Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään että pojallani on anoreksia
15.01.2018 |
Tai jokin muu vastaava syömishäiriö.
Poika on nyt 15. On aina ollut todella hoikka, mutta ruoka on aina maistunut erinomaisesti. Kaikkiruokainen, lapsesta saakka vihanneksetkin maistuneet. Herkuista ei ole ikinä kieltäytynyt, emmekä ole sen suuremmin herkkujen "vaaroista" paasanneet niin että niistä olisi voinut muodostua päähänpinttymä. Lapsesta saakka olemme toki sanoneet ettei karkkipäivä voi olla joka päivä, sen suurempia syitä emme ole sanoneet, varmaan jotain hammaspeikoista puhuttu kun oli mukula.
Poika on harrastanut balettia 7 vuotta ja ottaa asian erittäin vakavasti, sanoisin että melkeinpä enemmän elämäntapa kuin harrastus. Ja minusta tuntuu että sieltä tämä kaikki on nyt saanut alkunsa, koska faktahan on se että baletin kilpailuhenkisessä maailmassa syömishäiriöt ovat yleisiä. Vaikka en kyllä väitä että tiedän mistä loppupeleissä johtuu, kunhan yritän huoliani purkaa.. :(
Muistelisin että ensimmäiset muutokset alkoivat n. 5kk sitten.
Kaikko alkoi siitä kun poika alkoi vitkutella aamuisin, jonka takia alkoi ottaa aamupalan mukaan. En kyseenalaistanut, kunhan sanoin että tulen ja otan puhelimen yöksi pois jos noin valvoo ja chattailee. Mutta iltaisin kuului kuitenkin aina kuorsausta, eli ei siellä kännykkää räplätty. Viikonloppuaamuisin poika söi huoneessaan, tai nousi taktisesti vasta lounasaikaan. Söi tai "söi" paljon ulkona kavereidan kanssa treenien jälkeen. "Käytiin Subwayssa, söin Riinalla, otin aamulla eväät.." Yhteisessä ruokapöydässä söi kyllä, vaan vähitellen aloin huomata että ruokaa otetaan lautaselle vähemmän ja se painottuu enemmän kasviksiin tai mikä nyt ikinä pöydässä onkaan vähäkalorisinta. Leffaa katsellessa käteen ei eksynyt sipsiä tai karkkia. Pyysi tuomaan kaupasta light limua..
Salilla käynti yleistyi ja väsymys lisääntyi. Poika kalpeni kalpenemistaan ja alkoi olla hajamielinen. Koulussa on aina sujunut kiitettävästi mutta numerot alkoivat vaipua kasin alapuolelle. Sanoi että on vaan stressaantunut kun harrastuskin on niin vaativa.
Lauantaina löysin puhtaita pyykkejä kaappiin viedessäni rasian kinkkupizzaa. Kun kysyin mitä se siellä tekee, poika vastasi että aikeina oli ottaa ne evääksi, mutta jäivät vaatteita ottaessa vissiin kaappiin kun oli kiire. No, poika oli sanonut syövänsä kyseisen pizzan lounaaksi huoneessaan miutama päivä sitten...
Ja nyt ollaan tässä. Vasta tässä vähän ennen joulua aloin huomata että kaikki ei oikeasti ole hyvin, ja tämä oli kyllä se korsi joka katkaisi kamelin selän! Mutta nyt kun miettii niin kyllähän noita merkkejä on ollut kuukausia, kunhan olen ollut sokea ja huono äiti! :(
En tiedä yhtään missä kunnossa oman rakkaan lapseni keho on kun se verhotaan aina löysiin vaatteisiin. Aina. Mitään en ole huomannut.. treeneissä vain on tiukoissa vaatteissa.
Nyt pitää vain tehdä päätös että marssinko tuonne ja koko sydämestäni kerron miten huolissani olen, vai pistänkö koulun terkkarille viestiä... Haluaisin hoitaa asian itse, mutta tiedän että jos minä sen teen niin poika pistää vastaan kahta kauheammin ja saa varmaan lisää vettä myllyynsä eikä ikinä suostu apuun tai kuuntelemaan järkipuhetta. Aina on ollut temperamenttinen ja hanakka pistämään vastaan minulle, muita kyllä kuuntelee... haluaisin vaan kertoa miten äiti rakastaa ja välittää ja haluaa pelkkää hyvää...
Ei tällaista tule ajatelleeksi ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Tällä hetkellä mielessä pyörii vain että mitä jos tämä nielaisee poikani mukanaan täysin ja hän aiheuttaa keholleen ja mielenterveydelleen pysyvää haittaa. Voimaton olo kun pitäisi jaksaa olla se vahva. Kamala syyllisyys kun oma lapsi kärsii ja on itse näin s..n sokea!
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ottaa yhteyttä pojan valmentajaankin, hänellä voisi olla paljon auktoriteettia poikaan ja pojan ruokavalioon.
