Lue keskustelun säännöt.
Miten niitä töitä voi hakea muuten kuin työkkärin työpaikkailmoitusten kautta?
17.01.2018 |
Mistä ihmiset oikein löytää aina töitä, kun itse en löydä mitään?? Aina kuulee kuinka joku on saanut sellaisen ja sellaisen työpaikan ja itse vain sitten miettii, että aijaa, mistähän se on tuostakin saanut vihiä, kun ei ole ilmoitusta mollin sivuilla näkynyt eikä missään muuallakaan.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aktiivisesti pitäisi lähteä tarjoamaan itseään ovelta ovelle", mutta pääsy tyssää infotiskiin useimmissa toimistotöissä. Kaupat ja muut avoimet liikkeet eivät ehdi keskustella työnhakijan kanssa, kun muutenkin on työvoimaa vähennetty minimiin. Näissä ei useimmiten edes ole paikalla/tavattavissa päällikkötason ihmistä, joka rekrytoinneista jotain voisi sanoa. "Laita avoin hakemus", sanotaan ja senhän tietää mihin ne päätyvät.
Juu, miten kävelet esimerkiksi noin vain johonkin tehtaaseen tai rakennustyömaalle? Ja omassa työpaikassani (kauppa) on vain kiusallista, kun joku tulee kysymään töitä, eikä esimies ole paikalla. Sitten sanot, että "ei ole nyt paikalla, mutta on ehkä huomenna, mutta en nyt juuri muista mihin aikaan, no odotas, minä käyn tuolla toisessa päässä taloa, katsomassa työvuorolistat". Sitten se hakija käy seuraavana päivänä tervehtimässä esimiestä, joka sanoo, että laita hakemus nettilomakkeena. Ihan järjetön vaiva, joka ei ainakaan meillä johda yhtään mihinkään kenenkään hyödyksi.
Myymäja varas vienyt kaikki puhelimet? Kaikki hakijat on ainakin meille tervetulleita ja työntekijöitä ohjeistettu soittamaan meille, jos emme ole paikalla. Jos meiltä ei paikkaa löydy välitämme tietonne oikein mielellämme muille kauppiaille.
Rakennustyömailla on työmaakyltit kuka vastaa työmaasta, tehtaassa portilla henkilökuntaa, joka osaa opastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näköjään mitenkään! Ehdotetaan mitä tahansa aina löytyy joku oman pyhän totuuden levittäjä joka tyrmää ajatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla "ei ole mitään suhteita". Siis te ette tunne ketään, joka voisi sanoa, että olette järkeviä ihmisiä tai ahkeria työntekijöitä? Te ette ole sukua kenellekään, ette kenenkään tuttavia, entisiä työ- tai opiskeukavereita, ettekä ole koskaan tavanneet ketään? Olette täysin tynnyrissä kasvaneet, ketään koskaan ole nähneet ettekä kenenkään kanssa tervehdystä vaihtaneet. En rehellisesti sanottuna usko. KAIKILLA on jotain suhteita.
Vai oletteko te kaikille aina vain selittäneet, että ette oikeastaan osaa mitään, ettekä halua tehdäkään mitään ja jos joku teidät joskus palkkaisi, te huijaisitte riistäjätyönantajaa parhaan taitonne mukaan? Sen uskon kyllä, koska tällaisia ihmisiä on. Jotkut ovat jopa osoittaneet tämän käytännössä. Ja silloin teillä ei tosiaan ole suosittelijaa. Mutta tässä tapauksessa se on kyllä oma syynne.
Huomaa, että suosittelijan ei tarvitse olla mikään iso kiho. Oikeastaan sen pitäisi olla samalla askelmalla tai yhtä askelmaa ylempänä kuin mille te haette. joku sellainen, joka tietää sekä teidät, että sen työn vaatimukset, johon teitä suosittelee. Ei liian kaukana teistä ja teidän työnkuvasta.
Ainahan se syyt löytyy jostain muusta kuin itsestä. Ei minulla ole suhteita, ei minulla ole riittävästi kokemusta tai koulutusta. Hakemuksetkin päätyy ties minne. Eikä sitä työpaikkaa omalta takapihalta löydy.
