Mikä avuksi kun koulunkäynti ei kiinnosta teiniä?

Onko masentunut?

Vierailija kirjoitti:

m85 kirjoitti:

antakaa sille välivuosi harrastuksiin, ehkä hänestä löytyy uusia taitoja?

ei kaikki ole intohimoisia opiskelijoita

tehkää vaikka lista mikä kiinnostaa ja mitä osaa, miettikää olisko siitä ammattilaiseksi jostain lajista tai artisti muodosta?

Emme todellakaan anna. On joko opiskeltava tai mentävä töihin. Kotona vetkutteleminen ja ”harrastaminen” olisi kaikista typerin ratkaisu, joka ei johda mihinkään hyvään. Artistia hänestä ei tule vaikka voissa paistettaisiin. Ei edes räppäriä. Vihaa esiintymistä.

Mun korvaan kuulostaa nuo tietyt hankaluudet kovin tutuilta, mullakin ADHD.

Mä myös olin tuon ikäsenä masentunut, mutta kävin kuitenkin lukion. Olisiko teilläkin mahdollisesti jonkinlaista syvempää uupumusta/masennusta nuorella?

Mä olen itse samaa mieltä siinä, että ei mitään velttoilu-välivuotta, koska jos lapsella on oikeasti omantoiminnan ohjauksen ongelmia, passiivisuus syrjäyttää tosi nopeasti.

Itse syrjäydyn suunnilleen jo viikon lomalla, en saa enää mitään aikaiseksi ja mieli on maassa, kaikki rytmit menee sekaisin jne.

Ammattiopistoon datanomi- , sähkö- , prosessi-, automaatioasentaja- tai vaikka merkonomilinjalle. Ei tarvita askartelutaitoja eikä liian lukupainotteista. Yhteishaku on käsillä. Etsikää netistä kuvauksia eri linjoista.

Ihan tavallista. Lukiossa pitäisi jo vähän lukeakin ja tehdä ne läksyt, että pärjää. Yläasteella se ei ole perusfiksulle niin justiinsa.

Tiedän paljon vastaavia tapauksia lähipiiristä, parasta mitä heille voi tehdä on auttaa ja patistaa se sieltä lukiosta läpi, vaikka aikuislukion kautta. Antaa sitten tehdä vaikka hanttihommia pari vuotta tai käydä armeijan, ikä tekee useimmille tehtäväänsä nimittäin. Hankalaksi tilanne menee, jos nuoren annetaan jättäytyä pois sieltä lukiosta kokonaan, ja näin evätään jatko-opiskelumahdollisuudet sitten kun nuori on kypsynyt ja kehittynyt ja oppinut kantamaan vastuuta opiskeluistaan.

En tiedä, paljonko olette auttaneet nuortanne aiemmin, mutta nyt olisi kunnon ajanvietto-vanhemmuuden hetki. Tai ostopalveluna. Toisin sanoen, teette itse/yksityisopettaja tekee nuorenne kanssa ne läksyt joka päivä tunnin ajan sopivaan aikaan. Aina sama rutiini. Nuorellanne ei ole opiskelurutiinia, eikä hän sitä saa itse taiottua mistään nyt, hän ei ole aikuinen, hän on nuori ja teini-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kauppaopisto? Tuleeko toimeen eläinten kanssa? Jos yes niin eläintenhoitaja amiksen peruskoulupohjaisella linjalla. Miten olis lähihoitajan koulutus esim. Ensihoitoon? Yksi hyvä vaihtoehto on oppisopimuksella kaupan alalle.

On eläinten ihopöylle allerginen astmaatikko. On ujo eikä sovi varmaan millekään alalle, jossa pitää olla asiakkkaiden kanssa suorassa kontaktissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan meidän pojalta, joka on tosin vasta 10v. Diagnoosia haettiin, mutta ei saanut esim. ADD:tä. Koulu sujuu, omatoimisuus ei. Toinen lapsi on ihan erilainen.

Teini vaikuttaa minun mielestäni enemmän 13- kuin 16-vuotiaalta. Murrosikä alkoi näkymään viime vuoden syksyllä. Kaipa tuo tunne-elämän kehitys on vieläkin jäljessä mutta siihen ei kai ole edes olemassa mitään apua?

Entä iltalukio? Siellä ei ainakaan sitä liikuntaa, saa keskittyä lukuaineisiin. Eikä enää aikaisia aamuherätyksiäkään...

Vierailija kirjoitti:

Onko masentunut?

Mistä sen voi tarkalleen tietää? Pitää hauskaa kavereidensa kanssa mutta riitelee kotiväen kanssa. Koulussa on kuulemma pidetty oppilas aivan kuten oli peruskoulussakin. Häntä on luonnehdittu sellaiseksi, joka on uskollinen ja luotettava sekä hänestä pitävät kaikki mutta harva rakastaa tai vihaa häntä tosissaan. On niin sanottu harmiton tapaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan meidän pojalta, joka on tosin vasta 10v. Diagnoosia haettiin, mutta ei saanut esim. ADD:tä. Koulu sujuu, omatoimisuus ei. Toinen lapsi on ihan erilainen.

