Vierailija

Moni vanhempieni ikäinen on löytänyt kumppaninsa, ja monta lyhyempääkin juttua tansseista, koska silloin etenkin maaseudulla myös nuorison harrastuksena oli, että lähti lähimpään isompaan kaupunkiin tansseihin, ja siellä tuli spontaanisti löydettyä seuraa, kun tanssiparin tottakai tarvitsi, ja tosi harvalla oli oma pari mukana jo lähtiessä, vaan lähdettiin esim. parhaan kaverin kanssa. Siinä sitten tanssin ohessa jutusteltiin uusille ihmisille, ja vaikka ei olisi synkannytkaan, niin kappale tanssittiin loppuun ihan tanssimisen ilosta ja sitten ehkä seuraava tanssi seuraavan kanssa. Vanhempanikin kohtasivat näin, että sattuivat samoihin tansseihin, heillä synkkasi, ja sitten alkoi kirjeiden vaihto ja suunnittelu, että nähdään taas seuraavissa tansseissa, vaikka eri kylillä asuivat.

...Vai ollaanko nykyään liian pinnallisia ja varovaisia tähänkin, ettei puolin ja toisin edes yritettäisi hakea tanssimaan muuta kuin niitä, joihin on valmiiksi ihastunut, koska edes sitä yhtä tanssia ei voi ihan tanssimisen ilosta riskeerata, että jos ei synkkaakaan? Tai ei uskallettaisi hakea ketään, koska pelättäisiin, ettei toinen suostu?

  • ylös 1
  • alas 0

Kommentit (5)

Vierailija

Kumppanin löytäminen on helpompaa sitten kun on käytännössä taas pakko pariutua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiss my Jazz

Kun löysin kumppanin, lopetin heti tanssimisen. Typerä pariutumisriitti hölmön musiikin tahdissa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kumppanin löytäminen on helpompaa sitten kun on käytännössä taas pakko pariutua.

Sitä sosiaalista painetta tuskin koskaan tulee samanlaisena takaisin. Ainakin toivon niin. Koska edelleen moni haluaa löytää kumppanin, vaikka sinkkuus ei olekaan enää synti ja häpeä. Pitäisi vaan löytää (uudelleen) enemmän niitä väyliä, jossa ajatuksena olisi sellainen rento parin etsiminen, kuten noissa tansseissa. Eli ollaan vastakkaisen sukupuolen edustajien seurassa, ja vähän ehkä kiiltoa silmässäkin, mutta vaikka se oikea ei nyt sinä iltana löytyisikään, niin kivaa on silti, ja ensi kerralla uudestaan, koska ainakin tanssiminen on kivaa. Kun nykyaikana vaihtoehdot tuntuu joko olevan "Joko löydät tästä tapahtumasta/nettisovelluksesta/baarista parin ensimmäisellä kerralla/yrityksellä tai olet epäonnistunut!". Kaikki rentous on tiessään, ja tilalle on tullut epätoivo ja pakko.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nykään tanssi on vain miehen etumuksen hieromista naisen pyllyyn

Jossain rave-tapahtumissa tuota tapahtuu. Suomalainen perusjoraaminen on paikallaan hytkymistä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla