Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten hallita tunteitaan?
15.01.2018 |
Olen siis näitä halveksittuja ihmisiä, jotka eivät osaa hallita tunteitaan, kuten oikean kunnon ihmisen pitäisi kyetä tekemään. Kun ottaa päästä, niin en osaa peitellä sitä. Saatan esim. töissä saada huonoina päivinä raivokohtauksia, joita sitten häpeän jälkeenpäin. Mutta miten tällaista pystyy muka hallitsemaan? Se olo ottaa minut niin kokonaisvaltaisesti hallintaansa, että siinä on aivan turha yrittää leikkiä jotain leikki-iloista. Miten muut ihmiset tekee sen?
Kommentit (44)
Oletko sinäkin kokenut halveksuntaa, ap? Eikö ole aika naurettavaa, joku luulee olevansa ei-halveksittava, kun halveksii muita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks se oo aika siistiä saada töissä raivokohtaus? Monet vain tumppaa kaiken raivon sisälleen? Miten terveellistä sekin sitten nyt muka on!? Tosi vajavaista ainakin minusta. Mä en voi olla töissä jossain, missä mua alkaa raivostuttaa. On pakko irtisanoutua. Koska en voi raivota ja toisaalta en anna kohdella itseäni miten tahansa.
Itsellä on paljon parempi olo, kun päästää raivot ja kiukut ja vitutukset menemään. Niistä ei ole mitään hyötyä ongelmanratkaisussa, päinvastoin. Elämä on kevyttä ja helppoa, kun ei välitä. Jos joku ärsyttää, nostan itseni henkisesti ylöspäin, pois tilanteesta, ja katselen asiaa ulkopuolelta. Näen miten hassua se on, että aikuiset ihmiset puhisevat jostain turhanpäiväisestä, vaikka asian voisi ratkaista ihan helposti vain puhumalla. Pahimmassa tapauksessa lähden oikeasti pois tilanteesta, ja sanon että puhutaan tästä sitten kun kaikki osataan pysyä rauhallisina.
Emt. Terapiassa puhutaan hengitysharjoituksia ja pilatesta?
Tsemii!
Tunnista tunteesi. Mieti mistä johtuu mikäkin.
Ei tarvi reagoida kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää kohdata tunteesi. Jatkuvasti. Niin että sinulla on jatkuva yhteys omiin tunteisiisi, ja hyväksyt tunteet sellaisina kuin ne tulevat.
Räjähdykset ovat hyvin selkeä merkki että patoat tunteitasi. Jossain vaiheessa tunteet purkautuvat, ja se tapahtuu räjähtäen, koska padottua tunnetta on niin paljon. Myös se, että pidät itseäsi "halveksittuna" antaa viitteitä tähän suuntaan.
Meditointi, mindfulness ja vastaavat keinot auttavat.
Voi olla haastavaa jos sitä ei ole jo lapsena opetettu eikä se ole kasvanut osaksi persoonallisuutta. Sanoisin mene terapiaan, mutta et kuitenkaan pääse. Lue siis self help-kirjallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on paljon parempi olo, kun päästää raivot ja kiukut ja vitutukset menemään. Niistä ei ole mitään hyötyä ongelmanratkaisussa, päinvastoin. Elämä on kevyttä ja helppoa, kun ei välitä. Jos joku ärsyttää, nostan itseni henkisesti ylöspäin, pois tilanteesta, ja katselen asiaa ulkopuolelta. Näen miten hassua se on, että aikuiset ihmiset puhisevat jostain turhanpäiväisestä, vaikka asian voisi ratkaista ihan helposti vain puhumalla. Pahimmassa tapauksessa lähden oikeasti pois tilanteesta, ja sanon että puhutaan tästä sitten kun kaikki osataan pysyä rauhallisina.
Tää on just neuvojalta, joka ei tajua itse ongelmaa ollenkaan.
En saa raivokohtauksia, en välitä niin paljon mistään että raivoaisin. Olen perustyytyväinen ja onnellinen. Terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnista tunteesi. Mieti mistä johtuu mikäkin.
Ei tarvi reagoida kaikkeen.
Voi olla todella vaikea tietää, mistä nyt mikäkin johtuu, jos ne juontavat ikään alle 5-vuotta, kuten ainakin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
En saa raivokohtauksia, en välitä niin paljon mistään että raivoaisin. Olen perustyytyväinen ja onnellinen. Terve.
Niin moni muukin oli kunnes vanhemmat kohtelivat heitä paskasti. Älä luule, että tuo on mitään omaa ansiotasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on paljon parempi olo, kun päästää raivot ja kiukut ja vitutukset menemään. Niistä ei ole mitään hyötyä ongelmanratkaisussa, päinvastoin. Elämä on kevyttä ja helppoa, kun ei välitä. Jos joku ärsyttää, nostan itseni henkisesti ylöspäin, pois tilanteesta, ja katselen asiaa ulkopuolelta. Näen miten hassua se on, että aikuiset ihmiset puhisevat jostain turhanpäiväisestä, vaikka asian voisi ratkaista ihan helposti vain puhumalla. Pahimmassa tapauksessa lähden oikeasti pois tilanteesta, ja sanon että puhutaan tästä sitten kun kaikki osataan pysyä rauhallisina.
Ai silloinkin kun meinaat itse raivota, kuten oli nyt se kysymys? Joopa joo 😆
Tunteet otetaan vastaan sellaisina kuin ovat tullakseen, mutta niihin ei tartuta, vaan ne menevät samoin tein.
Tuomitseminen ja väisteleminen tukahduttavat niitä, jolloin saatat jossain vaiheessa räjähtää kun kiehuu yli.