Et taatusti ole ainut vanhempi joka tuntee syyllisyyttä lapsen sairaudesta, kuitenkin nyt teet parhaasi auttaaksesi lasta niin se riittää 💛
Kiitos kovasti... ♥
Joudun kyllä nyt myöntämään että tässä ei käynyt edes mielessä tuo valmentaja! Kiitos vinkistä. Ihan ensimmäisenä aion ottaa yhteyttä ja kysyä onko hän huomannut pojan jaksamisessa jotain muutosta tai painon huomattavaa laskua. Ei ole minuun päin oltu yhteydessä niin eivät varmaan ole mitään radikaalia huomanneet mutta tämä lienee paras vaihtoehto.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baletista johtuu että haluaa olla mahdollisimman hoikka ja kevyt. Keksi hänelle parempi ja terveellisempi harrastus.
Suosittelen puhumaan pojalle. Jos pojalla on syömishäiriö niin toki hän voi alkaa esittää voivansa paremmin sen jälkeen kun olet puhunut asiasta hänen kanssaan. Tekstistäsi tunnistin useita jopa omalle kohdalleni osuneita asioita.. Kannattaa tehdä jotain asialle ennen kuin menee liian pitkälle, mitä pidempään syömishäiriöiden parissa on sitä hankalampaa paranemisesta tulee. Vaikkei hänellä olisikaan syömishäiriötä on hyvä ottaa asia puheeksi varmuuden vuoksi. Voimia ❤️
Terveisin entinen syömishäiriöinen
Vierailija kirjoitti:
Baletista johtuu että haluaa olla mahdollisimman hoikka ja kevyt. Keksi hänelle parempi ja terveellisempi harrastus.
Voin kyllä sanoa että kynsin ja hampain taistelen kaikin muin keinoin poikani terveyden eteen kuin pakotan häntä lopettamaan sen yhden asian jota hän rakastaa enemmän kuin muuta. Uusia intohimoja eivät vanhemmat voi noin vain keksiä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele ensin pojan kanssa, kysy sen tunteita ja mielipiteitä. Voi tosin kysyessä hyvin myös valehdella. Jos ei poika itse näytä muuttavan kurssiaan niin yhteyttä valmentajaan ja terkkariin. Mutta puutu asiaan, syömishäiriöillä on tapana jatkua ihan liian kauan ja vaarallisin seurauksin jos ei saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Baletista johtuu että haluaa olla mahdollisimman hoikka ja kevyt. Keksi hänelle parempi ja terveellisempi harrastus.
Nuoren harrastusten päättäminen ei ole vanhemman tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Baletista johtuu että haluaa olla mahdollisimman hoikka ja kevyt. Keksi hänelle parempi ja terveellisempi harrastus.
Ja miehekkäämpi. Jumaliste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienillä kaloreilla varmaan laihtuu, mutta jaksaako treenata ja tanssia? Yhteys tanssiopistoon ja keskustelu pojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syömishäiriöt itsessään ovat sulle vieras asia, sun voisi olla hyvä olla yhteydessä Syömishäiriöliiittoon. Heillä on mm. tukipuhelinnumero, johon voi soittaa.
http://www.syomishairioliitto.fi/
Voimia!
Täällä on myös erittäin hyvää tietoa syömishäiriöistä: http://www.maudsleyperheet.blogspot.fi
Sinun on turha syyllistää itseäsi ettet huomannut mitään aikaisemmin, pääasia että huomasit! Nyt vaan selvittämään mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Paljon rakkautta teille! Ihana nähdä että pidät teinistäsi huolta<3 (se ei aina ole itseisarvo)
Itse aloittaisin keskustelemalla pojan kanssa. Jos poika on sitä mieltä ettei tarvitse apua, sanoisin että on kyse omasta (sinun)hyvinvoinnista nyt. Että olen huolissani ja mennään juttelemaan, varataan yhdessä aika ja jos kaikki on ok, niin ei tässä nyt varmaan olekaan mitään hätää.
Ja varaatte ajan joko psykpolille tai terkkarille, miltä susta tuntuu. Ja menet hänen kanssaan ja toivot että puhutaan molemmat omat asiamme.
Voimia teille!
Kuinka yleistä voi pojan anoreksia edes olla... luulisi että baletissakin mies tarvitsee lihasta ja voimaa nostoihin ja hyppyihin, ei sovi olla mikään rimpula..
Alue: Aihe vapaa
Voisitko ottaa yhteyttä pojan valmentajaankin, hänellä voisi olla paljon auktoriteettia poikaan ja pojan ruokavalioon.
Et taatusti ole ainut vanhempi joka tuntee syyllisyyttä lapsen sairaudesta, kuitenkin nyt teet parhaasi auttaaksesi lasta niin se riittää 💛