Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Introvertti, minkälaisesta terapiasta hyödyit?
13.01.2018 |
Tämä on tällä hetkellä tapetilla minulla. Olen lyhyesti ollut puhumiseen perustuvassa terapiassa, mutta se ei millään sovi minulle. Minulle tulee paha olo jälkeenpäin että joudun olemaan niin avoin vieraan ihmisen kanssa. Toisekseen olen muutenkin tunteellinen ja haluan luoda merkityksillisiä ihmissuhteita eikä terapiasuhde voi koskaan olla sellainen. Olen tällä hetkellä tekemisissä toimintaterapeutin kanssa, jonka kanssa kommunikoin kirjoittamalla kirjeitä, jotka hän lukee tapaamisemme aikana ja kommentoi niihin ja kyselee. Mutta sekään ei tunnu hyvältä. Olen vain stressaantuneempi jälkeenpäin. Jotenkin minusta tuntuu kuin tässä hoitotilaneessa en voi olla minä; hiljainen ajattelija joka on tarkka yksityisyydestään vaan pitää puhua ja kertoa ja... olla jotenkin epänormaali...Äääh en tiedä. Mutta jos saisi otsikon kysymykseen vastauksia. Kiva olisi kuulla jos jollekin tuo minun mainitsema on toiminutkin.
Kommentit (39)
Arvelen, ap., että sulla ei synkkaa sun terapeutin kanssa. Vaihda jos voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä esimerkiksi musiikkiterapiassa tapahtuu? Käytetäänkö musiikkia apuna? Jutellaanko siellä silti myös?
Vierailija kirjoitti:
No kognitiivinen ei ainakaan sopinut mulle yhtään. Minusta se oli liian vatvovaa ja jotenkin ahdisti se, että pitää avautua, pitää puhua tunteista, pitää miettiä lapsuutta, pitää miettiä vanhempia, pitää herkistellä, pitää kaivella menneitä, pitää lässyttää itselle armollisuutta. Nyt olen ratkaisukeskeisessä ja siitä olen tykännyt enemmän. Toki sielläkin keskustellaan, mutta jaarittelun ja vatvomisen sijaan yritetään hakea aktiivisesti sellaisia ratkaisuja, jotka rohkaisevat ja vievät eteenpäin. Tehdään selkeitä tavoitteita ja välitavoitteita ja sitten mietitään, mikä tavoite milläkin hetkellä saa etusijaa ja tuo parhaimman hyödyn.
Tuo ensimmäinen kuvauksesi ei kyllä kuulostanut kognitiiviselta terapialta (jossa esim. yleensä ei keskitytä vanhempiin ja lapsuuteen). Tarkoititko psykodynaamista?
Minä olen introvertti. Terapiassa olen käynyt vaikean parisuhteen vuoksi.
Olen hyötynyt ihan puhumiseen perustuvasta terapiasta. Mutta minun introverttiuteen saattaa kuulua, että luotan ainakin osaan terapeuteista.
Minun saattaa olla jopa helpompi avautua jollekin ammattilaiselle kuin keskimääräiselle ihmiselle. Introverttiuden laji tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertti tarvitsisi terapiaa?
Olen työkyvytön. Saadakseni sairaspäivärahaa minun on oltava hoitosuhteessa. Muuten putoaa alennetulle tt-tuelle joka sekin on tuttu minulle kun en ole jaksanutkaan eri terapioissa edellä mainituista syistä. Nyt haluan löytää ratkaisun tilanteeseeni tai edes tietää onko sellaista. Omasta puolestani pärjään ihan hyvin, mutta toimeentulon epävarmuus on vaikuttanut minuun ainakin alitajuntaisesti että en meinaa millään edistyä ja se tulee siihen tielle kun yritän käsitellä ajatuksiani ja menneisyyttäni. Turvattomuus.
Et vastannut kysymykseen, vaikka lainasit sitä. Siis mikä sairaus se introverttius on?
Ai otsikko ymmärrettiin väärin. Ok kokeillaan toisen kerran: Minä olen introvertti jolla on mt-ongelmia. Nyt yhdistäkään kaikki mitä olen sanonut tähän asti ja vastatkaa kysymykseen: minkälaisesta mt- terapiasta introversioon taipuva ihminen hyötyy? Ja onko täällä ketään jolla on kokemusta.
Todellakin ymmärretään väärin, koska oot muotoillut asiasi niin että tarvitset terapiaa introvertin luonteesi, etkä suinkaan minkään mielenterveysongelman vuoksi. Miten kukaan voisi edes ymmärtää alkuperäisen viestisi oikein?
En valitettavasti osaa vastata kysymykseesi, kunhan nyt vaan loukkaanuin siitä että luulin jonkun ajattelevan minun tarvitsevan terapiaa koska viihdyn paremmin itsekseni kuin isossa ihmisjoukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertti tarvitsisi terapiaa?
Olen työkyvytön. Saadakseni sairaspäivärahaa minun on oltava hoitosuhteessa. Muuten putoaa alennetulle tt-tuelle joka sekin on tuttu minulle kun en ole jaksanutkaan eri terapioissa edellä mainituista syistä. Nyt haluan löytää ratkaisun tilanteeseeni tai edes tietää onko sellaista. Omasta puolestani pärjään ihan hyvin, mutta toimeentulon epävarmuus on vaikuttanut minuun ainakin alitajuntaisesti että en meinaa millään edistyä ja se tulee siihen tielle kun yritän käsitellä ajatuksiani ja menneisyyttäni. Turvattomuus.
Et vastannut kysymykseen, vaikka lainasit sitä. Siis mikä sairaus se introverttius on?
Ai otsikko ymmärrettiin väärin. Ok kokeillaan toisen kerran: Minä olen introvertti jolla on mt-ongelmia. Nyt yhdistäkään kaikki mitä olen sanonut tähän asti ja vastatkaa kysymykseen: minkälaisesta mt- terapiasta introversioon taipuva ihminen hyötyy? Ja onko täällä ketään jolla on kokemusta.
Todellakin ymmärretään väärin, koska oot muotoillut asiasi niin että tarvitset terapiaa introvertin luonteesi, etkä suinkaan minkään mielenterveysongelman vuoksi. Miten kukaan voisi edes ymmärtää alkuperäisen viestisi oikein?
En valitettavasti osaa vastata kysymykseesi, kunhan nyt vaan loukkaanuin siitä että luulin jonkun ajattelevan minun tarvitsevan terapiaa koska viihdyn paremmin itsekseni kuin isossa ihmisjoukossa.
En kirjoittanut aloitukseen, mutta normaalisti olen blokannut tämän sivuston. Juuri siksi että täällä alkaa pikku hiljaa kuvittelemaan että ihmiset haluavat pahaa ja siksi sinäkin luit aloitukseni olettaen että olen täällä loukkaamassa ihmisiä. Myönnän että myös minuun sattui hieman kun aloitukseni luettiin väärin ja ensimmäisissä kommenteissa vain irvailtiin asialle.
Ja en oikeastaan saanut kovinkaan monia vastauksia mikä minusta on yllättävää sillä en uskonut että meitä introja on näin vähän. Ja sitten vielä vähemmän terapia kokemuksilla. Todellakin tässä vaiheessa voisin kokeilla terapeutin vaihtoa, koska se näyttää ainoalta vaihtoehdolta. Silti introille toivottavasti joskus tulevaisuudessa on vähän monipuolisempaa hoitoa tai vaihtoehtoja.
Mä ymmärsin ap:n aloituksen ihan oikein. Jotkut haluaa tahallaan ilmeisesti ymmärtää väärin.
Mutta vastauksena kysymykseen, en usko hyötyväni minkäänlaisesta terapiasta. Olen siis introvertti ja huono ilmaisemaan itseäni puhumalla, olisin varmaan terapeutin kauhu kun en anna itsestäni mitään. Joku tanssiterapia nyt olis vielä pahempi, ajatus itsestäni hytkymässä musiikin tahtiin, on oksettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärsin ap:n aloituksen ihan oikein. Jotkut haluaa tahallaan ilmeisesti ymmärtää väärin.
Mutta vastauksena kysymykseen, en usko hyötyväni minkäänlaisesta terapiasta. Olen siis introvertti ja huono ilmaisemaan itseäni puhumalla, olisin varmaan terapeutin kauhu kun en anna itsestäni mitään. Joku tanssiterapia nyt olis vielä pahempi, ajatus itsestäni hytkymässä musiikin tahtiin, on oksettava.
