Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitko maalle mielenterveysongelmaisena?
Yksinäinen äiti
17.01.2018 |
Meillä on taaperoikäinen lapsi ja minä masennuin pahasti raskausaikana josta oireilen vieläkin. Ei ole kavereita koska en oikein jaksa nähdä ketään enkä käydä missään kerhoissa.
No nyt ollaan katsottu asuntoa maaseudulta kun nykyisestä pitää muuttaa pois. Asunto on pienellä paikkakunnalla mutta isompi kaupunki on ihan kohtuullisen lähellä, tosin ei ole bussireittejä juurikaan. Talo on ihan unelma, juuri sellainen kuin olemme pitkään haaveileet, mutta pelottaa tehdä niin suuri muutos. Nyt asumme lähiössä kerrostalossa ja onhan omakotitalossa aina omat haasteensa. Miehen työmatka pidentyisi melkein tunnilla, ja hän olisi entistä vähemmän kotona, mikä huolestuttaa. Toisaalta sukulaiset olisivat lähempänä niin ehkä saisi enemmän lastenhoitoapua.
Minulla on ollut hyviä ja huonoja kausia masennuksen kanssa, pahimmillaan en päässyt sängystä ylös ja mies piti lomaa että joku hoiti lapsen. En ole saanut kunnolla apua koska palvelut ovat kuulemma niin ruuhkautuneet, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa olen tavannut psykologia. Vähän sellainen lannistunut fiilis etten joka tapauksessa saa kavereita vaikka asuisin missä, ja tuolla olisi kuitenkin ihana talo ja kaunis paikkakunta, ja olen pitkään haaveillut esimerkiksi kotieläimistä ja kasvimaasta, mutta pelkään etten kuitenkaan jaksa tehdä mitään alkuinnostuksen jälkeen.
Mitä te tekisitte?
Kommentit (11)
No mä olen tehnyt ja tulen tekemään mitä huvittaa mielenterveysongelmiani miettimättä.
Olen asunut ulkomailla, muuttanut maalle, hakeutunut haastaviin töihin ja nyt yritämme miehen kanssa lasta. Masennuksen nyt voi laukaista mikä vain. ..ei sen pidä antaa määritellä itseään ja valintojaan. Päinvastoin koen että unelmiensa tavoittelun lopettaminen lisää aina riskiä masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinulle on parasta juuri se, että toteutat unelmaasi.
Palvelut voi olla jopa paremmat maaseudulla. Meidän pienessä kunnassa tiedän ihmisiä, jotka pääsee säännöllisesti terapiaan kunnan piikkiin, terveyskeskus lähettää yksityiselle tutkimuksiin jos asia kiireellinen, lapsiperheiden kotipalvelu on maksutonta, MLL järjestää lapsiperheille aktiviteetteja samoin kuin srk, neuvola ja päivähoito.
Joten jos mietit tuota masennuksen hoitoa maaseudulla niin kannattaa varmaan kysellä että miten tuossa kunnassa hoidetaan terveydenhuolto asiat.
Kiitos positiivisista vastauksista, tuli parempi mieli muutosta, ehkä tästä selvitään! Pitääpä ottaa selvää miten mt-palvelut siinä kunnassa hoidetaan.
Ottaisin itseäni niskasta kiinni ja lopettaisin sen itsesäälissä rypemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, siellä on mukava flippailla yksinään kun muita ei ole katsomassa.
Ei täällä maalla muita olekaan,kuin mielenterveysongelmaisia,ihan täyshulluja kaikki. Mutta koska täällä saat asua rauhassa omassa talossasi,on täällä paljon helpompaa,kuin kaupungissa,jossa hullut asuvat päällekkäin ja sivuttain monessa kerroksessa. Kaikkea kadun,mutta en Helsingistä Lohjalle muuttoa,en enää pystyisi asumaan kerrostalossa..Se oli yhtä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tuo parhaimmillaan jopa auttaa masennuksesta paranemiseen. Mahdollisuus olla ulkonakin enemmän, mikä toki nyt onnistuu missä tahansa, mutta kynnys huomattavasti matalampi ainakin itsellä.
En sinuna niin miettisi muuttoa masennuksen kautta. Pyrkimys on kuitenkin parantua ja elää mahdollisimman normaalia elämää.
Joskus se muutoskin saa aikaan hyvää, etenkin, jos on vaikka tuollainen kotitoive, joka olisi toteutumassa. Alkuinnostuskin on jo plussaa masentuneelle, muuten. :)
Olen asunut masentuneena niin kaupungissa kuin maallakin, ja vaikka kaupungissa kuvittelee aina olevan enemmän elämää ympärillä ja muka valoakin.. No, keinotekoinen valo ei paljon hetkauta, ja kaupunkilaiset eivät juuri sinua huomaa, jos olet omissa oloissasi kuitenkin. Maalla saattavat jopa tervehtiä kaupassa tai naapurissa.
Tämäkin on henkilökohtaista, mutta itse ainakin noilla kerrostaloalueilla vain masennun enemmän, ympäristön ja kolkkouden vuoksi. Kuulostaa jotenkin, että itsekin pidät enemmän luonnosta ja omasta pihasta. Moni on saanut metsässä ja luonnossa kävelystä ihan eri lailla voimaa ja energiaa kuin kaupungissa.
Ja voihan sitä kasvimaata aluksi pitää, mutta asettaa itselleen vaikka sellaisen ajatuksen, että tekee sen verran, kuin kivalta tuntuu eikä ota siitä paineita. Kyllä ne puskat ja naatit siellä selviävät vähemmälläkin kuopimisella, ja seuraavana keväänä voi taas katsella uudelleen, jos siltä tuntuu.
Kuulostaa myös, että olet todella hyvässä parisuhteessa, on upeaa kuulla, että miehesi on jaksanut olla apuna ja tukena. Onko hän valmis siihen pidempään työmatkaan? Kannattaa vaikka listata kaikki hyvät ja huonot puolet ihan paperille, se selkeyttää ajatusta kummallekin eikä tule sitten yllätyksiä, niin kumpikin tietää, missä mennään.
Lisäapu sukulaisista lienee myös aika korvaamatonta, jos sellaiseen on mahdollisuus. :)
Ei siellä maallakaan nyt nykyään viime vuosisadalle yhtäkkiä hypätä, valoja sinnekin saa ihan yhtä lailla kuin taajamaankin. Ymmärrän, että muutos on aina vähän pelottavaa, mutta ainakin tekstistäsi saa sen kuvan, että saattaisi olla juuri kaivattu muutos, kun positiivisia puolia näyttäisi olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo parhaimmillaan jopa auttaa masennuksesta paranemiseen. Mahdollisuus olla ulkonakin enemmän, mikä toki nyt onnistuu missä tahansa, mutta kynnys huomattavasti matalampi ainakin itsellä.
En sinuna niin miettisi muuttoa masennuksen kautta. Pyrkimys on kuitenkin parantua ja elää mahdollisimman normaalia elämää.
Juuri näin, aivan samaa mieltä. Masennuksen kautta eläminen tosiaan on usein vähän sairaudelle antautumista. Älä anna masennuksen määrittää sitä, kuka sinä olet.
t. 10.
Maalla on 8 kuukautta vuodesta ankeaa ja pimeää. Kyllä mä myös kaipaan edes hieman jotain elämää ympärilleni.