Lue keskustelun säännöt.
Introvertti, minkälaisesta terapiasta hyödyit?
13.01.2018 |
Tämä on tällä hetkellä tapetilla minulla. Olen lyhyesti ollut puhumiseen perustuvassa terapiassa, mutta se ei millään sovi minulle. Minulle tulee paha olo jälkeenpäin että joudun olemaan niin avoin vieraan ihmisen kanssa. Toisekseen olen muutenkin tunteellinen ja haluan luoda merkityksillisiä ihmissuhteita eikä terapiasuhde voi koskaan olla sellainen. Olen tällä hetkellä tekemisissä toimintaterapeutin kanssa, jonka kanssa kommunikoin kirjoittamalla kirjeitä, jotka hän lukee tapaamisemme aikana ja kommentoi niihin ja kyselee. Mutta sekään ei tunnu hyvältä. Olen vain stressaantuneempi jälkeenpäin. Jotenkin minusta tuntuu kuin tässä hoitotilaneessa en voi olla minä; hiljainen ajattelija joka on tarkka yksityisyydestään vaan pitää puhua ja kertoa ja... olla jotenkin epänormaali...Äääh en tiedä. Mutta jos saisi otsikon kysymykseen vastauksia. Kiva olisi kuulla jos jollekin tuo minun mainitsema on toiminutkin.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertti tarvitsisi terapiaa?
Olen työkyvytön. Saadakseni sairaspäivärahaa minun on oltava hoitosuhteessa. Muuten putoaa alennetulle tt-tuelle joka sekin on tuttu minulle kun en ole jaksanutkaan eri terapioissa edellä mainituista syistä. Nyt haluan löytää ratkaisun tilanteeseeni tai edes tietää onko sellaista. Omasta puolestani pärjään ihan hyvin, mutta toimeentulon epävarmuus on vaikuttanut minuun ainakin alitajuntaisesti että en meinaa millään edistyä ja se tulee siihen tielle kun yritän käsitellä ajatuksiani ja menneisyyttäni. Turvattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertti tarvitsisi terapiaa?
Olen työkyvytön. Saadakseni sairaspäivärahaa minun on oltava hoitosuhteessa. Muuten putoaa alennetulle tt-tuelle joka sekin on tuttu minulle kun en ole jaksanutkaan eri terapioissa edellä mainituista syistä. Nyt haluan löytää ratkaisun tilanteeseeni tai edes tietää onko sellaista. Omasta puolestani pärjään ihan hyvin, mutta toimeentulon epävarmuus on vaikuttanut minuun ainakin alitajuntaisesti että en meinaa millään edistyä ja se tulee siihen tielle kun yritän käsitellä ajatuksiani ja menneisyyttäni. Turvattomuus.
Et vastannut kysymykseen, vaikka lainasit sitä. Siis mikä sairaus se introverttius on?
Ei introversio ole sairaus. Ei siitä tarvitse parantua.
Mun puoliso on introvertti. Sais parantua introverttiudestaan mun puolesta.
Voiko tylsempää seuraa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertti tarvitsisi terapiaa?
Olen työkyvytön. Saadakseni sairaspäivärahaa minun on oltava hoitosuhteessa. Muuten putoaa alennetulle tt-tuelle joka sekin on tuttu minulle kun en ole jaksanutkaan eri terapioissa edellä mainituista syistä. Nyt haluan löytää ratkaisun tilanteeseeni tai edes tietää onko sellaista. Omasta puolestani pärjään ihan hyvin, mutta toimeentulon epävarmuus on vaikuttanut minuun ainakin alitajuntaisesti että en meinaa millään edistyä ja se tulee siihen tielle kun yritän käsitellä ajatuksiani ja menneisyyttäni. Turvattomuus.
Et vastannut kysymykseen, vaikka lainasit sitä. Siis mikä sairaus se introverttius on?
Ai otsikko ymmärrettiin väärin. Ok kokeillaan toisen kerran: Minä olen introvertti jolla on mt-ongelmia. Nyt yhdistäkään kaikki mitä olen sanonut tähän asti ja vastatkaa kysymykseen: minkälaisesta mt- terapiasta introversioon taipuva ihminen hyötyy? Ja onko täällä ketään jolla on kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hyötynyt minkäänlaisesta, mutta kiinnostaisiko sinua taideterapia tai nettiterapia?
