Olemme alle 30-vuotiaita. Seurustelleet 3-vuotta, 2-vuotta olisi tullut kihloissa oloa ellei mies olisi jättänyt. Meillä on 1-vuotias lapsi ja lisäksi olen raskaana. Mies ilmoitti,että ei halua olla kanssani parisuhteessa 1kk sitten. Hän kuitenkin haluaa jatkaa elämäämme samanlaisena kuin tähänkin asti ja voi asua näin kuullemma vuosiakin.Saunomme, nukumme yhdessä ja harrastamme seksiä. Muuta läheisyyttä ei juurikaan ole,koska mies ei halua antaa minulle väärää kuvaa suhteestamme. Toista naista ei ole, eikä kuullemma halua edes sellaista, ei deittailla tai yhden illan juttuja. Erottuamme olemme olleet tosi huomaavaisia toisiamme kohtaan ja mies ilmoittaa menoistaakin, vaikka enää ei tarvisi. Minä elättelen toiveita yhteen paluusta, mutta ovatko ne turhia? Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta? Tai voiko tämmöinen perhemalli toimia? Lapseen tämä ei tosiaan heijastu millään tavalla,koska arki on tosiaan pitkälti samanlaista.

  • ylös 1
  • alas 1

Kommentit (2)

Hei ap.

Kuvailemasi perusteella minulla heräsi vaistomaisesti mieleen sana reiluus. Parisuhteessa pitäisi kummankin olla suurin piirtein samalla tavalla sitoutuneita parisuhteen emotionaaliseen vuorovaikutukseen. Ei parisuhdetta noin vain lopeteta ja siirrytä kämppiksiksi ilman mitään ongelmaa. Jo se, että kirjoitit, osoittaa, ettei asia ole sinulle ok. Mielestäni ei myöskään ole reilua vetäytyä läheisyydestä ja teeskennellä normaalia arkea mutta samanaikaisesti olla 'vapaa' sitoutumisesta. Minusta kuulostaa, että kumppanisi yrittää sekä syödä kakun että säästää sen. Niin vain ei voi olla. Hän ei voi yhtaikaa olla parisuhteessa ja vapaa. Kerroit, ettei lapseen heijastu tilanteenne. On tosi hienoa, jos pidätte lapsen tarpeista huolta ja otatte huomioon hänen näkökulmansa. Silti se heijastuu aina lapseen: sanotaan, että lapsen koti on vanhempien parisuhde. Jos siinä on ristiriita, ollaan yhdessä mutta ei ollakaan, toki se jollain lailla kodin ilmapiirissä näkyy. 
Mitä ajattelet, jos vielä yrittäisitte jutella perheterapiassa suhteestanne ja sen tilanteesta? Kumpaakin osapuolta kuunnellen? Jos se ei onnistu, voitko itse hakeutua keskusteluavun pariin miettimään, mikä sinulle olisi paras vaihtoehto. Jos ero on totta, sitten varmaan myöskin pitäisi ryhtyä suhteen lopettamiseen konkreettisesti? 

Mitä ajattelet näistä näkökulmistani? 

Mies sanoi että meijän hyvien ja huonojen hetkien kontrasti on ollut suuri. Hän kaipaa todella tasaista arkea, eikä kestä yhtään esim. äänenkorotusta. Hän ei suostu tulemaan juttelemaan, olen käynyt yksin 2/vko välein. Arkemme on tässä jatkunut taas ihan normaalina, mies aloitti jopa tämän asunnon remontoimisen (vaikka minä jään tähän jos lopullinen ero tulee).
-ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla