Annatteko lapsen jäädä pois treeneistä? Jos väsyttää?
Harrastus ei ole "vakava" sillä lailla että uraan tähtäisi.
Kommentit (18)
Meillä lapsi 10v on kyllä ihan itse halunnut treeneihin mennä vaikka välillä onkin väsyttänyt. Riippuu varmaan siitä miksi on väsynyt ja miten poissaolo vaikuttaa. Meillä kun on joukkuelaji (voimistelu) niin poissa saa olla vain painavasta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi 10v on kyllä ihan itse halunnut treeneihin mennä vaikka välillä onkin väsyttänyt. Riippuu varmaan siitä miksi on väsynyt ja miten poissaolo vaikuttaa. Meillä kun on joukkuelaji (voimistelu) niin poissa saa olla vain painavasta syystä.
Sinun lapsellasi on harrastus. Ei "teillä".
Harmi, ettei sinusta itsestäsi koskaan tullut voimistelijaa.
Riippuu siitä, kuinka usein lapsi ilmoittaa olevansa väsynyt. Jos lasta väsyttää usein, kertoo tämä motivaation puutteesta jatkaa harrastusta. Silloin keskustellaan lapsen kanssa asiasta ja vaihdetaan harrastusta tarvittaessa. Satunnainen, sanotaan vaikka kerran kuukaudessa, pois jääminen treeneistä väsymyksen vuoksi on meillä ihan ok.
Annoin jäädä pois, uskon, että kiinnostus harrastukseen silti jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi 10v on kyllä ihan itse halunnut treeneihin mennä vaikka välillä onkin väsyttänyt. Riippuu varmaan siitä miksi on väsynyt ja miten poissaolo vaikuttaa. Meillä kun on joukkuelaji (voimistelu) niin poissa saa olla vain painavasta syystä.
Sinun lapsellasi on harrastus. Ei "teillä".
Harmi, ettei sinusta itsestäsi koskaan tullut voimistelijaa.
En oo koskaan halunnut voimistelijaksi vaan olen aina harrastanut soittamista mikä on ollut intohimoni aivan kuten voimistelu tytön :). Tosiaan tuo on sellainen laji jossa vaan oltava paikalla, pienten vammojenkin aikana mennään venyttelemään tms. Ap:n tapauksesta en tiedä mikä lasta väsyttää... riippuu siitä onko motivaation puutetta vai joku asia mikä satunnaisesti on valvottanut yöllä...
Kyllä on saanut jäädä pois jos on väsynyt. Tässä käytetty ihan järkeä. Väsyneenä harjoittelu on myös loukkaantumisriski ja siinä olotilassa tuskin oppiikaan mitään.
Meillä eri lapsilla eri suhtautuminen. Yksi on aina viimeiseen asti menossa ja jos sanoo ettei jaksaisi, niin silloin on kyllä hyvä jättää välistä ja kehoitan jäämään kotii. Kyseessä yksilölaji, jossa valmentajalta tullut tiukat rajat treeneissäkäyntiprosentista (poisulkien vain sairastumiset ja loukkaantumiset) ja sitä seurataan kirjallisesti.
Toinen lapsi sitten saattaa helpommin sanoa ettei jaksa, vaikka kyseessä on enemmän ettei huvittaisi. Hänen kohdalla jaksamisen vuoksi poisjäänti liittyy useimmiten alkavaan sairasteluun tai sairastelun jälkeen puolikuntoisuuteen, jolloin on syytä pysyä treeneistä pois. Hänen lajinsa on parina tehtävä, jolloin poisjäänti on kurja sille toiselle (voi tehdä vaan perusharjoitteita, ei sitä vaativampaa lajitreeniä).
Jotenkin siis hyvä huomioida minkälainen lapsi on ja missä kulkee lapsen jaksamisen rajat. Poisjäänti jostain treeneistä voi olla ihan järkevää. Kyseessä kuitenkin harrastus, ei ole tarkoituskaan ajaa lasta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi 10v on kyllä ihan itse halunnut treeneihin mennä vaikka välillä onkin väsyttänyt. Riippuu varmaan siitä miksi on väsynyt ja miten poissaolo vaikuttaa. Meillä kun on joukkuelaji (voimistelu) niin poissa saa olla vain painavasta syystä.
Meillä jo vanhempi voimistelija, mutta voimistelijoiden perisynti on usein liika tunnollisuus. Vielä kun valmentaja vaatii ja painottaa paikallaoloa, sekä siihen maailmaan kasvaa, niin se tarttuu lapseenkin. Ei osata kuunnella omaa oloa, vaan yritetään silloinkin kun ei tunnu hyvältä (tai on pieniä vammoja). Lopputulemana voi olla rasitusvaivoja ja lajin loppumista turhan aikaisin.
Annan lapsen pois, jos treeneissä väsyttää. Mitäpä tuollaisella laiskimuksella tekisikään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, kuinka usein lapsi ilmoittaa olevansa väsynyt. Jos lasta väsyttää usein, kertoo tämä motivaation puutteesta jatkaa harrastusta. Silloin keskustellaan lapsen kanssa asiasta ja vaihdetaan harrastusta tarvittaessa. Satunnainen, sanotaan vaikka kerran kuukaudessa, pois jääminen treeneistä väsymyksen vuoksi on meillä ihan ok.
