Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset oikeasti viihtyvät ns. korkeakulttuurin parissa? Museot, taidenäyttelyt, ooppera, baletti, klassinen musiikki...
15.01.2018 |
Olen itsekin pienestä pitäen käynyt mm. museoissa ja näyttelyissä kuvataideharrastuksen kautta, mutta ei silloinkaan kiinnostanut yhtään eikä ole herännyt kipinää myöhemmälläkään iällä. Teatterissa kävin myös paljon lapsena ja nuorena, näin aikuisena sekin lähinnä ärsyttää. Pidän klassisesta musiikista aika ajoin, mutta ei konsertti olisi mikään suuri nautinto minulle enkä myöskään tiedä musiikista juuri mitään, kunhan kuuntelen. Oopperassa olen käynyt kerran, samoin baletissa. Ihan jees mutta ei hirveästi kiinnosta. Mainitaan vielä kirjallisuus: tykkään lukea monenlaista kirjallisuutta, mutta se on minulle aika henkilökohtainen harrastus, ei siitä kiinnosta puhua oikeastaan kenenkään kanssa.
Lähinnä tuli mieleen kun monet esim. haluavat asua kaupungissa kulttuurin takia ja tässä yhteydessä mainitaan (taide)näyttelyt, museot ja ooppera. Ja sitten se, että korkeakoulutus saatetaan niputtaa yhteen korkeakulttuurin kanssa ja siitä monesti vedetään johtopäätös, että maisterilla ja amiksella tuskin on yhteisiä kiinnostuksenkohteita vapaa-ajalla, kun maisteri haluaa oopperaan ja amis haluaa paikallispubiin.
En yritä olla hyökkäävä tai vähätellä, mutta kiinnostaa! Esim. millainen perhetausta, missä asunut lapsena, ja MIKÄ noissa yllämainituissa kiehtoo ja harrastetaanko niitä oikeasti vaikka viikoittain tai jopa päivittäin?
Kommentit (26)
Vanhemmat veivät lapsena kulttuurin pariin. Nyt vien itse suvun nuorisoa. Korkeakulttuurista saa välillä uutta näkökulmaa ja kicksejä, ei kuitenkaan kaikesta. On silläkin saralla omat varman päälle pelaajansa ja toisaalta erikoisuudentavoittelijansa. Harrastan myös populaarikulttuuria. Itse asiassa jatkuva korkeakulttuurin korostaminen rasittaa mua. Mutta se on niin paljon rikastanut elämääni että olisin lman sitä aika erilainen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keksivertoa älykkäämmät ; )
No se on sitten lähemmäs puolet ihmisistä - vain lähemmäs koska jotkut ovat kuitenkin siinä keksiverrossa - eli se ei vielä paljon kerro.
Olen keski-ikäinen naisopettaja eli tyypillinen kulttuuriharrastaja. Olen pienestä maalaiskylästä ja työläistaustainen - kotoa en ole mallia korkeakulttuurin harrastamiseen saanut. Kuitenkin jo lapsena luin paljon, ja siitä tiedonjanoni ja kiinnostukseni eri asioita kohtaan on varmaan syntynyt. Oopperaa ja balettia näin televisiosta, museoissa käytiin koulun kanssa. Jo nuorena huomasin pitäväni viihde-elokuvien ohella ns. taide-elokuvista. Ylen kanaviltahan pystyy kuka tahansa katsomaan kulttuuriohjelmia, siinä ei perhetausta ole esteenä kuin korkeintaan henkisesti. En näe mielenkiinnonkohteita mitenkään mustavalkoisesti joko-tai, vaan käyn kyllä esimerkiksi myös rock-konserteissa ja festareilla.
Tulen perheestä, jossa harrastettiin näitä ja vanhempani ja myös isovanhempani ovat olleet ns. "korkeakulttuurin" harrastajia. Pidän teattereiden, museoiden jne. tunnelmasta. Rakastan klassista ja mahtipontista musiikkia. Harrastin lapsena ja harrastan edelleen kuvataiteita ja musiikkia. Pidän myös kaikenlaisesta muusta kevyestäkin musiikista ja käyn monissa muissakin tapahtumissa. En ole kovin ennakkoluuloinen vaan teen sitä mistä pidän huolimatta siitä mitä muut sanovat. Olen keski-ikäinen nainen ja korkeakoulutettu.
Olen 35-vuotias äikänope, naimisissa toimittajan kanssa. Ehkä ammatitkin jo kertovat, että olemme molemmat kiinnostuneita monenlaisesta kulttuurista. Suhtaudumme uteliaasti maailmaan ja elämään. Molemmat ovat harrastaneet musiikkia lapsuudesta saakka. Itselleni lukeminen on ollut elintärkeää koko elämäni ajan. Kirjallisuuden opiskeleminen on tietenkin antanut minulle myös välineitä keskustella lukemastani.
Emme asu kaupungissa, joten kovin usein en pääse oopperaan tai teatteriin. Aloite lippujen varaamiseen voi tulla myös mieheltä, meillä molemmat ihan aidosti nauttivat näistä asioista. Taidenäyttelyissäkin käydään, joskaan pienten museoiden erityistä taiteentuntemusta vaativat näyttelyt eivät yleensä satu meidän silmäämme, emme niin aktiivisesti harrasta kuvataiteita. Ulkomaanmatkoillakin käymme molempien toiveesta museoissa ja näyttelyissä.
Ystäväpiirimme on samanlaista, kulttuurisesti aktiivista porukkaa. Tilaisuuksissa ja näyttelyissä ei käydä snobbailunhalusta, vaan aidosta kiinnostuksesta, ja niistä vaihdetaan mielipitetä tavattaessa. Joukossa on myös työttömiä ja kulttuurialalla hyvin matalapalkkaisissa töissä työskenteleviä. Varmasti on niitäkin tilanteita, että tulee lähdettyä jonnekin vain, koska tietää jäävänsä sivuun hyvistä keskusteluista, jos ei tiedä, mistä muut puhuvat. Tai saa ystävältä suosituksen jostain tosi hyvästä teoksesta, konsertista, esityksestä tai näyttelystä.