Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset jaksavat täysipainoisesti töissä vuosia
16.01.2018 |
Minusta tuntuu että en ole missään muualla kuin töissä koko ajan.
En voi jättäytyä pois kun sitten ei olisi rahaa.
En vain jaksa tehdä päivässä mitään muuta kuin olla töissä 9 h ja sitten kotiin nukkumaan.
Tuntuu että olen niin aivopesty tähän pyörään että en mieti enää edes että jokin muu olisi mahdollista.
Aamulla juoksen bussiin mikä suuntaa töihin.
Kun joku soittaa, kuuluu sanoa että olen töissä. Kun joku kysyy mitä huomenna kuuluu sanoa että töitä.
Välillä minulle sanotaan että tätäkö haluat elämältäsi. No en uskalla sanoa että en, lähtisin kiertämään vaikka maailmaa. Rahaa on kun on töissä mutta ei yhtään vapaata.
Päivät pitkät vain nuokun . Yritän välillä väkisin pakottaa itseni muualle työn jälkeen mutta jos valitsen harrastuksen , en jaksa enää kauppaan tai laittaa ruokaa.
Tuntuu että nuokun tässä samassa vielä eläkkeelläkin ja odotan että eläkepäätös tulee.
Jos tulee. Joskus en ajattele tätä niin paljoa mutta kun vuosi taas pyörähtää käyntiin ja huomaan olevani taas töissä niin en näe oikeasti mitään muuta kuin tämän työelon.
Olen aina töissä ja sairaanakin tuuperran töihin kun en kehtaa olla pois.
Tulen töihin jopa loma aikana jotta kaikki varmasti näkevät että olen töissä.
Kommentit (4)
Ei tarvita mitään utopistista yhteiskunnan muutosta vaan tee itse konkreettinen muutos omassa elämässäsi.
Minä tein. Teen töitä muutaman kuukauden-pari vuotta aika lailla putkeen ilman lomia. Sitten lähden kiertämään maailmaa kuukausien ajaksi.
Olen onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tutkituttanut kilpirauhasarvosi?
No lähtisinkin mutta mites sitten kun työnantaja sanoo ettet saa lomaa nyt tai ei ainakaan 6 viikkoa putkeen.
Ei maailmaa kierretä parissa viikossa. Vaikka säästäisin kaikki lomani, pettymys olisi karvas kun sanottaisiin että ei muuten onnistu.
Inhottaa kun aikuisen ihmisen tulee pyytää lupa kaikkeen kuin äidiltä kysyisi.
Minähän se olen hyve työnantajalle eikä toisinpäin joten miksì työnantaja voi hanbata vastaan tai inhottaa ylipäätään se että kysyn voinko nyt lähteä.
Miten ikinä jossain lapsiperheessä voi sopia mitään aikuiset oman pään mukaan kun heidän täytyy kysyä toisiltaan sopiiko, kummankin työnantajalta, lasten kouluista.
Eli miten joku perhe pääsee ikinä reissuun niin että päätöksiä ei tarvitse kierrättää jonkun byrokratian kautta.
Sitten jos toiselle sopii niin toisen työnantaja on pistänyt hanttiin että ei sovi.
Ja sitten ei voi vain puolikas perhe lähteä kun tarkoitus oli lähteä yhdessä.
Pitäisi saada muutos yhteiskuntaan, että:
A) työviikko olisi kaikilla esim. 4-päiväinen ja työviikon pituus täyspäiväisillä 30 tuntia/vko, osa-aikaisilla esim. 3-päiväinen ja 22,5 tuntia
B) kesälomaa olisi kaikilla 2kk välillä touko-syyskuu
C) talvella olisi lomaa kaikilla 1 vko/kk välillä loka-huhtikuu.
Työttömät voitaisiin ottaa tuuraajiksi ja saataisiin työtaakkaa tasaisemmin jaettua?