Vierailija kirjoitti:
En ole hyötynyt minkäänlaisesta, mutta kiinnostaisiko sinua taideterapia tai nettiterapia?
Taideterapia on yksi mitä olen pohtinut, mutta siitäkin olisi kiva kuulla kokemuksia. Nettiterapia ei toimi minulle myöskään. Olen kokeillut ja kaikki mitä siinä oli sellaisia asioita joita olin jo itse ajatellut. Varsinkin kun olen kiinnostunut psykologisesta kirjallisuudesta. Eikä se taida sopia sairaspäivärahan saamisen ehdoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla hyvä kysymys (jonka kyllä ymmärsin heti aloituksen perusteella oikein).
Toivottavasti saat vastauksia, sillä minuakin kiinnostaa. Terapiat perustuvat puhumiseen, ja mielestäni hiljaiset ihmiset ovat huonommassa asemassa terapian saamisen suhteen.
Ideoille ja kannustukselle olisi käyttöä täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun puoliso on introvertti. Sais parantua introverttiudestaan mun puolesta.
Voiko tylsempää seuraa olla.
Jollekin toiselle hän olisi täydellistä seuraa. Eli hänellä on väärä puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hyötynyt minkäänlaisesta, mutta kiinnostaisiko sinua taideterapia tai nettiterapia?
Taideterapia on yksi mitä olen pohtinut, mutta siitäkin olisi kiva kuulla kokemuksia. Nettiterapia ei toimi minulle myöskään. Olen kokeillut ja kaikki mitä siinä oli sellaisia asioita joita olin jo itse ajatellut. Varsinkin kun olen kiinnostunut psykologisesta kirjallisuudesta. Eikä se taida sopia sairaspäivärahan saamisen ehdoksi.
Olen se joka ehdotti taideterapiaa. Itse olisin halunnut sellaiseen osallistua, mutta kunnassani ei ollut tarjolla sillä hetkellä, niin päädyin yksityiseen psykoterapiaan. Valitettavasti ei ole siis kokemuksia.
Minulla terapia on epäonnistunut lähinnä siksi, että en löytänyt samanlaisella maailmankuvalla varustettua, intellektuellia terapeuttia. Valitsin terapeutin kiireen ja resurssien puutteen vuoksi huonosti. Jos olet älyllisesti suuntautunut ja paljon lukeva, niin sinun kannattaa mielestäni valita pitkälle opiskellut, samanhenkinen terapeutti. Et välttämättä hyödy psykoterapiakoulutuksen sairaanhoitajakoulutuksen päälle hankkineen terapeutin kanssa juttelusta (vaikka heissäkin voi älykkäitä, empaattisia ihmisiä olla). Monet terapeutit työskentelevät myös niin, että lukevat asiakkaan kirjoituksia ja työskennellään niiden pohjalta. Jos homman saisi toimimaan niin, että sinä kirjoittaisit, hän puhuisi lukemansa perusteella ja ohjaisi sinua kirjoittamaan lisää. Kannattaa varmaan mainita siitä introverttiydestä jo etukäteen ja kertoa, millaisia ongelmia on ollut.
Mitä teet kun ahdistut? Hengitätkö epänormaalisti? Sulkeudutko? Suututko, niin, että et osaa ilmaista itseäsi? Voisitko ratkaista näitä kysymyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hyötynyt minkäänlaisesta, mutta kiinnostaisiko sinua taideterapia tai nettiterapia?
Taideterapia on yksi mitä olen pohtinut, mutta siitäkin olisi kiva kuulla kokemuksia. Nettiterapia ei toimi minulle myöskään. Olen kokeillut ja kaikki mitä siinä oli sellaisia asioita joita olin jo itse ajatellut. Varsinkin kun olen kiinnostunut psykologisesta kirjallisuudesta. Eikä se taida sopia sairaspäivärahan saamisen ehdoksi.
Olen se joka ehdotti taideterapiaa. Itse olisin halunnut sellaiseen osallistua, mutta kunnassani ei ollut tarjolla sillä hetkellä, niin päädyin yksityiseen psykoterapiaan. Valitettavasti ei ole siis kokemuksia.
