventää osaamistaan yhdellä asiantuntijuutensa osa-alueella.
Ja työtehtävänsä voi joutua nykyisin kokoamaan tuollaisen osaamispalapelin monesta osasesta.
Olisi tietysti helpompaa keksiä sulle jotain, jos edes tietäisi tarkemmin mistä alasta kyse ja minkälainen asiantuntijuus kyseessä.
Tämä nyt tuli ensiksi mieleen.