Millaiset ihmiset oikeasti viihtyvät ns. korkeakulttuurin parissa? Museot, taidenäyttelyt, ooppera, baletti, klassinen musiikki...

No millaista ihmistä kiehtoo av:lla oleminen ja miksi?

Minä pääsen harvoin noihin kulttuuririentoihin mutta nautin kyllä silloin harvoin kun menen.

Kulttuuria ei koskaan kotona harrastettu. Olen ihan tavis duunari, tavallisista piireistä.

Itse olen vasta 21-vuotias, mutta koko ikäni musiikkia harrastanut. Musiikkiopiston myötä se kiinnostus klassiseen musiikkiin ja oopperoihin taisi syntyä. Koen olevani ihan tavallinen (amiksen käynyt! :D) maalaistyttö, en mitenkään "hienompi" tai "sivistyneempi". Musiikkimaku vakiintuu tutkimusten mukaan varhaisteinivuosina, kenties minut musiikkiopistossa aivopestiin jotenkin. :)

Vaikea sanoa, mikä noissa kiehtoo. Osaltaan se kaikki mahtipontisuus ja instrumenttien värikäs kirjo. Sinfoniaorkesteri livenä on parasta mitä tiedän, se saa koko ruumiissa karvat pystyyn ja kyyneleet silmiin. Viikottain en pysty konsertteja harrastamaan, sillä olen opiskelija eikä rahaa jää paljon ylimääräiseen. Kuitenkin koitan edes muutaman kerran käydä jossain, silloin tällöin myös oopperassa.

Toinen intohimoni klassisen musiikin lisäksi on muuten metallimusiikki! Mutta se onkin sitten ihan toinen tarina 😂

Ei korkeakulttuuria nykyään voi niputtaa kaikkea samaan. Harva harrastaa kaikkea ns. korkeakulttuuria vaan se on osa kulttuuriharrastusta. Itse olen maalaisjunttitaustainen korkeakoulutettu, jonka isä vihasi jo sanaa kulttuuri. Käyn museoissa ja taidenäyttelyissä, muuten menee enemmän populaarikulttuurin puolelle.

No itse taidan olla ap:n hakema ihminen. Ja tilastojen perusteella hyvin tyypillinen ns. korkeakulttuurin kuluttaja eli keski-ikäinen koulutettu nainen.

Synnyin ja kasvoin pienellä maatilalla pienessä kylässä. Olen lapsesta asti ollut todella kiinnostunut historiasta, mistä virisi kiinnostus museoihin. Teini-ikäisenä innostuin taiteesta ja arkkitehtuurista ja vähän myöhemmin kirjaimellisesti hurahdin oopperamusiikkiin. Sen jälkeen alkoi muukin klassinen musiikki kiinnostaa.

Käyn katsomassa kaikki Kansallisoopperan ohjelmistoon kuuluvat oopperat (parhaat useaan kertaa) ja jotkut baletit. Savonlinnassa käyn joka kesä ja ulkomaanmatkat valitsen sen perusteella, missä on hyviä oopperataloja. Sinfoniakonserteissa käyn myös aika säännöllisesti.

Museoissa ja taidenäyttelyissä käyn ehkä parin viikon välein, joskus innostuessani useamminkin.

Rakkain harrastukseni taitaa silti olla lukeminen. Olen ollut lukutoukka siitä asti kun lukemaan opin, ja jokin kirja kuluu kädessä joka päivä.

Itse tykkään museoista, näyttelyistä, teattereista ja tanssiesityksistä. Oopperasta ja klassisesta musiikista en sitten taas oikein välitä. Koen, että taide herättää aina vähän arjesta poikkeavia ajatuksia ja mielleyhtymiä toisiin asioihin, mikä tuntuu jännältä. Mutta tietenkään kaikki näyttelyt tai esitykset eivät ole niin onnistuneita, vaan on niitä tylsiäkin. Äitini on myös kova kulttuuriharrastaja. Museoissa ja näyttelyissä käyn ehkä noin kerran kuussa, teatterissa ja tanssiesityksissä sitten melko harvoin. 

Mä aina sanon että rakastan teatteria ja näyttelyitä. Mut hävettävän vähän käyn niissä enää kun oma elämä vie. Joka kerta kun teatteriin tulee uusi näytelmä, sanon että menen ja en koskaan mene. Vaikka haluan. Raha/aika jompikumpi lyö kapulat.

Olen "kulturellista" "taiteilijaperheestä".

Ainakin itse pidän joistakin museoista, mutta eivät silti kaikki maailman museot kiinnosta. Samoin joku ooppera voi kiinnostaa, mutta en harrasta oopperassa käyntiä.

Taidenäyttelyissä käyn mielelläni, mutta kävelen kylmästi ohi teosten joita en jaksa.

Konserteissa kävisin enemmän jos minulla olisi siihen tilaisuus.

Eli en ole mikään suurkuluttaja, mutta pidän korkeakulttuurista ja monesta alakulttuuristakin.

En siis jaksa pitää asioista koska niistä pitäminen jotenkin kuuluu asiaan vaan etsisin mielelläni kulttuurista, luonnosta, matkailusta, urheilusta elämyksiä...siis jos minulla olisi aikaa ja rahaa enemmän.