Minulla terapia on epäonnistunut lähinnä siksi, että en löytänyt samanlaisella maailmankuvalla varustettua, intellektuellia terapeuttia. Valitsin terapeutin kiireen ja resurssien puutteen vuoksi huonosti. Jos olet älyllisesti suuntautunut ja paljon lukeva, niin sinun kannattaa mielestäni valita pitkälle opiskellut, samanhenkinen terapeutti. Et välttämättä hyödy psykoterapiakoulutuksen sairaanhoitajakoulutuksen päälle hankkineen terapeutin kanssa juttelusta (vaikka heissäkin voi älykkäitä, empaattisia ihmisiä olla). Monet terapeutit työskentelevät myös niin, että lukevat asiakkaan kirjoituksia ja työskennellään niiden pohjalta. Jos homman saisi toimimaan niin, että sinä kirjoittaisit, hän puhuisi lukemansa perusteella ja ohjaisi sinua kirjoittamaan lisää. Kannattaa varmaan mainita siitä introverttiydestä jo etukäteen ja kertoa, millaisia ongelmia on ollut.
Oikeastaan tuota viimeisintä on tässä juuri tapahtunutkin. Että minä kirjoitan ja hän puhuu siitä. Ja siis minä kirjoitan ennen käyntiä omassa rauhassani. Sen tapaamisen aikana olen puolilukossa että voin vain nyökytellä ja vähän ohjailla terapeuttia aihepiirin ympärillä. En ole oikeastaan kuitenkaan toistaiseksi kokenut mitään noista hyödylliseksi. Olen ajattelija luonteeltani ja väkisinkin olen tullut ajatelleeksi lähes kaikkia asioita joita nuo terapeutit minulle sanovat tai ehdottavat ym.
Minä ainakin olen mestari ilmaisemaan itseäni kirjallisesti joten jonkin sellaisen muodon voisin kuvitella sopivan itselleni jos terapiaa tarvitsisin ja jos sellaista on olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni aspietutkimuksista (autismia ei kuitenkaan ollut). Silloin tajusin, että mullahan on samat oireet, muttei niin vahvana. Ei koko autismia edes tunnettu silloin kun minä olin lapsi.
Mulle on toiminut ihan amfetamiini. Ja alkoholi toki myös, mutta ei tietenkään yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet kun ahdistut? Hengitätkö epänormaalisti? Sulkeudutko? Suututko, niin, että et osaa ilmaista itseäsi? Voisitko ratkaista näitä kysymyksiä?
Kun minä ahdistun niin koen olevani vankina jossain tilanteessa josta en kykene pääsemään pois. Joten samalla hetkellä minä alan miettimään miksi minä koen niin ja mikä olisi ratkaisu. Ja olen tullut siihen lopputulokseen että nimenomaan tästä asiasta nouseva ahdistus liittyy siihen omaan yksityisyyden tarpeeseeni mitä ei kyetä toteuttamaan. En esimerkiksi normaalissa elämässä käytä facebookkia tai jaa itsestäni asioita herkästi, mutta tässä hoitokontaktissa olen joutunut puhumaan monille ihmisille yksityisiä asioita ja tuntuu että olen kananmuna, jonka kuorta pidetään auki ja sisällöt jatkavat valumistaan ulos. Koen ihan klassisia ahdistuksen oireita, mutta enimmäkseen se on jatkuva tunne, joka voimistuu ja laskee tilanteen mukaan mutta ei koskaan poistu täysin.
No kognitiivinen ei ainakaan sopinut mulle yhtään. Minusta se oli liian vatvovaa ja jotenkin ahdisti se, että pitää avautua, pitää puhua tunteista, pitää miettiä lapsuutta, pitää miettiä vanhempia, pitää herkistellä, pitää kaivella menneitä, pitää lässyttää itselle armollisuutta. Nyt olen ratkaisukeskeisessä ja siitä olen tykännyt enemmän. Toki sielläkin keskustellaan, mutta jaarittelun ja vatvomisen sijaan yritetään hakea aktiivisesti sellaisia ratkaisuja, jotka rohkaisevat ja vievät eteenpäin. Tehdään selkeitä tavoitteita ja välitavoitteita ja sitten mietitään, mikä tavoite milläkin hetkellä saa etusijaa ja tuo parhaimman hyödyn.
Kiitos vastauksista toistaiseksi. Uppaan tätä koska olen kiinnostunut aiheesta. Onhan meitä introverttejä enemmänkin.
Taide-/musiikkiterapia, tanssiterapia, ratsastusterapia.. Jos sellasia on saatavilla.
Miksi introvertti tarvitsisi terapiaa?