Ai. No minä ainakin olen ihan valtavasti syyllistänyt nimenomaan itseäni. Että kun työnhaku ei tuota tulosta, täytyyhän minussa olla jokin vika! Enkö ehkä ole riittävästi yrittänyt? Jos olen yrittänyt väärällä tavalla? Entäs jos olenkin jotenkin tyhmä tai outo, ärsyttävä, liian nössö, liian reipas? Olenko opiskellut liikaa vai kenties liian vähän? Tähän suuntaan se ajatusmaailma lopulta kääntyy, jos yritykset eivät tuota tulosta. Sinällään on tietenkin hyvä, että ihminen pysähtyy pohtimaan syitä ja seurauksia mutta joskus sitä vaan törmää faktaan, että on asioita, joiden edessä on voimaton tai muuttuu sellaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla "ei ole mitään suhteita". Siis te ette tunne ketään, joka voisi sanoa, että olette järkeviä ihmisiä tai ahkeria työntekijöitä? Te ette ole sukua kenellekään, ette kenenkään tuttavia, entisiä työ- tai opiskeukavereita, ettekä ole koskaan tavanneet ketään? Olette täysin tynnyrissä kasvaneet, ketään koskaan ole nähneet ettekä kenenkään kanssa tervehdystä vaihtaneet. En rehellisesti sanottuna usko. KAIKILLA on jotain suhteita.
Vai oletteko te kaikille aina vain selittäneet, että ette oikeastaan osaa mitään, ettekä halua tehdäkään mitään ja jos joku teidät joskus palkkaisi, te huijaisitte riistäjätyönantajaa parhaan taitonne mukaan? Sen uskon kyllä, koska tällaisia ihmisiä on. Jotkut ovat jopa osoittaneet tämän käytännössä. Ja silloin teillä ei tosiaan ole suosittelijaa. Mutta tässä tapauksessa se on kyllä oma syynne.
Huomaa, että suosittelijan ei tarvitse olla mikään iso kiho. Oikeastaan sen pitäisi olla samalla askelmalla tai yhtä askelmaa ylempänä kuin mille te haette. joku sellainen, joka tietää sekä teidät, että sen työn vaatimukset, johon teitä suosittelee. Ei liian kaukana teistä ja teidän työnkuvasta.
Ei nyt ihan noinkaan. Minä en esim saanut omaa siskoani meille kesätöihin.
Se, että sinä et saanut siskoasi teille kesätöihin ei tarkoita, ettetkö sinä olisi ollut ja olisi jatkossakin ihan käyttökelpoinen suhde, vaan vain sitä, että sekään ei tällä kertaa riittänyt. Mikään suhde ei aina riitä. silti kannattaa yrittää toisen ja kolmannen ja kymmenennenkin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Asun kaupungissa, joka tunnetusti on erittäin sisäänpäinlämpiävä. Jopa kaupungin kesätyöpaikat tuntuvat menevän työntekijöiden lapsille. Olen yrittänyt vaikka millä tavalla saada töitä mutta ei edes haastattelukutsuja irtoa. Kuitenkin ihmiset tuntuvat työllistyvän yrityksiin, joihin itsekin olen hakenut. Suhteillako tämäkin tapahtuu.
Jos suhteita ei kertakaikkiaan ole, niin kuinka se jalka työnnetään oven väliin?Joko työkokeilulla hankitulla työkokemuksella ja verkostoilla tai aloittamalla ottamalla vastaan lähes mitä tahansa (ei kuitenkaan puhelinmyynti-) työtä. En nyt muista prosentteja, mutta selkeästi suurin osa (2/3 ellei peräti 3/4) töihin palkattavista on ennestään töissä olevia. Eli on huomattavasti helpompaa päästä töihin, jos hakee uutta työpaikkaa työssäkäyvänä kuin jos on jo työtön. Ja toisen tilaston mukaan työllistyminen vaikeutuu merkittävästi jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.