Minä pidän tanssimisesta tai jonkinlaisesta musiikin mukana liikkumisesta jota voi kutsua tanssimiseksi, mutta sellainen tilanne jossa on muitakin ja ehkä pitää tehdä koreografioita on vähän liian lennokasta ja stressaavaa. Siihen kun vielä lisää sen että on tullut muutama kilo ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kognitiivinen ei ainakaan sopinut mulle yhtään. Minusta se oli liian vatvovaa ja jotenkin ahdisti se, että pitää avautua, pitää puhua tunteista, pitää miettiä lapsuutta, pitää miettiä vanhempia, pitää herkistellä, pitää kaivella menneitä, pitää lässyttää itselle armollisuutta. Nyt olen ratkaisukeskeisessä ja siitä olen tykännyt enemmän. Toki sielläkin keskustellaan, mutta jaarittelun ja vatvomisen sijaan yritetään hakea aktiivisesti sellaisia ratkaisuja, jotka rohkaisevat ja vievät eteenpäin. Tehdään selkeitä tavoitteita ja välitavoitteita ja sitten mietitään, mikä tavoite milläkin hetkellä saa etusijaa ja tuo parhaimman hyödyn.
Tuo ensimmäinen kuvauksesi ei kyllä kuulostanut kognitiiviselta terapialta (jossa esim. yleensä ei keskitytä vanhempiin ja lapsuuteen). Tarkoititko psykodynaamista?
En, vaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Kai terapeuteissa on eroja saman suuntauksenkin sisällä. Mulla terapeutti oli näistä asioista kiinnostunut. Itse en ollut, joten senpä takia sitä terapeuttia ja suuntausta vaihdoinkin. Aikaa oli jo mennyt "hukkaan" tuollaiseen, niin halusin vähän täsmällisempää otetta. Ratkaisukeskeinen terapia oli mielestäni tähän tarkoitukseen hyvä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hyötynyt minkäänlaisesta, mutta kiinnostaisiko sinua taideterapia tai nettiterapia?
Taideterapia on yksi mitä olen pohtinut, mutta siitäkin olisi kiva kuulla kokemuksia. Nettiterapia ei toimi minulle myöskään. Olen kokeillut ja kaikki mitä siinä oli sellaisia asioita joita olin jo itse ajatellut. Varsinkin kun olen kiinnostunut psykologisesta kirjallisuudesta. Eikä se taida sopia sairaspäivärahan saamisen ehdoksi.
Olen se joka ehdotti taideterapiaa. Itse olisin halunnut sellaiseen osallistua, mutta kunnassani ei ollut tarjolla sillä hetkellä, niin päädyin yksityiseen psykoterapiaan. Valitettavasti ei ole siis kokemuksia.
Minulla terapia on epäonnistunut lähinnä siksi, että en löytänyt samanlaisella maailmankuvalla varustettua, intellektuellia terapeuttia. Valitsin terapeutin kiireen ja resurssien puutteen vuoksi huonosti. Jos olet älyllisesti suuntautunut ja paljon lukeva, niin sinun kannattaa mielestäni valita pitkälle opiskellut, samanhenkinen terapeutti. Et välttämättä hyödy psykoterapiakoulutuksen sairaanhoitajakoulutuksen päälle hankkineen terapeutin kanssa juttelusta (vaikka heissäkin voi älykkäitä, empaattisia ihmisiä olla). Monet terapeutit työskentelevät myös niin, että lukevat asiakkaan kirjoituksia ja työskennellään niiden pohjalta. Jos homman saisi toimimaan niin, että sinä kirjoittaisit, hän puhuisi lukemansa perusteella ja ohjaisi sinua kirjoittamaan lisää. Kannattaa varmaan mainita siitä introverttiydestä jo etukäteen ja kertoa, millaisia ongelmia on ollut.
Sulla on tarpeena löytää intellektuelli ystävä. Älä paikkaa tätä tarvetta terapeutilla.
Taide-, näytelmä- ja tanssiterapiaa (tanssi ei ollut oikeaa tanssia vaan hassua itsensä ilmaisua) ym.
Näytelmäterapia oli ihan parasta. Pelkäsin sitä eniten, mutta lopulta pidin siitä eniten ja se auttoi eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ihme että introvertit potevat mielenterveysongelmia, koska yhteiskuntamme painottaa ja arvostaa juuri päinvastaisia piirteitä mitä introvertit ovat, tämä arvostus on hyvin surullista.
Moni introvertti on usein aidosti sosiaalisempi ja huomioonottavaisempi kuin joku ulospäinsuuntautunut hölösuu (joita sitten pidetään muka sosiaalisina).
Toivottavasti terapiassa ei lähdetä viemään sinua ainakaan väkisin väärään suuntaan, jota sinä et sisimmässäsi ole.