Mutta jos siitäkin tulisi orjallista, ilotonta jonkun muun määrittelemää kiinnostus katoaisi.

Olen viisikymppinen, opistotason koulutus, töissäkäyvä nainen. Perhetausta tavallinen työläisperhe, vanhemmat luki kyllä kirjoja, ja äiti kävi joskus teatterissa, kotona kuunneltiin tavallista tanssi- ja kevyttä musiikkia radiosta. Itse olen pienestä pitäen ollut himolukija, rakastan elokuvia ja teatteria ja kuvataidetta. Vanhempana olen löytänyt myös tanssitaiteen, nykytanssin ja baletin. Klassinen musiikki ei kiinnosta. Käyn vähintään kerran viikossa jossain kulttuuritapahtumassa, monesti useamminkin. Tykkään myös matkailusta, ja suunnittelen matkani aina niin, että niihin liittyy mahdollisimman paljon kulttuuritapahtumia, taidemuseoita, näyttelyitä, konsertteja yms.

Olisi mukavaa käydä enemmänkin teatterissa ja konserteissa, mutta aina ei aika ja varsinkaan selän terveys riitä siihen. Ehkä muutaman kerran vuodessa teatterissa nykyään, saman verran kamariorkesteria/sinfoniaorkesteria kuuntelemassa. Baletissa ja oopperassa olen käynyt pari  kertaa, eivät oikein niin kiehtoneet.  Musikaaleja ja oopperoita + baletteja olen kyllä kotisohvalta katsonut enemmän, ehkä se oma mukavuudenhalu tässä korostuu.

Rock-konserteissakaan en ole viime vuosina enää kiinnostunut käymään, opiskeluaikoina kyllä.

Kotoisin keskikokoisesta kaupungista, tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä, jossa kuunneltiin klassista ja itsekin soitin klassista soitinta vuosikymmenen. Lähisuvussa myös taiteilijoita ja alan opettajia, mutta siltikään ei taidemuseoissa tule käytyä kuin matkoilla parin vuoden väliajoin. Ehkä enemmän tulee käytyä historiallisissa ja luonnontieteen museoissa ja tiedemuseoissa. Tai vanhojen talojen Loviisassa rakennuskantaan tutustumassa avointen ovien päivinä.

Minä olen eniten ollut aina viehtynyt kirjallisuudesta ja historiasta, ilman mitään esimerkkejä rai kenenkään kannustusta. Kotona tosin luettiin paljon. Vanhemmiten olen ajoittain kiinnostunut myös kaikenlaisesta, museoista, teatterista, ehkä vähemmän klassisesta musiikista tai oopperasta. Olen kuitenkin nähnyt silläkin saralla kiehtovia esityksiä. Viihdyn myös populäärikulttuurin parissa enkä pidä sitä sen huonompana. Ehkä joissain ns ylemmän luokan piireissä kuuluu harrastaa esim oopperaa kiinnosti tai ei. Olen ihan duunariperheestä, Hgistä, joten mahdollisuuksia on ollut kaikkeen.

10 jatkaa vielä: korkeakoulutustausta, vieläkin kuuntelen klassista yhtä sujuvasti kuin heviä. Äitini käy enemmän teatterissa. 

Ja hiukan samaa vaivaa täällä kuin jollain tuolla yllä ketjussa, että aina suunnittelee menevänsä katsomaan sitä ja tätä esitystä, mutta sitten se vain jää.

Olen käynyt niin oopperassa, baletissa, sinfoniaorkesterin konsertissa, erilaisissa taidenäyttelyissä jne. Silmiinpistävää on keski-iän ylittäneiden naisten yliedustus kaikissa "korkeakulttuuriin" kuuluvissa tapahtumissa. Miehiä näkee lähinnä vaimojensa käsipuolessa. Nuoriakin pitää oikein etsiä joukosta ja nekin ovat pääsääntöisesti joko naisia tai pareja.

En siis ole mikään korkeakulttuurin ystävä. Mutta mistäs minä voisin sen tietää, ellen olisi sitä itse kokenut.

Lapsuuden kodissa, Helsingissä, ei harrastettu kulttuuria ollenkaan. Mutta se muuttui osaltani, kun pääsin musiikkiluokalle ja kävin myös musiikkiopistossa, harrastin musiikin( soolo, orkesteri, kuoro) ohessa näyttelemistä ja monenlaista urheiluakin. Työläisperheestä en ole sen pahemmin ponnistellut eteenpäin, eli ns duunari itsekin. Mutta säännöllisesti edelleen käyn teattereissa, konserteissa, baletissa jne. Tykkään vaan kovasti. Ulkomaillakin kierrellään näyttelyitä, kirkkoja yms lasten kanssa. Luen myös paljon kirjoja. Olen harrastuksissani aika monipuolinen, sillä koirat kuuluvat myös elämääni, sekä liikunta.

N47

Kahdenlaiset ihmiset:

1. Sellaiset joiden estetiikantajua kyseiset taiteenlajit sattuvat puhuttelemaan. Usein herkkiä, harrastavat itsekin taidetta jossain muodossa, jne.