Puhelinmyyntityötä ei kannata väheksyä työllisyyden edistäjänä. Se on oikein oivallinen merkki siitä, että haluaa enemmin tehdä töitä kun kerryttää aukkoja työuraan olemalla työttömänä.
Ei mäyt jirveän hyvältä työhakemuksessa jos on useita puhelinmyynti firmoja joitsa näkee oli töissä kaksi päivää ja erotettiin kun ei ole tehnyt tarpeeksi myyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli tästäkin ketjusta päätellen ne työt saa vain suhteilla. Suhteilla, mikä on nykyisin verhoiltu sanaksi verkostot. Ennen oli noloa, jos oli saanut työnsä suhteilla. Nyt on noloa, jos niitä suhteita eli verkostoja ei ole.
Kyllä monet näköjään vieläkin kieltävät niiden suhteiden merkityksen. Kovasti neuvotaan, että kun vain teet kaikenlaista työkokeilua ja harjoittelua ja tyrkytät itseäsi joka paikkaan, niin kyllä se siitä. Vaikka näinhän useimmat työttömät juuri tekevät, pääsemättä koskaan mihinkään. Kuilu työkokeiluiden, harjoittelujen, koulutuksen, kurssien ja oikean työelämän välillä on tosi iso ja sen kuilun yli pääsee yleensä järjettömällä tuurilla, mutta sitä jotkut eivät suostu ymmärtämään. Tietysti esim jossain hoitoalalla se koulutus johtaa automaattisesti työpaikkaan, mutta on paljon aloja, joissa töihin ei noin vain mennä, vaikka olisi millaisia tutkintoja ja harjoitteluja alla.
Vierailija kirjoitti:
Eli tästäkin ketjusta päätellen ne työt saa vain suhteilla. Suhteilla, mikä on nykyisin verhoiltu sanaksi verkostot. Ennen oli noloa, jos oli saanut työnsä suhteilla. Nyt on noloa, jos niitä suhteita eli verkostoja ei ole.
Todella hyvin sanottu!! Just näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli tästäkin ketjusta päätellen ne työt saa vain suhteilla. Suhteilla, mikä on nykyisin verhoiltu sanaksi verkostot. Ennen oli noloa, jos oli saanut työnsä suhteilla. Nyt on noloa, jos niitä suhteita eli verkostoja ei ole.
Työantaja osapuolena voisin sanoa, että suhteilla työllistämisestä pyritään pääsemään eroon. Eikä enää oteta sitä Markun poikaa kesätöihin yhtä herkästi kuin ennen. Harvaa enää edes suosittelee sukulaistaan, jos sukulainen ei olekaan hyvä ja siitä kärsii oma maine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla "ei ole mitään suhteita". Siis te ette tunne ketään, joka voisi sanoa, että olette järkeviä ihmisiä tai ahkeria työntekijöitä? Te ette ole sukua kenellekään, ette kenenkään tuttavia, entisiä työ- tai opiskeukavereita, ettekä ole koskaan tavanneet ketään? Olette täysin tynnyrissä kasvaneet, ketään koskaan ole nähneet ettekä kenenkään kanssa tervehdystä vaihtaneet. En rehellisesti sanottuna usko. KAIKILLA on jotain suhteita.
Vai oletteko te kaikille aina vain selittäneet, että ette oikeastaan osaa mitään, ettekä halua tehdäkään mitään ja jos joku teidät joskus palkkaisi, te huijaisitte riistäjätyönantajaa parhaan taitonne mukaan? Sen uskon kyllä, koska tällaisia ihmisiä on. Jotkut ovat jopa osoittaneet tämän käytännössä. Ja silloin teillä ei tosiaan ole suosittelijaa. Mutta tässä tapauksessa se on kyllä oma syynne.
Huomaa, että suosittelijan ei tarvitse olla mikään iso kiho. Oikeastaan sen pitäisi olla samalla askelmalla tai yhtä askelmaa ylempänä kuin mille te haette. joku sellainen, joka tietää sekä teidät, että sen työn vaatimukset, johon teitä suosittelee. Ei liian kaukana teistä ja teidän työnkuvasta.
Ei nyt ihan noinkaan. Minä en esim saanut omaa siskoani meille kesätöihin.