Se että jäät kiinni vitutukseen kielii siitä että "tartut" kiinni fiilikseen ja sisäinen dialogisi vain vahvistaa aiheuttamalla lisää negatiivisia tunteita jotka ovat lähtöisin siitä miten tulkitset tilannetta, eivät tilanteesta itsestään.
Itsekin olen räjähtelijä ja saatan olla edelleenkin mutta tuli ero räjähdysten kohteen kanssa joten en tiedä varmasti: olen käynyt terapiassa nyt pari vuotta ja se on ainakin auttanut.
Muita asioita jotka toimivat: vähintään 3 sivua päiväkirjaa päivittäin, sinne kaikki mikä vituttaa. Selkeyttää esimerkiksi hormonien vaikutusta mielialaan, ja niitä omia mahdollisiä ylinegatiivisia tulkintoja lopulta aika neutraaleista tilanteista. Syön myös mäkikuismaa vuodenajan aiheuttamaan masisfiilikseen, ja sekin tuntuu auttavan.
Kalanmaksaöljykapselit saattavat myös auttaa tunteiden kanssa elämistä.
Ja sit tosiaan se että tunteita ei voi hallita mutta niitä omia tulkintoja voi kyseenalaistaa, ja omaan toimintaan voi vaikuttaa joka käsitetään ulkopuolelta katsottuna tunteiden hallinnaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä raivosi yksi tyyppi itsensä ulos lopullisesti toimistolta. Kukaan ei jaksanut räjähdysaltista työkaveria enää ja sitä ei kukaan voi vaatiakkaan muilta. Voin kertoa, että ilmapiiri vapautui ×1000 sen jälkeen kun ongelmat pystyttiin ratkaisemaan ihan aikuiseen keskustelutyyliin
Oletko onnellinen elämässäsi? Kannattaisi harkita ehkä jotain muutoksia. Niin ja kirjallisuutta kannattaa tosiaan hankkia niin kuin joku aiemmin ehdottikin.
No minulla ei ole hallitsemattomia tunteita. Joskus nuorena sain parisuhteessa typeriä kilareita. Ne loppuivat, kun työstin hieman lapsuudenkodin perintöä ja kasvoin aikuiseksi.
En voisi ikinä kuvitellakaan saavani jotain raivareita töissä. Ne asiat ovat vain työtä. Olen yläkoulun opettaja ja jos joku pentu tai vanhempi on ärsyttävä, käsitän, että he vain kanavoivat omia tarpeitaan ja tunteitaan minuun roolini takia.
Jos aikuinen ei pysty asettumaan edes työroolissaan tilanteen yläpuolelle, hänellä on kyllä jokin ongelma, jota pitäisi itsekseen tai ammattilaisten kanssa selvittää.
Mä muistan, että mä aloin tuossa tilanteessa lapsena itkemään :'( EIKÄ NE PASKAT TARHAN TÄDIT KOSKAAN LOHDUTTANEET VITUNSAANANMULKUT. Eli tavallaan voimattoman raivon itkua. En raivoa töissä, se varmaan tukahdutti minut, kun tiesi, että lohtua ei tunteille tule, tunnetpa mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
No minulla ei ole hallitsemattomia tunteita. Joskus nuorena sain parisuhteessa typeriä kilareita. Ne loppuivat, kun työstin hieman lapsuudenkodin perintöä ja kasvoin aikuiseksi.
En voisi ikinä kuvitellakaan saavani jotain raivareita töissä. Ne asiat ovat vain työtä. Olen yläkoulun opettaja ja jos joku pentu tai vanhempi on ärsyttävä, käsitän, että he vain kanavoivat omia tarpeitaan ja tunteitaan minuun roolini takia.
Jos aikuinen ei pysty asettumaan edes työroolissaan tilanteen yläpuolelle, hänellä on kyllä jokin ongelma, jota pitäisi itsekseen tai ammattilaisten kanssa selvittää.
Olet typerä, itsekeskeinen, omahyväinen kakkkapää, vedä käteen. Joko on hampaat valkaistu, että kelpaat? Ja tissit teetetty?
Mä en ole ikinä joutunut tilanteeseen, jossa olisi pitänyt saada raivokohtaus. Enpä voi edes kuvitella sellaista tilannetta. No, mulla on kyllä lehmän hermot.
Vierailija kirjoitti:
No minulla ei ole hallitsemattomia tunteita. Joskus nuorena sain parisuhteessa typeriä kilareita. Ne loppuivat, kun työstin hieman lapsuudenkodin perintöä ja kasvoin aikuiseksi.
En voisi ikinä kuvitellakaan saavani jotain raivareita töissä. Ne asiat ovat vain työtä. Olen yläkoulun opettaja ja jos joku pentu tai vanhempi on ärsyttävä, käsitän, että he vain kanavoivat omia tarpeitaan ja tunteitaan minuun roolini takia.
Jos aikuinen ei pysty asettumaan edes työroolissaan tilanteen yläpuolelle, hänellä on kyllä jokin ongelma, jota pitäisi itsekseen tai ammattilaisten kanssa selvittää.
Oletko todellakin opettaja? :O Etkä ymmärrä edes kysymyksenasettelusta, mitä vastata? Ja että ketju ei koske sua, tai varsinkaan sun persoonallisia kokemuksiasi, niiden ollessa nuo? Ttu mikä pässi taas stana, mikä aine? En valitse lapselleni sitä.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on samaa, paitsi ei töissä. En oikeasti YMMÄRRÄ, miten kenelläkään ON VARAA haukkua sellaisia ihmisiä, joilla on tämä ongelma. Ttu mä haukun heitä.