Työssäkäyvä, kadehdituttaako koskaan työttömän laiskanpulskea elämäntyyli?

Ei

No ei tod.. tosin tunnen muutaman ihan oikean pitkäaikaistyöttömän, enkä vain näitä lehdessä esiteltyjä provoja.

Kyllä joskus väsyneenä käy kateeksi se vapaa-ajan määrä. Toisaalta tiedän, että itselleni (kun en halua olla työttömänä), vapaa-aikakaan ei tuntuisi lopulta ihanalta, kun sitä olisi loputtomiin. Ja raha olisi aina tiukilla. Eli siten en kadehdi, todellakaan, vaan olen onnellinen, että on töitä.

-oikeasti enemmänkin musta elämäntapatyöttömyys on hirmu noloa ja myös väärin. Yhteiskunnan ei pitäisi sallia sellaista. Hyvä että tulee aktivointimalli, ja uskon sen olevan alku vielä tehokkaammille aktivointitoimille.

Kyllähän sitä monena aamuna mieluummin kääntäisi vain kylkeä kuin lähtisi töihin. Mutta kokonaisuutena ajatellen ei kyllä kateeksi käy. Joskus olen työttömänä ollut ja kyllä siinä aika rajatuksi elämä käy, aika on ainoa mitä riittää tarpeeksi. Lisäksi oli koko ajan vähän jotenkin hylkiöfiilis ja jostain naisen etsimisestä oli turha haaveilla. Työttömyyden ja tuilla elämisenhän on tarkoituskin olla väliaikaisratkaisu, nyt siitä on tullut vähän jo ongelma kun ihmiset valitsevat sen elämäntyylikseen. Ei sellainen elämä ainakaan vähennä masennuksia ja mielenterveysongelmia, koska se monesti johtaa siihen että eristäydytään muista ihmisistä ja kanssakäymisestä.

Siinä kohtaa, kun varaan lomamatkaa tai menen vaihtamaan autoa, niin pakko tunnustaa - Ei.

Ei käy. Mitä vapaa ajalla tekee kun ei ole varaa tehdä mitään? Eri asia on tietysti jos olet niin varakas että elät pääomatuloilla vaikka olisitkin näennäisesti työtön.

Tekee hyvää itsekin kokeilla. Jos en saisi itsekin nauttia työttömyyden hyvistä puolista, saattaisin loppuelämäni tuntea itseni hyödylliseksi idiootiksi. Kyllä välillä pitää olla saamapuolella. Toki toivon tässä pikkuhiljaa työllistyväni, ei tästä uraa tule.

Kyllä joskus on käynyt mielessä varsinkin kun kauniilla kesäilmalla ajelen töihin paikallisen, erittäin hyvin toimeen tulevan, pubin terassin ohi. Siellä on paljon iloista porukkaa huureteisella jo aamusta. Kyllä, osa on varmasti kesälomalaisia mutta tunnen aika paljon alueen pitäaikaistyöttömiä ja siellähän hekin ovat. Ei huolen häivää, eikä kiirettä tai aikataulua.

En kadehdi.Työtä tekevänä olen vapaa työkkärin aktiivimalleista yms. viranomaiskuvioista.Ajan hyvällä autolla,talo on velaton,voin pukeutua hyvin ja ostaa laadukasta ruokaa.Lisäksi päivät ovat todella mielenkiintoisia!

Työttömänä ei tarvitse herätä ajoissa. Työttömän pitää itse keksiä ohjelmaa joka päivälle. Työtön ei paljon asuntolainoja ota, ostele kivoja autoja, harrasta ihan mitä tahansa. Työttömän pitää oikeasti miettiä, miten ja milloin ostaa esim. uuden kalliin puhelimen. Työttömänä täytyy vastata asioistaan jollekin taholle. Työttömänä ei verkostoidu. Työttömänä on tylsää, ja sua ei tarvita mihinkään.

En ole kade.

T. Entinen vapaaehtoisesti työtön

Ei todellakaan käy kateeksi. Mulle ei työttömyys sopisi yhtään, en saisi itseäni sängystä ylös säälliseen aikaan ja elämä valuisi ihan hukkaan. Opinnoissanikin olin tehokkain silloin, kun työskentelin samaan aikaan täysipäiväisesti. 

Kyllähän se vähän työläisenä vituttaa välillä ajatella, että vain n. 1/3 elämästään voi tehdä sitä mitä haluaa ja loppuaika menee sitä epäkiinnostavaa työtä rahan takia vääntäessä ja nukkuessa. Että mikä virka sillä elämällä loppujenlopuksi oikein on, jos se on vaan työtä ja nukkumista.