2. Snobit jotka kokevat olevansa muita parempia kun käyvät katsomassa kyldyyriä. Voivat sitten kertoa muille käyneensä.

Olen keskivertoa roimasti köyhemmästä perheestä. Rakastan kuvataiteita, näyttelyitä, teatteria ja kirjoja. ✨

Olen kotoisin pienestä maalaiskylästä ihan tavallisesta maalaistalosta. Lapsuudenkodissani arvostettiin yleissivistystä, kuunneltiin paljon musiikkia ja luettiin. Balettia olen rakastanut varmaan niin kauan kuin ylipäätään mitään olen tästä maailmasta tajunnut, samoin kirjoja. Ooppera ja muu klassinen musiikki tuli kuvioihin teini-iässä. Museoissakin käyn mielelläni. Taidenäyttelyissä tulee käytyä vähiten, ehkä kerran vuodessa.

Kuuntelen kyllä paljon kaikenlaista muutakin musiikkia kuin klassista,  ns. uudempaa suomalaista iskelmämusiikkia lukuun ottamatta. Iskelmien tekemisen taito hävisi Suomesta joskus 70-luvulla.

Olen myöhemmässä keski-iässä, lähtöisi keskikokoisesta kaupungista, mutta asunut Helsingissä jo iät ajat, ja yliopstossa viettänyt enemmän aikaan kuin kenellekään olisi oikeasti tarpeen. Toinen vanhemmistani oli taiteilija, ja toinen kiinnostunut teatterista ja runoudesta, pienenenä sisaruksiani ja minua käytettiin taidenäyttelyissä, museoissa ja teatterissa. Itse pidän kirjallisuudesta (pienenä sain aina lukea ihan mitä halusin ja ihan niin pitkään kuin halusin), nyt olen ollut muutaman vuoden vähän vähemmällä lukemisella koska olen kirjoittanut paljon. Oopperasta pidän, lähinnä varmaan siksi että se on niin absurdia, baletista ja teatterista vähemmän. Elokuvissa käyn toisinaan, useammin gallerioissa ja museoissa, joissa piirrän myös mielelläni (pidän esineistä noin yleensä). Olen erilaisten museoiden ystävä, omistan museokortin ja käyn avajaisissa ja erilaisissa muissa tilaisuuksissa niissä. Konserteissa käyn harvoin, ja klassista musiikkia kuuntelen enmmäkseen töissä kun on keskittymistä vaativaa tekemistä, minkäänlainen musiikki ei ollut koskaa mitenkään äärettömän tärkeää minulle, mutta yleensä nykymusiikki miellyttää minua enemmän kuin esimerkiksi romanttinen.

Luultavasti olen henkilö, joka on tottunut tekemään noita asioita, ja saan joistakin taiteen ja kulttuurin muodoista erityistä tyydytystä (uusia oivalluksia, iloa visuaalisesti mielenkiintoisista asioista, voimakkaita tunne-elämyksiä jne.), mutta toisista en henkilökohtaisesti ole kovin kiinnostunut.

En osaa sanoa. Itse olen aivan hulluna oopperaan, mutten juuri muuhun ns. korkeakulttuuriin. En tiedä mikä siinä oopperassa niin minua kiehtoo. Olen tavallinen, joka on hurahtanut johonkin asiaan. Itse asiassa olen tykännyt oopperasta jo pienenä. Ehkä se ruokkii minun fantasia maailmaa.

Mä olen akateemisesta perheestä, mutta en kulttuuripiireistä. Rakastan eritoten museoita, pidän myös oopperasta ja baletista vielä enemmän. Teatteri, kun se on hyvää, on mielestäni parhaasta päästä ilmaisumuotoja, samoin elokuvista pidän viihdekamaa "roskana" ja olen kiinnostunut ns. paremmista ja laadukkaista elokuvista, jotka jotenkin haastavat ja tekevät genreä uudeksi. Myös klassinen musiikki, sekä vanha että kokeilevampi, sykähdyttää. Olen tosin itsekin kulttuurialan akateemisen koulutuksen saanut, mutta nämä asiat ovat kiehtoneet minua jo lapsesta asti. Olen myös ollut aina ahkera lukija. Mua pidetään ehkä vähän sellasena pitkästyttävässäkin määrin "diippiä shittiä" jauhavana ihmisenä, olen siis vilkas ja puhelias, ja vaikka höpöttelen kevyemmistäkin aiheista, pohdiskelen usein asioiden merkityksiä, politiikkaa, ajatusjärjestelmiä, konsepteja. Tieteentekijäksi minusta ei kuitenkaan ole, olen enemmän tekijä kuin esimerkiksi luennoilla istuja. Minulle on tärkeää, millä tavalla mikään taide istuu ja suhteutuu muun taiteen kaanoniin, teosten viittaussuhteet.

Että millainen ihminen olen? Varmaankin näillä spekseillä melkoinen taidehörhö, kaunosielu, syntyjen syvien pohtija, ja toisaalta rempseä tyyppi.