Kaikille avioeron kokeneille! Kerro kokemuksesi. Mitä teit väärin, mikä meni hyvin, mitä kadut, kuinka olet voinut, mitä kaipaat, oletko onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, multa ei irtoa matskua ilmaiseksi  sun artikkeliisi ap.

Joo, en mäkään ala toisten huviksi repimään auki elämääni.

Tämäntyyppinen kirjoittelu lähtee aina omasta tarpeesta.

Avauksesta puuttui täysin ap.n oman tilanteen kuvaus.

Ilmeisesti hän todella kerää vain materiaalia.

Kyseenalainen metodi.

Toivotko siis kontekstia mistä kysymys kumpuaa? Ok. Olen keski-ikäinen nainen, jolla saattaa olla ero edessä. Minulla on useita ystäviä jotkaovat eronneet ja jokaisella on asiasta erilaista sanottavaa. Yksi katuu eroaan katkerasti. Yksi on onnellinen, kun sai eron väkivaltaisesta miehestä. Yksi ystävä teki itsemurhan eron uhatessa. Yksi ystäväni jätti lapsensa ja on etä-äiti ja katuu sitä. Yksi ystäväonnistui erosta niin, että pysyi miehensä kanssa ystävänä ja viettää edelleen joulut sun muut samassa porukassa. Yksi ystävä otti osituksessa takkiinsa pahasti. Näiden kuulopuheiden perusteella eroon liittyy ihan hulluna asioita joita ei tule mietittyä ajoissa, jotka jää kaivamaan jne. Mua kiinnostaa miten tehdään ns "hyvä ero" jos se nyt tulee ajankohtaiseksi. 

En usko että on hyvää eroa. Ero on aina yhden elämän kuolema. Suren vieläkin perheen menetystä, vaikka uskonkin että olin oikeassa jättäessäni alkoholiongelmaisen miehen.

En usko että minkään vähemmän takia kannattaa erota lastensa vanhemmasta. Etääntyneet välit voi korjata, loukkaavia asioita voi pyytää ja saada anteeksi. Omat ongelmat pitäisi puhua terapeutille, ei ystäville jotka tukevat mitä satut pyytämään.

Asiat joita luulet saavasi erosta, voisit saada liitossa mutta voi olla ettet ikinä saisi sen jälkeen.

Akka sai erossa ottaa matkalaukkuun omat vaatteensa ja kylppäristä meikkinsä ja rasvat.

Two words. Avioehto. :)

Talo, torren rantatalo, rukan lomaosake, kesämökki saimaalla, autot, veneet yms jäivät sille, joka ne oli maksanutkin. Eli minulle.

Kannatti varmaan alkaa säätämään tyhjätasku exänsä kanssa. Kuulemma pani sitä kerran ja totesi, että yhtä huono pano kuin silloin 20v sitten. Exäni kuulemma asuu toimeentulon varassa itäkeskuksessa, jossain yksiössä. HaHaHaHaaaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisen ero syy: rakkauden loppuminen, ei seksiä, miehellä "tyttöystävä". Riittääkö? Onko pakko vielä repiä veresnahkaa ettäkelpaa? Ihme vänkäämistä

Miksi ihmeessä tulit tähän ketjuun marttyroimaan?!

Ohis

Olen ap ja minulta tivattiin syitä mahdolliseen eroon. Tässä niitä syitä. Joko nyt päästään keskustelemaan erosta ja siitämitä kannattaa ottaa huomioon,mikä hiertää,mikämeni hyvin,mikä kaduttaa jne?

Ai tivattiin?

Keskustelussa kerrotaan yleensä omasta tilanteesta. Itse aloitat ilmoittamalla, että haluat kuulla mitä vain muiden erosta. Kun kysytään omasta erostasi, vastaat luetteloimalla yksityiskohtia siitä, mitä tuttavillesi tapahtui eron myötä.

Ts. utelet vain antamatta itse mitään. Se on outoa.