Joskus olen kadehtinut, mutta tosiasiassa en haluaisi olla työtön. Kesällä tosin olisi kiva jos olisi enemmän vapaa-aikaa. Mutta muulloin kyllä tylsistyisin kotona ja muuttuisin varmaan flegmaattiseksi. Joskus jos on vapaapäivänä tylsää niin mietin, että olisipa kauheeta jos olisi joka päivä tällaista. Yleensä kuitenkin nautin suuresti vapaista ja lomista eikä sitä tunnetta saisi kokea jos olisi aina "vapaalla".

Laiskanpulskea elämäntyyli? Olen 55 v. työtön yksinelävä nainen. Työuraa takana 37 vuotta. Maksan asuntolainaani Kelan päivärahoista sekä hoidan iäkästä isääni,joka ei saa kotihoidon palveluja. Käykö kateeksi? Aktiivimalli rankaisee vielä sitä, että olen liian vanha työmarkkinoille. Miettikää välillä, mitä kirjoitatte.

Kadehdin sitä vapaa-aikaa ja täysiä yöunia, mutta sitä en että ei ole rahaa käytännössä mihinkään, niin sillä vapaa-ajalla tee mitään.

Ei. Olen ollut myös työttömänä, ja tiedän ettei se ole herkkua. Tai: muuten ehkä ansiosidonnaisen ajan olisikin, mutta koko ajan pelko persiissä, ettei enää löydy työtä. Näin siis vanhemmalla työttömällä ainakin. Ja tietää ettei eläkettä kerry kunnolla.

Miksi ihmeessä? Voihan sitä itsekin ryhtyä työttömäksi jos siltä tuntuu!

Työmyyrä kirjoitti:

-oikeasti enemmänkin musta elämäntapatyöttömyys on hirmu noloa ja myös väärin. Yhteiskunnan ei pitäisi sallia sellaista. Hyvä että tulee aktivointimalli, ja uskon sen olevan alku vielä tehokkaammille aktivointitoimille.

Hohhoijaa, mitenkäs luulet aktiivimallin elämäntapatyöttömiin tehoavan? Se minkä peruspäivärahasta menettävät, saavat takaisin toimeentulotukena. Sitä paitsi ei elämäntapatyötöntä kukaan töihin ota muutenkaan, kun on tarpeeksi innokkaampia tulijoita.

Aktiivimalli osuu pahiten niihin, jotka sinnikkäistä yrityksistään huolimatta eivät onnistu työllistymään tai pääsemään koulutukseen. Miksi meitä pitää rangaista? Ja se ei todellakaan auta työllistymisessä millään lailla - paitsi ehkä jos onnistuu pääsemään Kelan byrokraatiksi mallin aiheuttamaa ruuhkaa purkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Työttömän pitää itse keksiä ohjelmaa joka päivälle. Työtön ei paljon asuntolainoja ota, ostele kivoja autoja, harrasta ihan mitä tahansa. Työttömän pitää oikeasti miettiä, miten ja milloin ostaa esim. uuden kalliin puhelimen. Työttömänä täytyy vastata asioistaan jollekin taholle. Työttömänä ei verkostoidu. Työttömänä on tylsää, ja sua ei tarvita mihinkään.

En ole kade.

T. Entinen vapaaehtoisesti työtön

Ohjelmaa ja tekemistä minulla on enemmän kuin aikaa toteuttaa. Asunto on velaton. Ei kiinnosta autot eikä uudet puhelimet. Verkostoituminen - mitä väliä? Tylsää ei ole kuin tylsillä ihmisillä. En kuulu siihen ryhmään.

Ainoa, minkä listalta allekirjoitan, on tuo, että pitää valitettavasti tehdä tiliä tekemisistään Kelalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vähän työläisenä vituttaa välillä ajatella, että vain n. 1/3 elämästään voi tehdä sitä mitä haluaa ja loppuaika menee sitä epäkiinnostavaa työtä rahan takia vääntäessä ja nukkuessa. Että mikä virka sillä elämällä loppujenlopuksi oikein on, jos se on vaan työtä ja nukkumista.

Kuinka pitkät työajat sulla oikein on? Jos laskee keskimääräisen kokopäiväisen työviikon pituuden ja ottaa huomioon vuosilomat ja joulun ja vapun kaltaiset pyhät, kokopäiväduunari tekee vuoden tunneista noin viidesosan töitä. Jos jätetään pois nukkumiseen menevä aika niin kokopäiväduunari käyttää valveillaoloajastaan kolmasosan työn tekemiseen, 2/3 ajasta saa käyttää muuhun. Työttömällä on tietysti jonkin verran enemmän aikaa käyttää muuhun, mutta toisaalta rahan puute rajoittaa tekemismahdollisuuksia, ja aikaa menee tarjousten perässä juoksemiseen ja kaiken tekemiseen itse, siinä missä töissä käyvä voi ostaa palveluja.