Lue keskustelun säännöt.
Mitä (lestadiolaisten) seuroissa tehdään?
14.01.2018 |
Anteeksi typerä kysymykseni, mutta mitä lestadiolaisten seuroissa oikein tehdään? Ja kestääkö ne oikeasti ihan yöhön saakka?
Naapurissa asuu lestadiolaisperhe, joka kuuluu (lasten puheista päätellen) lähtevän joka sunnuntai seuroihin. Kotiin tullaan ihan iltamyöhään, vaikka kouluakin olisi niillä isommilla..
Mietin vain, että eikö ne seurat ole vähän niin kuin jumalanpalvelus? Että tosiaanko se kestää vaikka viisikin tuntia? Ja jos näin on, niin miten ne seurat eroaa perus luterilaisesta jumalanpalveluksessa?
Kommentit (13)
Kontrolloidaan, tuomitaan, annetaan vaikutteita, palvotaan Jumalaa, saarnataan, nautitaan yhteisöllisyydestä, pelotellaan, lauletaan, aivopestään, käytetään valtaa, luetaan Raamattua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurat kestää max 2 tuntia. Sen jälkeen kahvit ja ehkä kyläilyä.
Eli seurareissu kestää yleensä sen 1,5-2h jos molemmat puheet javäliajan istuu.
Kahvi on puheiden VÄLISSÄ, ei jälkeen.
Lapsia kuritetaan ja pahoinpidellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuroja on varmaan mahdollista kuunnella netistä ja jotain tietoa saa sitä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kuritetaan ja pahoinpidellään.
Mitä vittua horiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo kyläily selittäisi varmaan sen, miksi tullaan kotiin usein joskus 22 aikoihin. :) Vaikka eihän asia minulle kuulu. Olen vain miettinyt, miten aina niin myöhään ovat reissussa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Kontrolloidaan, tuomitaan, annetaan vaikutteita, palvotaan Jumalaa, saarnataan, nautitaan yhteisöllisyydestä, pelotellaan, lauletaan, aivopestään, käytetään valtaa, luetaan Raamattua...
Niin että mitenköhän? Puheessa on yleensä on rukous, raamatunteksti, siihen liittyvä puhe ja siinä se. Kävijöitä ei kontrolloida ja jokainen ottaa puheesta sen mikä itselle avautuu. Pelottelua ym kyllä noissa harvemmin kuulee. Lestaåihujatkaan eivät nykyisin enää kovin paljon synnistä tai helvetistä puhu, lähinnä ilosta, toivosta ja rakkaudesta. Uskoo ken uskoo. Lestadiolaisia on hyvin monenlaisia, harva sen tajuaa.
Iso joukko lestadiolaisia on nk. etnisiä, eli ”tapauskovaisia”, asiaan rationaalisesti suhtautuvia, jotka kuitenkaan eivät halua ko.kulttuurista luopua kokonaan, vaan pitävät oikeutenaan olla mukana sellaisena kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuo kyläily selittäisi varmaan sen, miksi tullaan kotiin usein joskus 22 aikoihin. :) Vaikka eihän asia minulle kuulu. Olen vain miettinyt, miten aina niin myöhään ovat reissussa.
Ap.
Huoli pois, seuroissa eivät istu tuntikausia. Lapset myös usein pitävät seuroista: näkee kavereita, saa laulaa yhdessä ja väliajalla ehkä karkkia tai jäätelöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kuritetaan ja pahoinpidellään.
Mitä vittua horiset?
Todistettavasti siellä on tapahtunut ja tapahtuu lapsiin kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
(viite: uskontojen uhrit)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että tuli niin lämpimänä mieleen lapsuudwn ja nuoruuden seurareissut, yleensä oltiin yksi puhe seuroissa ja juotiin kahvit. Väliajalla sai olla kavetriden kanssa ja saatto saada karkkia :D Toisinaan ei menty kahville, vaan mentiis ns. "iltakahville", jonku ystävöperheen luokse tai kutsuttiin meille jotain.
Nuorena lauantai illan seurojen jälkeen oli usein iltakylä jonku nuoren kotona, ja niistäki on kyllä ihania muistoja. Hauskanpitoa, lautapelejä, kahvittelua, jutustelua jne. hyvässä hengessä ilman alkoholia.
Siellä on laulu, puhe, laulu, kahviväliaika, laulu, puhe ja usein vielä laulutuokio loppuun. Puhe kestää yleensä ~40 min. Useimmiten lapsiperheet ovat yhden puheen ajan seuroissa, tämän jälkeen helposti käy niin, että joku kutsuu kylään. Tämän takia saattaa seurareissu venyä. Tuskin kukaan säännöllisesti joka sunnuntai-ilta ”yömyöhään” lapsia valvottaa.
Ettet vain hiukan liiottele?