Jos sua kiinnostaa eroon liittyvät kysymykset, muttet halua keskustella edes anonyymisti (keskustelussa annetaan ja saadaan, ei pelkästään levitellä ystävien elämää tai udella muilta), suosittelen tilastoja, elokuvia, nettiartikkeleita ja kirjoja.

Rakkautta, intohimoa, läheisyyttä, seksiä, yhteistä aikaa oli paljon ennen lapsia, ja niiden jälkeen elämämme pyöri vaan lasten ympärillä ja lopulta veti eri suuntiin vaikka kuvittelimme ihan päinvastoin.

Jotenkin vain se liitto lainemi.

No saimme kuitenkin 2 tervettä lasta, jotain positiivista.

Tämä on varmaan aika yleistä, se klassinen ruuhkavuosien ongelma.

Hyvä ero on mahdollinen, jos kumpikin osapuoli toimii kuten aikuisten kuuluu. Me hoidettiin omaisuus ja lasten asiat ilman mitään juristeja. Ystäviä ei todellakaan olla, mutta lasten harrastuksissa ym. käydään porukalla ja keskusteluyhteys toimii kun kumpikin voi nyt paljon paremmin. Ero oli oikea ja paras päätös. Exän elämää kun seuraa, tietää että exän arvot ei ole miksikään muuttuneet, eli en pystyisi elämääni ko. henkilön kanssa jakamaan.

paska tsägä. kirjoitti:

Akka sai erossa ottaa matkalaukkuun omat vaatteensa ja kylppäristä meikkinsä ja rasvat.

Two words. Avioehto. :)

Talo, torren rantatalo, rukan lomaosake, kesämökki saimaalla, autot, veneet yms jäivät sille, joka ne oli maksanutkin. Eli minulle.

Kannatti varmaan alkaa säätämään tyhjätasku exänsä kanssa. Kuulemma pani sitä kerran ja totesi, että yhtä huono pano kuin silloin 20v sitten. Exäni kuulemma asuu toimeentulon varassa itäkeskuksessa, jossain yksiössä. HaHaHaHaaaa!

Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Mua ihmetyttää miten aikuiset ihmiset voivat rypeä omissa kriiseissään niin, että sivuuttavat lasten kokemuksen ja lasten parhaan. Sen miten lapset selviävät erossa ja eron jälkeen pitää olla jokaisen prioriteetti nro 1, täysin riippumatta siitä miten "paljon sattuu" tai miten "väärin on kohdeltu". Hyviä eroja on olemassa. Niissä asiat sovitaan yhdessä molempien tarpeet huomioiden ja pysytään eron jälkeen ystävinä. Ollaan edelleen yhteistuumin lasten vanhempia vaikkei saman katon alla. Ei ero automaattisesti tarkoita tuskaa ja riitaa.

Erottiin kun oli monta huonoa vuotta ja sitten kuvioon tuli toisia naisia ja siitä seurasi krooninen epäluottamus.

Hyvin meni käytännön asiat, asunto löytyi, omaisuus jaettiin asianajajan avustuksella, kaikki ulkoiset asiat ok.

Sisällä kauhea tuska ja paha mieli perheen ja luottamuksen menettömisestä, meni yöunet kahdeksi vuodeksi, olin ahdistunut ja onneton.

Kaipaan perhettä jota ei ole enää, mutta se on nyt erilainen, lapset ja minä, mutta myös ex on ajatuksissani perheenjäsen jollain lailla. Aluksi koti-ikävä oli suuri koska minä jouduin muuttamaan pois.

Vaikea sanoa milloin on päässyt yli, koska ei tiedä miltä se tila tuntuu kun on päässyt yli. Erosta on kolme vuotta ja nykyisin minulla on enemmän hyvä kuin huono olo. Pystyn iloitsemaan elämästäni taas monessa asiassa. Siksi katson olevani nyt onnellinen ihminen mutta kauan siihen meni.

örp