Jos väsyttää usein, niin se ei ole välttämättä motivaation puutetta vaan syy voi löytyä muualtakin. Yöunet tai ravinto eivät välttämättä ole riittävät. Syy voi löytyä myös sairastelusta. Meillä tytöllä esim. mykoplasman jälkitauti verotti pahasti jaksamista (sairastumisen jälkeen ei jaksanut läheskään normaalisti ja syytä ei meinannut löytyä lääkäreissä ramppaamallakaan). Treenikaverilla väsymykseen vaikutti alhainen hemoglobiini, toisella taas astma verotti. Eli väsymyksen syy olisi hyvä tietää ja korjata se. Jos epäilee jatkuvaan väsymykseen motivaation puutetta, niin voisi olla hyvä kysyä ja keskustella asiasta lapsen kanssa. Ja oli se syy mikä tahansa, niin vähintäänkin tauko siitä harrastuksesta voisi olla paikallaan, jos väsymys on jatkuvaa.
Jos väsymykseen on jokin selvä syy. On esim. tultu toiselta aikavyöhykkeeltä juuri tai on ollut sairaana -- tervehtynyt, mutta väsynyt.
Muuten katson, että lapseltakin voi edellyttää sitoutumista harrastukseen ja pelkän "ei huvita" -tyyppisen väsymyksen vuoksi ei jäädä pois.
Kausi on maksettu ja silloin käydään. Seuraavan kauden alkaessa saa tietysti itse päättää jatkaako, mutta sitä ennen keskustellaan perusteellisesti.
Pelkän mielijohteen vuoksi ei jatkuvasti vaihdeta harrastusta. Tätäkin on nähty tuttavilla.
Suomesa tuntuvat kaikki harrastukset olevan vakavia, 3-4 harjoitukset viikossa ja kisat/pelit viikonloppuisin. Ei ihme, että lapset väsyvät.
Meillä soittotunneilta ei jäädä pois kuin kipeänä. Ne on maksettu, eivät ihan halpojakaan ja opettaja on siellä häntä varten. Aina kauden vaihtuessa käydään keskustelut jatkosta, aina on halunnut jatkaa.
Koululaiselta voi vaatia sen verran sitoutumista, että kerran viikossa menee itse valitsemaansa harrastukseen. Jos meneminen takkuaa usein, harrastus pitää varmaan lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomesa tuntuvat kaikki harrastukset olevan vakavia, 3-4 harjoitukset viikossa ja kisat/pelit viikonloppuisin. Ei ihme, että lapset väsyvät.
Joissakin lajeissa kyllä vedetään lapset aika äärirajoille ja olisi hyvä miettiä mikä on järkevää, sekä jaksaako oma lapsi. Moni ei jaksa tai rasitusvammat sitten lopettavat harrastuksen. On lajeja joissa treenimäärä voi olla ala-asteikäisellä esim. 15h/viikossa tai ylikin. Lisäksi leirityksiä ja kisat.
Meillä löytyy lapsi, jolla jaksaminen loppui. Palautuminen oli huonoa sairastelusta johtuen, sekä rasitusvammat vaivasivat. Treenimäärä oli kova ja valmentajalta ei löytynyt ymmärrystä. Lajiin tuli totaalinen stoppi (pelkästään kauden loppuun vienti oli yhtä tuskaa, vaikka se tehtiin kevennetysti).
lopetus ei ollut lapselle haikeaa, vaan oli vain tyytyväinen kun laji loppui. Ryhmään jäi monta todella hyvää ja pitkäaikaista ystävää ja taakse jäi maajoukkueen esivalmennusleiritykset. Kyseessä oli silloin ala-asteikäinen, jolta edelleenkään pidemmän ajan jälkeen lopetuksesta ei löydy mitään mieleenkiintoa kyseiseen lajiin.
Lapsi vaihtoi lajin lennosta, mutta nyt harjoitusmäärän on inhimillisempi kun tippui 15h -> 10h viikossa (tuolla on jo iso vaikutus). Samalla yksilölaji vaihtui joukkuelajiin, jossa tekeminen ei ole niin yksinäistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä soittotunneilta ei jäädä pois kuin kipeänä. Ne on maksettu, eivät ihan halpojakaan ja opettaja on siellä häntä varten. Aina kauden vaihtuessa käydään keskustelut jatkosta, aina on halunnut jatkaa.
Koululaiselta voi vaatia sen verran sitoutumista, että kerran viikossa menee itse valitsemaansa harrastukseen. Jos meneminen takkuaa usein, harrastus pitää varmaan lopettaa.
Soittotunneissa varmaan näin. Liikuntaharrastus voi tosiaan olla vaikka se 5krtaa viikossa ja väsymys kasvattaa loukkaantumisriskiä ja hidastaa palautumista. Eli eri harrastuksissa ja niiden määrässä on paljon eroja. Jotenkin aloittajan kirjoituksesta kun puhuu ’treeneistä’ tulee mieleen kilpaurheilu. Mutta olisi helpompi kommentoida jos olisi vähän enemmän avattu mistä on kyse.
Olen kyllä pääsääntöisesti kanssasi samaa mieltä että koululaiselta voi vaatia sitoutumista itse valitsemaansa harrastukseen.
Meillä lapsi harrastaa halusta, ei pakosta.
Tietenkin.