Se, että sinä et saanut siskoasi teille kesätöihin ei tarkoita, ettetkö sinä olisi ollut ja olisi jatkossakin ihan käyttökelpoinen suhde, vaan vain sitä, että sekään ei tällä kertaa riittänyt. Mikään suhde ei aina riitä. silti kannattaa yrittää toisen ja kolmannen ja kymmenennenkin kerran.
En minä sitä sanonutkaan. Pointti oli nyt se, ettei paljon auta, että "kaikki tuntevat jonkun". Pitää tuntea myös oikeanlaisia ihmisiä ja sehän ei välttämättä päde jokaiseen työnhakijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla "ei ole mitään suhteita". Siis te ette tunne ketään, joka voisi sanoa, että olette järkeviä ihmisiä tai ahkeria työntekijöitä? Te ette ole sukua kenellekään, ette kenenkään tuttavia, entisiä työ- tai opiskeukavereita, ettekä ole koskaan tavanneet ketään? Olette täysin tynnyrissä kasvaneet, ketään koskaan ole nähneet ettekä kenenkään kanssa tervehdystä vaihtaneet. En rehellisesti sanottuna usko. KAIKILLA on jotain suhteita.
Vai oletteko te kaikille aina vain selittäneet, että ette oikeastaan osaa mitään, ettekä halua tehdäkään mitään ja jos joku teidät joskus palkkaisi, te huijaisitte riistäjätyönantajaa parhaan taitonne mukaan? Sen uskon kyllä, koska tällaisia ihmisiä on. Jotkut ovat jopa osoittaneet tämän käytännössä. Ja silloin teillä ei tosiaan ole suosittelijaa. Mutta tässä tapauksessa se on kyllä oma syynne.
Huomaa, että suosittelijan ei tarvitse olla mikään iso kiho. Oikeastaan sen pitäisi olla samalla askelmalla tai yhtä askelmaa ylempänä kuin mille te haette. joku sellainen, joka tietää sekä teidät, että sen työn vaatimukset, johon teitä suosittelee. Ei liian kaukana teistä ja teidän työnkuvasta.
Mä kylläkin ymmärrän suhteilla tässä tarkoitettavan, että tuntisi sellaisia ihmisiä yrityksistä, joilla on jotain sananvaltaa, keitä heille palkataan. Mullakaan ei ole tällaisia suhteita. Mutta on mulla tietenkin suosittelijat edellisistä työpaikoista. Suhteet ja suosittelijat on eri asioita tässä työllistymisasiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aktiivisesti pitäisi lähteä tarjoamaan itseään ovelta ovelle", mutta pääsy tyssää infotiskiin useimmissa toimistotöissä. Kaupat ja muut avoimet liikkeet eivät ehdi keskustella työnhakijan kanssa, kun muutenkin on työvoimaa vähennetty minimiin. Näissä ei useimmiten edes ole paikalla/tavattavissa päällikkötason ihmistä, joka rekrytoinneista jotain voisi sanoa. "Laita avoin hakemus", sanotaan ja senhän tietää mihin ne päätyvät.
Juu, miten kävelet esimerkiksi noin vain johonkin tehtaaseen tai rakennustyömaalle? Ja omassa työpaikassani (kauppa) on vain kiusallista, kun joku tulee kysymään töitä, eikä esimies ole paikalla. Sitten sanot, että "ei ole nyt paikalla, mutta on ehkä huomenna, mutta en nyt juuri muista mihin aikaan, no odotas, minä käyn tuolla toisessa päässä taloa, katsomassa työvuorolistat". Sitten se hakija käy seuraavana päivänä tervehtimässä esimiestä, joka sanoo, että laita hakemus nettilomakkeena. Ihan järjetön vaiva, joka ei ainakaan meillä johda yhtään mihinkään kenenkään hyödyksi.
Myymäja varas vienyt kaikki puhelimet? Kaikki hakijat on ainakin meille tervetulleita ja työntekijöitä ohjeistettu soittamaan meille, jos emme ole paikalla. Jos meiltä ei paikkaa löydy välitämme tietonne oikein mielellämme muille kauppiaille.
