Mitä tekisit jos mies lähtisi ylättäen parisuhteesta

Mieheni ei voisi lähteä, koska asumme hänen omistamassaan asunnossaan. Jos ero tulisi yllättäen, olisin shokissa, pakkaisin kamani ja lähtisin.

Tosin mieheni sanoisi, että saan asua hänen luonaan niin kauan, että löydän oman asunnon. Itse en siinä tilanteessa saman katon alla voisi asua, vaan lähtisin "ovet paukkuen" pois - tiedä sitten minne.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei voisi lähteä, koska asumme hänen omistamassaan asunnossaan. Jos ero tulisi yllättäen, olisin shokissa, pakkaisin kamani ja lähtisin.

Tosin mieheni sanoisi, että saan asua hänen luonaan niin kauan, että löydän oman asunnon. Itse en siinä tilanteessa saman katon alla voisi asua, vaan lähtisin "ovet paukkuen" pois - tiedä sitten minne.

Miksi ei voisi lähteä? Vuokraa/ostaa asunnon toisaalta. Laittaa nykyisen myyntiin/kautta vuokralle. Joten kai sinulla joku selustanturva suunnitelma on jos asunto menee alta?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei voisi lähteä, koska asumme hänen omistamassaan asunnossaan. Jos ero tulisi yllättäen, olisin shokissa, pakkaisin kamani ja lähtisin.

Tosin mieheni sanoisi, että saan asua hänen luonaan niin kauan, että löydän oman asunnon. Itse en siinä tilanteessa saman katon alla voisi asua, vaan lähtisin "ovet paukkuen" pois - tiedä sitten minne.

Niin, miksei voisi?

Kuule, et voi tietää miten mies käyttäytyy kun tilanne olisi päällä. Voi olla, että sinulla ei olisi vaihtoehtoa kuin lähteä...

Varmaan putoaisi jalat alta, kun tulisi niin yllätyksenä. Jäisin tähän asumaan ja ihmettelisin, mistä hän oli rahat uuteen saanut ja miettisin, enkö tuntenut häntä lainkaan. Tuntuisi pelkurimaiselta vaihtoehdolta, että mies lähtisi tuolla tavoin.

Itkisin tai turtuisin ja keräilisin itseäni hetken aikaa. Laittaisin avioeron vireille. Sitten jatkaisin elämääni normaaliin tapaan.

Asustelisin lapsen kanssa tässä meidän yhteisessä talossa sitten. Luultavasti keväällä talo myyntiin, koska silloin tulee 2 v täyteen tässä asumista ja saa myytyä ilman sitä veroa, jonka nimeä nyt en muista :) Avioero lähtis vireille aikalailla heti kun on selvää, että mies on hatkannu ja vielä niin isolla vaihteella, että oma kämppäkin on jo katottuna. Ei oo varaa maksaa omakotitalon kuluja yksin, joten vuokrakämppään mentäisiin lapsen kanssa rakennettaisiin meille kahdelle oma kotikolo. Lapsi vois viettää välillä viikonloppuja isänsä luona, jos ukko ei oo kokonaan menettäny järkeään, ja saadaan keskusteltua huoltajuusasiat parhain päin lapsen etua ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei voisi lähteä, koska asumme hänen omistamassaan asunnossaan. Jos ero tulisi yllättäen, olisin shokissa, pakkaisin kamani ja lähtisin.

Tosin mieheni sanoisi, että saan asua hänen luonaan niin kauan, että löydän oman asunnon. Itse en siinä tilanteessa saman katon alla voisi asua, vaan lähtisin "ovet paukkuen" pois - tiedä sitten minne.

Niin, miksei voisi?

Kuule, et voi tietää miten mies käyttäytyy kun tilanne olisi päällä. Voi olla, että sinulla ei olisi vaihtoehtoa kuin lähteä...

Toki tuo ja edellinen viesti ovat totta. En kuitenkaan uskoisi, että mies toista asuntoa vuokraisi, koska tämä talo on sellainen, jota hän on remontoinut todella paljon. Itse olen vihjaillut muuttoa kerrostaloon, mutta hän ei halua muuttaa tästä pois edes "rauhassa".

Toki en tiedäkään, miten käyttäytyy, mutta olen aika varma, sillä hän on todella kiltti ihminen. Todella usein tuntuu, että ihmiset käyttävät häntä jopa hyväkseen hänen kiltteytensä vuoksi. En tiedä, miten minä voisin suututtaa hänet niin pahasti, että heittäisi minut ulos tuossa tilanteessa. Pettäminen ehkä, mutta sitä en aio tehdä. Voisiko hänellä olla toinen, jonka haluaisi ottaa tilalleni taloonsa? - Ehkä, mutta en usko, että hänkään haluaisi minua loukata näin. Voihan kuitenkin olla, että hän ajaa minut pakkaseen vaikka samalla sekunnilla. Sen takia kirjoitinkin, että lähtisin "tiedä sitten minne".

Joidenkin mielestä ehkä riskipeliä olla laatimatta varasuunnitelmaa, mutta mitään muutakaan en voi nyt tässä elämäntilanteessa, enkä halua miettiä ikäviä asioita. :)

Olisin helpottunut, ettei itse tarvitsisi enää jahkailla, että lähtisinkö. Meillä on lapsi ja en muutenkaan halua järkyttää hänen herkkää sisintään lähtemällä.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että vaikka olisi kuinka paha olla ja vaikka menisi kuinka huonosti suhteessa niin voisi puhua muutosta etukäteen. Kaikilla miehillä ei näköjään näin ole.

Järkyttynyt/raivostunut nainen voi olla pelottava asia. Jotkut koevat, että on helpompi väistellä kohtaamista.