Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalinen ihminen, jolla ei kuitenkaan tukiverkostoa?
20.01.2018 |
Joskus mietin että onko se mahdollistakaan, mutta itse olen kai sellainen.
Yhtäkään läheistä minulla ei ole, ei ole ketään ketä soittaa avuksi jos jotakin sattuisi.
Silti minulla on paljon "kavereita", tuttuja ihmisiä joita kyllä pyytää kahville tai syömään tai käymään milloin vain. Mutta jos pyydän apua, se ei sovi.
Oikeastaan tämä on rasittavaa, kun täytyy pitää yllä noita ihmissuhteita joista itse en koe saavani mitä tarvitsen.
Toisekseen harrastuksia on paljon. Meillä on ollut lapsen kanssa kaiken maailman kerhot, uintia, muskaria, luistelua, perhekerhoa ja muita äitikerhoja. Itse harrastan lisäksi vapaaehtoistöitä. Tuleehan näistä tuttuja, mutta ei ketään sellaista läheistä. Harrastukset koen kuitenkin voimaannuttaviksi, en ollenkaan rasittaviksi.
Se onkin vaikeaa miten saisi oikeasti läheisiä. Tietty voi olla mahdollista että joskus vielä seurustelen mutta en halua roikkua silloin vain miehen ja miehen sukulaisten varassa, koska sitten jos tulee ero niin olet taas yksin.
Kommentit (2)
Itsellä sama: työpaikat vaihtuu usein kun olen pätkätyössä. Mukavia tuttuja on. Ystävyys ei syvene, kaveriporukoihin ei pääse, ns. mökkireissuille ei kutsuta. Työkavereita nähdään joskus porukalla, mutta kun työ vaihtuu niin sitten hiipuu yhteydenpito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen! Itseni kohdalla syy lienee osittain siinä, että sosiaalisuuteni ja sopeutuvuuteni ansiosta olen helposti tarvittaessa vaihtanut esim. työpaikkaa, paikkakuntaa ja alaa. Tutustun siis helposti, mutta helposti jää liian lyhyeksi aika olla yhdellä paikkakunnalla ja toisaalta varmaan yrittäessäni sopeutua itsekin uuteen paikkaan ja ihmisiin, saattaa ihmissuhteiden syventäminen jäädä kevyemmäksi. Ja ehkä myös vedän puoleeni toisia samanlaisia, joille muutosten teko elämässä on helppoa: Välillä on ollut sellaisia kavereita, jotka ovat olleet läheisiä, mutta sitten he ovat muuttaneet toiseen maahan tms. ja yhteydenpito on jäänyt vähemmälle.
Nyt kun on pienet lapset ja työt, jää tosi vähiin aika kehittää tai edes pitää yllä syvempiä ystävyyssuhteita ja minäkin kaipaisin läheisempiä ystäviä.