Rakennustyömailla on työmaakyltit kuka vastaa työmaasta, tehtaassa portilla henkilökuntaa, joka osaa opastaa.
Siis mitä sillä puhelimella tekee, jos ohje on, että pitää mennä kasvotusten esittäytymään? Soitetaanko se esimies töihin takaisin, jos hän on lähtenyt jo kotiin? Se esimies sanoo sieltä puhelimesta sen saman. Joko käskee tulemaan huomenna uudestaan tai sitten käskee täyttämään lomakkeen netissä. Ne samat osaan minäkin sanoa. Ei minun tarvitse soittaa yhtään kenellekään. Pointti on nyt se, että kun käsketään menemään henkilökohtaisesti tapaamaan.
Ja rakennustyömailla ja tehtailla varmaan ollaan tosi tyytyväisiä, kun hakijat tulevat sinne portille norkoilemaan. Kyllä minä ainakin tiedän parikin tehdasta, jossa ei kyllä portilla ole ketään odottamassa ja neuvomassa, jos joku yhtäkkiä sattuisi tulla käymään vain näyttääkseen naamansa. Tällaiset asiat hoidetaan yleensä soittamalla ja sopimalla tapaamisesta eikä siellä työmaalla kuikuilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Asun kaupungissa, joka tunnetusti on erittäin sisäänpäinlämpiävä. Jopa kaupungin kesätyöpaikat tuntuvat menevän työntekijöiden lapsille. Olen yrittänyt vaikka millä tavalla saada töitä mutta ei edes haastattelukutsuja irtoa. Kuitenkin ihmiset tuntuvat työllistyvän yrityksiin, joihin itsekin olen hakenut. Suhteillako tämäkin tapahtuu.
Jos suhteita ei kertakaikkiaan ole, niin kuinka se jalka työnnetään oven väliin?Joko työkokeilulla hankitulla työkokemuksella ja verkostoilla tai aloittamalla ottamalla vastaan lähes mitä tahansa (ei kuitenkaan puhelinmyynti-) työtä. En nyt muista prosentteja, mutta selkeästi suurin osa (2/3 ellei peräti 3/4) töihin palkattavista on ennestään töissä olevia. Eli on huomattavasti helpompaa päästä töihin, jos hakee uutta työpaikkaa työssäkäyvänä kuin jos on jo työtön. Ja toisen tilaston mukaan työllistyminen vaikeutuu merkittävästi jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.
Työkokeiluja takana vuoden verran. Jokaisessa kokeilupaikassa olisin saanut olla pitempäänkin mutta vain kokeilijana, työsuhdetta ei haluttu solmia. Kaikenlaista hanttihommaa ja osa-aikaa olen niinikään tehnyt ja teen parhaillaankin mutta ei sekään tunnu johtavan mihinkään. Arvostan kaikenlaista työtä mutta kun on lukio ja amk käytynä, olisi mukava tehdä välillä muutakin kuin sellaista työtä, johon ei tarvitsisi minkäännäköistä koulutusta.
Hanttihommissahan on yleensä todella hyvät etenemismahdollisuudet? Ensin menet vuoropäälliköksi, tiiminvetäjäksi tms. ja sieltä myöhemmin työnjohtoon. Jo löytyy käyttöä amk-tason koulutuksellekin. Palkkakin vähintään yhtä hyvä kuin "oman alan" töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla "ei ole mitään suhteita". Siis te ette tunne ketään, joka voisi sanoa, että olette järkeviä ihmisiä tai ahkeria työntekijöitä? Te ette ole sukua kenellekään, ette kenenkään tuttavia, entisiä työ- tai opiskeukavereita, ettekä ole koskaan tavanneet ketään? Olette täysin tynnyrissä kasvaneet, ketään koskaan ole nähneet ettekä kenenkään kanssa tervehdystä vaihtaneet. En rehellisesti sanottuna usko. KAIKILLA on jotain suhteita.