Vierailija kirjoitti:
Taide-, näytelmä- ja tanssiterapiaa (tanssi ei ollut oikeaa tanssia vaan hassua itsensä ilmaisua) ym.
Näytelmäterapia oli ihan parasta. Pelkäsin sitä eniten, mutta lopulta pidin siitä eniten ja se auttoi eniten.
Ja lisäksi oli roolileikit, joita myös pelkäsin, mutta lopulta niistäkin oli paljon hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertti tarvitsisi terapiaa?
Olen työkyvytön. Saadakseni sairaspäivärahaa minun on oltava hoitosuhteessa. Muuten putoaa alennetulle tt-tuelle joka sekin on tuttu minulle kun en ole jaksanutkaan eri terapioissa edellä mainituista syistä. Nyt haluan löytää ratkaisun tilanteeseeni tai edes tietää onko sellaista. Omasta puolestani pärjään ihan hyvin, mutta toimeentulon epävarmuus on vaikuttanut minuun ainakin alitajuntaisesti että en meinaa millään edistyä ja se tulee siihen tielle kun yritän käsitellä ajatuksiani ja menneisyyttäni. Turvattomuus.
"Oltava hoitosuhteessa". Todennäköisesti tähän käy vain kela-pätevyyden saanut terapeutti ja terapiasuuntaus.
Jos pystyt valitsemaan itse terapeutin, niin sinuna ihan ensinnäisenä valitsisin sellaisen terapeutin joka on itse introvertti tai ainakin ymmärtää introverttiä. Tämä on ihan ehdoton juttu minusta sinun tapauksessasi.
Avautuminen ja omien tunteiden analysointi tekee varmaan hyvää heille, jotka haluaisivat niitä omia tunteitaan tutkiskeltavan, mutta eivät ole saaneet aikaisemmin kuuntelijaa ja mahdollisuutta siihen. Monet introvertit kuitenkin tutkiskelevat niitä tunteita hyvin paljon itsekseen, joten jollekulle ulkopuoliselle niistä jutteleminen voi olla vähän turhauttavaa toistelua, jos tämä henkilö ei osaa tarjota mitään uutta näkökulmaa jo itsekseen pohdittuihin asioihin. Ainakin itse olin jo ennen terapiaa miettinyt mahdollisia syitä ja seurauksia ja ihmissuhteita eri näkökulmista, joten terapeutin näkökulmat tuntuivat vähän itsestäänselvyyksiltä. Oma terapeutti jäi toistelemaan niitä samoja näkökulmia ihan kuin odottaen, että siitä jokin isompikin valaistuminen tulisi kunhan samaa tarpeeksi kauan toistelee. Mutta eihän siitä tule, jos ne "uudet näkökulmat" ovat itse asiassa ihan tuttua kauraa. Vaatii terapeutilta taitoa itsekin irtautua niistä omista tutuista tulkinnoistaan, ettei turhauta introverttia, joka on jo hyvinkin tuttu oman ajatusmaailmansa kanssa.
Mielestäni introverttiterapeutti on hyvä valinta toiselle introvertille. Hän tajuaa ehkä paremmin, ettei introverttia tule "muokata" ajattelemaan ja toimimaan kuten ekstrovertti. Introvertin pitää itse löytää ne omat jutut, mitkä auttavat kuntoutumaan. Ekstrovertti terapeutti saattaa myös ottaa epäonnistumisena sen, että introverttiasiakas ei jaksa samalla lailla jatkuvasti avautua ja analysoida samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Introverttia itseään taas paine antaa koko ajan tilaa terapeutin uteluille, alkaa turhauttaa ja ärsyttää ja kuntoutuminen pysähtyy. Introvertti menee puolustusasemiin, mitä ekstrovertti terapeutti ei välttämättä tajua, vaan jankkaa yhä enemmän avautumisen tarvetta. Ekstrovertti terapeutti saattaa tästä jopa suuttua ja loukkaantua (oma kokemus). Introvertti terapeutti osaa paremmin jättää rauhaan, kun siihen tulee tarve ja jatkaa käsittelyä jotakin toista reittiä. Ei tule samanlaisia jankkaamistilanteita tai odottelua, että puhu nyt tästä asiasta, koska minä terapeutti haluan sinun tästä puhuvan.
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoisia ideoita. Olen lukenut näistäkin, mutta en sen enempää kokemuksista niihin liittyen.