Teini vaikuttaa minun mielestäni enemmän 13- kuin 16-vuotiaalta. Murrosikä alkoi näkymään viime vuoden syksyllä. Kaipa tuo tunne-elämän kehitys on vieläkin jäljessä mutta siihen ei kai ole edes olemassa mitään apua?

Aika, jos kyse on murrosiästä :) tuo kiinnostavien juttujen ahmiminen ja muiden ignooraaminen kuulostaa tutulta meilläkin. Murrosikä on jo ohi, mutta se ei tosiaan mitenkään helpottanut niihin tylsiin, pakollisiin asioihin tarttumista, joka on muutenkin hankalaa. Mun nuoreni on käytännön ihminen, ja luotan, että pärjää kyllä elämässä. Eiköhän teilläkin tilanne ole taas vuoden päästä erilainen?

-Se add-tytön äiti

Mistä tiedät, miten paljon teini opiskelee? Se on ihan sama lukeeko niitä kirjoja 10min, 30min vai kaksi tuntia putkeen jos niistä ei oikeasti jää mitään päähän.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista. Lukiossa pitäisi jo vähän lukeakin ja tehdä ne läksyt, että pärjää. Yläasteella se ei ole perusfiksulle niin justiinsa.

Tiedän paljon vastaavia tapauksia lähipiiristä, parasta mitä heille voi tehdä on auttaa ja patistaa se sieltä lukiosta läpi, vaikka aikuislukion kautta. Antaa sitten tehdä vaikka hanttihommia pari vuotta tai käydä armeijan, ikä tekee useimmille tehtäväänsä nimittäin. Hankalaksi tilanne menee, jos nuoren annetaan jättäytyä pois sieltä lukiosta kokonaan, ja näin evätään jatko-opiskelumahdollisuudet sitten kun nuori on kypsynyt ja kehittynyt ja oppinut kantamaan vastuuta opiskeluistaan.

En tiedä, paljonko olette auttaneet nuortanne aiemmin, mutta nyt olisi kunnon ajanvietto-vanhemmuuden hetki. Tai ostopalveluna. Toisin sanoen, teette itse/yksityisopettaja tekee nuorenne kanssa ne läksyt joka päivä tunnin ajan sopivaan aikaan. Aina sama rutiini. Nuorellanne ei ole opiskelurutiinia, eikä hän sitä saa itse taiottua mistään nyt, hän ei ole aikuinen, hän on nuori ja teini-iässä.

Hän ei todellakaan suostu tekemään läksyjä kenenkään valvonnassa. Minä sain valvoa ja kuulustella vielä alakoululaisena. Yläkoulussa tajusi, etteivät kavereiden vanhemmat tee niin ja siihen loppui sekin lysti. Kolmisenkymmentä kertaa yritin mutta joka kerta loppui teinin huutoon ja hän meni huoneeseensa mököttämään.

Opiskelulla ei nykyään enää saa työtä eikä tyttöystävää, joten ei kai ole ihmekään, että teinin motivaatio on vähissä

Vierailija kirjoitti:

Entä iltalukio? Siellä ei ainakaan sitä liikuntaa, saa keskittyä lukuaineisiin. Eikä enää aikaisia aamuherätyksiäkään...

Joutuu sitten muuttamaan toiselle paikkakunnalle omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, miten paljon teini opiskelee? Se on ihan sama lukeeko niitä kirjoja 10min, 30min vai kaksi tuntia putkeen jos niistä ei oikeasti jää mitään päähän.

Ei varmasti lue jos puhuu koko ajan Skypessä kavereidensa kanssa. Meillä ovat niin ohuet seinät ja ovi ettei tarvi laittaa radioa päälle jos haluaa taustaääntä kun teini puhuu. Välillä puolestaan hän kuuntelee jotain ja on silloin tietenkin hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kauppaopisto? Tuleeko toimeen eläinten kanssa? Jos yes niin eläintenhoitaja amiksen peruskoulupohjaisella linjalla. Miten olis lähihoitajan koulutus esim. Ensihoitoon? Yksi hyvä vaihtoehto on oppisopimuksella kaupan alalle.

Johan oli neuvo.. kauppaopistoa ei edes ole enää ja jos saamaton tapaus ei sovellu eläinten kanssa.

Huippua on ehdottaa ensihoitoon ihmistä joka ei selviä omasta elämästään edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko masentunut?

Mistä sen voi tarkalleen tietää? Pitää hauskaa kavereidensa kanssa mutta riitelee kotiväen kanssa. Koulussa on kuulemma pidetty oppilas aivan kuten oli peruskoulussakin. Häntä on luonnehdittu sellaiseksi, joka on uskollinen ja luotettava sekä hänestä pitävät kaikki mutta harva rakastaa tai vihaa häntä tosissaan. On niin sanottu harmiton tapaus?

Ei voi välttämättä tietää mistään. Teini voisi ottaa yhteyttä kuraattoriin tai koulupsykologiin tai käydä juttelemassa terkan luona, sekin voi jo auttaa ja tsempata opinnoissa. Jotain apua tuohon on saatava ja sitä kautta voisi löytyä.

Jos ei ilkeä koulupsykologien niin viekää sitten yksityiselle.