Vai oletteko te kaikille aina vain selittäneet, että ette oikeastaan osaa mitään, ettekä halua tehdäkään mitään ja jos joku teidät joskus palkkaisi, te huijaisitte riistäjätyönantajaa parhaan taitonne mukaan? Sen uskon kyllä, koska tällaisia ihmisiä on. Jotkut ovat jopa osoittaneet tämän käytännössä. Ja silloin teillä ei tosiaan ole suosittelijaa. Mutta tässä tapauksessa se on kyllä oma syynne.
Huomaa, että suosittelijan ei tarvitse olla mikään iso kiho. Oikeastaan sen pitäisi olla samalla askelmalla tai yhtä askelmaa ylempänä kuin mille te haette. joku sellainen, joka tietää sekä teidät, että sen työn vaatimukset, johon teitä suosittelee. Ei liian kaukana teistä ja teidän työnkuvasta.
Mä kylläkin ymmärrän suhteilla tässä tarkoitettavan, että tuntisi sellaisia ihmisiä yrityksistä, joilla on jotain sananvaltaa, keitä heille palkataan. Mullakaan ei ole tällaisia suhteita. Mutta on mulla tietenkin suosittelijat edellisistä työpaikoista. Suhteet ja suosittelijat on eri asioita tässä työllistymisasiassa.
Mutta kun pointti on juuri siinä, että niiden suhteiden EI tarvitse olla sellaisia, joilla "olisi sananvaltaa" palkkaamiseen. Niiden pitää olla sellaisia, että voivat sanoa kaverilla, joka voi sanoa kaverille, joka voi sanoa kaverille, että tämä tyyppi olisi sopiva, ahkera ja pätevä tai ainakin oppivainen, ja asenne on kunnossa. Eli ei rakamiehen tarvi tuntea lemminkäisen toimitusjohtajaa, riittää kun se tuntee toisen raksamiehen, jonka työmaalla tarvitaan työntekijää. Tämä raksamies puhuu työmaamestarille. Työmaamestari puhuu sit toimistolla käydessään ylöspäin jne. NÄIN suhteilla oikeasti saadaan töitä. Näin minä ja monet tuntemani ihmiset ovat saaneet töitä. Mutta kukaan ketjussa ei saa olla narisijalusmuajaksi tunnettu, koska yksi lusmu tahraa ja tahmaa koko viestin kulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla "ei ole mitään suhteita". Siis te ette tunne ketään, joka voisi sanoa, että olette järkeviä ihmisiä tai ahkeria työntekijöitä? Te ette ole sukua kenellekään, ette kenenkään tuttavia, entisiä työ- tai opiskeukavereita, ettekä ole koskaan tavanneet ketään? Olette täysin tynnyrissä kasvaneet, ketään koskaan ole nähneet ettekä kenenkään kanssa tervehdystä vaihtaneet. En rehellisesti sanottuna usko. KAIKILLA on jotain suhteita.
Vai oletteko te kaikille aina vain selittäneet, että ette oikeastaan osaa mitään, ettekä halua tehdäkään mitään ja jos joku teidät joskus palkkaisi, te huijaisitte riistäjätyönantajaa parhaan taitonne mukaan? Sen uskon kyllä, koska tällaisia ihmisiä on. Jotkut ovat jopa osoittaneet tämän käytännössä. Ja silloin teillä ei tosiaan ole suosittelijaa. Mutta tässä tapauksessa se on kyllä oma syynne.
Huomaa, että suosittelijan ei tarvitse olla mikään iso kiho. Oikeastaan sen pitäisi olla samalla askelmalla tai yhtä askelmaa ylempänä kuin mille te haette. joku sellainen, joka tietää sekä teidät, että sen työn vaatimukset, johon teitä suosittelee. Ei liian kaukana teistä ja teidän työnkuvasta.
Mä kylläkin ymmärrän suhteilla tässä tarkoitettavan, että tuntisi sellaisia ihmisiä yrityksistä, joilla on jotain sananvaltaa, keitä heille palkataan. Mullakaan ei ole tällaisia suhteita. Mutta on mulla tietenkin suosittelijat edellisistä työpaikoista. Suhteet ja suosittelijat on eri asioita tässä työllistymisasiassa.
Mutta kun pointti on juuri siinä, että niiden suhteiden EI tarvitse olla sellaisia, joilla "olisi sananvaltaa" palkkaamiseen. Niiden pitää olla sellaisia, että voivat sanoa kaverilla, joka voi sanoa kaverille, joka voi sanoa kaverille, että tämä tyyppi olisi sopiva, ahkera ja pätevä tai ainakin oppivainen, ja asenne on kunnossa. Eli ei rakamiehen tarvi tuntea lemminkäisen toimitusjohtajaa, riittää kun se tuntee toisen raksamiehen, jonka työmaalla tarvitaan työntekijää. Tämä raksamies puhuu työmaamestarille. Työmaamestari puhuu sit toimistolla käydessään ylöspäin jne. NÄIN suhteilla oikeasti saadaan töitä. Näin minä ja monet tuntemani ihmiset ovat saaneet töitä. Mutta kukaan ketjussa ei saa olla narisijalusmuajaksi tunnettu, koska yksi lusmu tahraa ja tahmaa koko viestin kulun.
Olen vuosia yrittänyt jyödyntää omia suhteitani, vastaus on aina sama joko "ei ehdi," "ei kiinnosta," "ei osaa auttaa," tai "koita pärjätä itse". Suhteillakaan ei aina onnista, varsinkaan jos lähipiiri ei ole järin avuliasta ja yhteistyöhaluista siinä asiassa. Yksin taas on todella vaikea ja raskasta, ilman tukea ja verkostoja.
No ei me ainakaan laiteta enää edes ilmoituksia. Silloin hakijoissa on liikaa ei varteen otettavia ja ne vie turhaa energiaa.
Pitää olla niin kiinnostunut, että hakee ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla "ei ole mitään suhteita". Siis te ette tunne ketään, joka voisi sanoa, että olette järkeviä ihmisiä tai ahkeria työntekijöitä? Te ette ole sukua kenellekään, ette kenenkään tuttavia, entisiä työ- tai opiskeukavereita, ettekä ole koskaan tavanneet ketään? Olette täysin tynnyrissä kasvaneet, ketään koskaan ole nähneet ettekä kenenkään kanssa tervehdystä vaihtaneet. En rehellisesti sanottuna usko. KAIKILLA on jotain suhteita.
Vai oletteko te kaikille aina vain selittäneet, että ette oikeastaan osaa mitään, ettekä halua tehdäkään mitään ja jos joku teidät joskus palkkaisi, te huijaisitte riistäjätyönantajaa parhaan taitonne mukaan? Sen uskon kyllä, koska tällaisia ihmisiä on. Jotkut ovat jopa osoittaneet tämän käytännössä. Ja silloin teillä ei tosiaan ole suosittelijaa. Mutta tässä tapauksessa se on kyllä oma syynne.
Huomaa, että suosittelijan ei tarvitse olla mikään iso kiho. Oikeastaan sen pitäisi olla samalla askelmalla tai yhtä askelmaa ylempänä kuin mille te haette. joku sellainen, joka tietää sekä teidät, että sen työn vaatimukset, johon teitä suosittelee. Ei liian kaukana teistä ja teidän työnkuvasta.
Mä kylläkin ymmärrän suhteilla tässä tarkoitettavan, että tuntisi sellaisia ihmisiä yrityksistä, joilla on jotain sananvaltaa, keitä heille palkataan. Mullakaan ei ole tällaisia suhteita. Mutta on mulla tietenkin suosittelijat edellisistä työpaikoista. Suhteet ja suosittelijat on eri asioita tässä työllistymisasiassa.
Mutta kun pointti on juuri siinä, että niiden suhteiden EI tarvitse olla sellaisia, joilla "olisi sananvaltaa" palkkaamiseen. Niiden pitää olla sellaisia, että voivat sanoa kaverilla, joka voi sanoa kaverille, joka voi sanoa kaverille, että tämä tyyppi olisi sopiva, ahkera ja pätevä tai ainakin oppivainen, ja asenne on kunnossa. Eli ei rakamiehen tarvi tuntea lemminkäisen toimitusjohtajaa, riittää kun se tuntee toisen raksamiehen, jonka työmaalla tarvitaan työntekijää. Tämä raksamies puhuu työmaamestarille. Työmaamestari puhuu sit toimistolla käydessään ylöspäin jne. NÄIN suhteilla oikeasti saadaan töitä. Näin minä ja monet tuntemani ihmiset ovat saaneet töitä. Mutta kukaan ketjussa ei saa olla narisijalusmuajaksi tunnettu, koska yksi lusmu tahraa ja tahmaa koko viestin kulun.
Ei minunkaan siskoni tarvinnut tuntea kuin minut, joka tunsin oman esimieheni, joka päättää, kenet palkkaa, mutta eipäs vain päässyt, koska minulla ei ole sitä vaikutusvaltaa esimieheni päätöksiin. Mikä tässä nyt on vaikeaa?
Etsit sinua kiinnostavien alojen firmoja oma-aloitteisesti netistä, ja soitat heille tai menet käymään paikan päällä. Pelkkä avoimen hakemuksen lähettäminen ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
"Aktiivisesti pitäisi lähteä tarjoamaan itseään ovelta ovelle", mutta pääsy tyssää infotiskiin useimmissa toimistotöissä. Kaupat ja muut avoimet liikkeet eivät ehdi keskustella työnhakijan kanssa, kun muutenkin on työvoimaa vähennetty minimiin. Näissä ei useimmiten edes ole paikalla/tavattavissa päällikkötason ihmistä, joka rekrytoinneista jotain voisi sanoa. "Laita avoin hakemus", sanotaan ja senhän tietää mihin ne päätyvät.
Mutta jos osaat markkinoida itseäsi riittävän hyvin ja sitkeästi, voit päästä siitä infotiskiltä jopa suoraan rekrystä vastaavan ihmisen juttusille :-)
Ystäväni sai juuri töitä soittamalla kiinnostavalta tuntuvaan yritykseen, jolla ei edes ollut työpaikkailmoitusta missään. Hän kertoi olevansa kiinnostunut yrityksestä, hänet kutsuttiin haastatteluun ja palkattiin. Näinkin voi käydä. Piilotyöpaikkoja todella on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla "ei ole mitään suhteita". Siis te ette tunne ketään, joka voisi sanoa, että olette järkeviä ihmisiä tai ahkeria työntekijöitä? Te ette ole sukua kenellekään, ette kenenkään tuttavia, entisiä työ- tai opiskeukavereita, ettekä ole koskaan tavanneet ketään? Olette täysin tynnyrissä kasvaneet, ketään koskaan ole nähneet ettekä kenenkään kanssa tervehdystä vaihtaneet. En rehellisesti sanottuna usko. KAIKILLA on jotain suhteita.
Vai oletteko te kaikille aina vain selittäneet, että ette oikeastaan osaa mitään, ettekä halua tehdäkään mitään ja jos joku teidät joskus palkkaisi, te huijaisitte riistäjätyönantajaa parhaan taitonne mukaan? Sen uskon kyllä, koska tällaisia ihmisiä on. Jotkut ovat jopa osoittaneet tämän käytännössä. Ja silloin teillä ei tosiaan ole suosittelijaa. Mutta tässä tapauksessa se on kyllä oma syynne.
Huomaa, että suosittelijan ei tarvitse olla mikään iso kiho. Oikeastaan sen pitäisi olla samalla askelmalla tai yhtä askelmaa ylempänä kuin mille te haette. joku sellainen, joka tietää sekä teidät, että sen työn vaatimukset, johon teitä suosittelee. Ei liian kaukana teistä ja teidän työnkuvasta.
No ainoat suhteeni ovat työttömät vanhempani ja eläkkeellä oleva puolidementoitunut mummuni. Miten heitä voisi hyödyntää?
Eli tästäkin ketjusta päätellen ne työt saa vain suhteilla. Suhteilla, mikä on nykyisin verhoiltu sanaksi verkostot. Ennen oli noloa, jos oli saanut työnsä suhteilla. Nyt on noloa, jos niitä suhteita eli verkostoja ei ole.